Translate

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Jo on hellettä pidellyt

Näihin aikoihin Salme tavallisesti oli ahkerana metsässä mustikoita keräten.
Paistettiin mustikkapiirasta, keitettiin hilloa.
Mustikka kiisseliä oli jälkiruokana ja survottua kuningatarhilloa metsämansikoista ja vatuista mustikoiden kera. Se kruunasi letut.
Mutta nyt Arvokin  sai nähdä niistä  vain unta. Mustikat ja marjat olivat pieniä ja kurttuisia.
Oli liian kuuma.


Hellettä oli viikko toisensa jälkeen.
Metsät ja pihamaat kuivuivat niin että kävellessä kumisi jalkojen alla ja nostatti ilmaan pölyä. Kaivossa vesi aleni viikko viikolta ja Arvo laski huolestuneena paljastuvia kaivonrenkaita ja nyt säännösteltiin jo kasteluvettä.


Kasvihuoneesta ei saatu tänä vuonna kurkkuja, muutama tomaatti jaksoi sinnitellä. Tuuletuskaan ei auttanut.


Kaikki muukin oli vähän nuupallaan - kuten Salmen mieli.
Salmea harmitti tämmöinen helle. Niin monta asiaa jäi tekemättä ja siirtyi jonnekin hamaan tulevaan.
Matonpesuakaan ei enää kannattanut tehdä, vedet olivat liian lämpimät ja sameat.
Ei jäänyt paljon muuta kuin pihakeinu ja kirjapinot.

Yöt olivat vintissä tukalat ja Arvo olikin kantanut patjat ja petivaatteet kamarin lattialle.


Alakerta oli paljon viileämpi.
Ja kun päivällä piti kaikki ikkunat ja ovet kiinni ja yöksi taad avattiin, sai alakerrassa nukuttua.
Mutta kyllä olisi Salmelle jo kelvanneet vaikka syys sateet, niin oli uuvuksiin saakka nyt vaan oleiltu. Velttoilullakin on rajansa, huokaa Salme.


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Tuomas tuopi, Knuutti viepi

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Knuutti pois sen viepi... tai jotenkin sinne päin, Salme tuumaa.... ja haikeana seisoo vielä hetken kuusen valossa.


Kuules Miiru, nyt on taas se hetki, kun sammutetaan valot, riisutaan koristeet ja annetaan joulun mennä.


Ja Salme antoi samalla mennä paljon muutakin...

 Arvo kantoi sohvaa ja siirsi pöytää ja hiki päässä punnersi kirjahyllyä sentti sinne, toinen tänne... ja jossain välissä viimein päätti hipsiä hiljaa Naapurin Isännän navetalle. Aina oli hyvä käydä katsomassa miten Salmen possut ja elikot voivat talven hoidossa.


Salme oli syksyllä saanut uuden ompelukoneen ja nyt kun joulu oli ohi, saattoi vaihtaa uudet, jo aiemmin ompelemansa verhot.


Ja mieleen jo hiipi kevät ja kasvit ja piha... pitäisi kukillekin vaihtaa mullat... ja alkaisi siementen kylvö.


Vinttiin vielä uudet verhot,
mutta sitten otetaan siemen luettelot ja tarkastetaan vanhat varastot...

Salme oli keittänyt perunat
ja tehnyt lihapullakastikeen.
Arvokin ennätti siihen... miten aina haistoikin ruuan, hymyili  Salme.


Arvo oli jouluna ilahduttanut Salmea kampauspöydällä.  Siitä oli vieläkin hyvä mieli. Arvolla  oli jäänyt kesän saunan rakentamisesta nikkarointivire päälle.


Vintissä odotti myös  Salmen vanha nukketalo.
Takaseinä ja katto vähän olivat irvistäneet, kun se vinttikomerosta nostettiin esiin, mutta Arvo kiinnitti ne.
Sitä olisi mukava alkaa sisustamaan... jos ei kevät kiireet pukkaisi päälle.


Arvo kyllä toppuutteli, että kyllä sieltä vielä oli pakkaset ja lumisateet tulossa, ei sitä vielä kevääseen päästä, vaikka lumetonta ja lauhaa yhä olikin, joten hyvin on aikaa vielä nukkekodillekin.


Kampauspöydän kiitti on tilattu: Pikkiset 
ja koottu maalattu. 

maanantai 25. joulukuuta 2017

Joulun pyhiä Salmen talossa ja aattoluukku

Tämä joulu onkin ikävästi ilman lunta. Salme ei saanut mattoja tammattua pakkaslumessa, mistä olisi tullut niin hyvä tuoksu, mutta sille ei nyt voinut mitään. Joskus joulut menevät näin.


Salme laittoi tontut portaille toivottelemaan tulijoille hyvää joulua. (toinen niistä on Eijalta aaton kalenterivaihdosta)


Salme oli laittanut puita uuniin jotta kamariin saadaan lämmintä.


Ja vei kellarista hakemansa omenat kirjahyllylle paria lukuunottamatta...


...parista Salme tekee tuoresoseen hirvenpaistille. (Seinällä Eijalta tullut korttinauha)


Jouluaattona oli syöty perinteisesti kinkkua, mutta Salmen perinteisiin kuului myös karjalanpaisti, peruja Kauppakylästä isomummolta.


Mutta tämä vuonna oli saatu hirvenpaisti Naapurin Isännältä ja sen Salme valmisti tänään.


Kamarista kuului kolinaa...


Mitäs, Miiru tietysti taas...


Etkös nyt ole jo tottunut kuuseen...


Ai, ai, annappas kuusen pallojen olla rauhassa!

Alla Eijan kanssa vaihdetun jo perinteeksi tulleen aattoluukun aarteet. Paketti on aina yhtä kutkuttava; ohjeita milloin ja miten avataan jotta sitä jännitystä riittää...

 Salmella on korttinauha jo käytössä ja tonttu portailla. Arvo vei työkalut ja muusta kauniista pitää huolen Aksenja Malakoff. Etenkin tuo kultainen pienen pieni patsas lämmitti erityisesti Aksenjan kauneudelle persoa silmää. Ja pitäähän kaikilla olla oma tonttuovi!!! Kiitos Eija❤ vaihdosta.


Ja rauhaisaa joulunjatkoa kaikille.

torstai 19. lokakuuta 2017

Kuntoutus - kuin uudesti syntynyt


Salme oli kuntoutuksessa  jalkojensa vuoksi. Tarumainen kuntoutus olikin. Salme tunsi itsensä kuin uudelleen syntyneeksi ja iloisena ja energisenä saapui kotiin.


Arvo ei saanut silmiään irti Salmesta ja kulki perässä huoneesta toiseen. Mitenkäs... jotenkin... niin, hiuksethan ne! ... tuollatavoin vapaana... mikset useimmin anna niiden olla auki...


Noo, olkoon nyt hetken, hymyilee Salme mielissään. Huomaatkos mitään muuta - kysyy sitten ja kääntää somasti päätään.
No korvakorut! 
Niih, tämmöiset pienet tässä...


 ja uus on mekkokin, huomaa Arvo lisäksi. Saa silmät hehkuvista hiuksista...
Jos toisin sinulle lettuja, Osuuskauppiaan rouva paisteli ja toi eilen.. Tuo vaan, panenkin pitkäkseni...
Taidan vaan huilata pari päivää vielä - ja sitten aloitetaan joulun laitto! Aloitetaan tuolta vinttikomeroista, jo intoutuu.


Juu, aloitetaan vaan, mutta ei tänään, myöntyy Arvokin ja lähtee keittiöön


Salme huokaisee ja palaa muistelemaan kuntoutusreissuaan.
Kyläjuhlatkin siellä ennätti olla...


Sirkushuveja. ..


Ja tuttu rantalaituri jossa jo monta sukupolvea on kohdannut, haaveksinut ja rakastunut. Ja riidellyt ja eronutkin.  Salme muistaa tapaamisen siellä Arvon kanssa.. ja keskustelut rannalla.
Ja sitten ne Suvijuhlat... ja Mesimarjaliköörin!


Siellä oli sitten kauniita pihoja ja puutarhoja.


Ja ilmapallo, Pepin...


Ja lempeä sirkuskarhukin!


Olipa matka mitä muistella.

Kiitos Taru Salmen hoidosta, hän on entistä ehompi ja lähettää terveisiä. 

Ja kiitos Hanna Salmen juhlien kuvista ja Kyläjuhlista. Terveisiä tulee sinnekin.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Kuusamo....

Hiukan sumuisena aamuna Salmen talossa kannettiin matka-arkkua ja kassia rapulle.


Eikös sinulla ole tuon enempää...
Ethän sinä mitenkään pärjää koko viikkoa tuolla salkulla...


No täällä on partavesi, sukat ja pitkät kalsonkit. Niin ja kaikki paperit... kyllä näillä... kokouksessahan minä.

No ei kun otat lisää vaatetta nyt...laitat tänne matka-arkkuun. Missäs eväskassi, sitä ei saa panna luukkuun.

Ja päästiin sitten linjuriin...


 Linjurissa istuttiinkin pitkä päivä. Ensin oman kylän linjurissa kaupunkiin ja kaupungista jatkettiin postilinjurilla eteenpäin. Välillä pysähdyttiin tienvarteen, tai risteykseen, kun joku nousi kyytiin, tai jäi matkasta. Rupateltiin kanssa matkustajien kanssa, syötiin eväitä ja kun linjuriasemilla pysähdyttiin ottamaan paketteja ja posteja ja jätettiin myös, käytiin pissillä.
Taisi Arvo ehtiä yhdellä pysähdyksellä kumota keskikaljankin aseman baarissa.


Ja ensimmäinen yö oltiin puolivälissä matkaa matkakodissa yötä.
Arvo tarjosi paistettuja muikkuja ja muusia  Sampossa. Se olikin sataman läheisyydestä johtuen merimiesten mieleen. Eikä voinut erinomainen ruokakaan olla vaikuttamatta, päätteli Salme vatsa mukavasti täynnä.


Mutta nyt...
Linjuri oli kaartanut Salmenkylään tuttuun mutkaan ja Arvo auttanut siitä Salmen alas. Jätti siihen tavaroineen ja nouti mopedin jonka kyytiin auttoi  Salmen...


Ja mopedin selästä sisään...
Minä käyn sitten tavarat vielä


Arvo auttoi vielä päällysvaatteet...
Pärjäätkös nyt...


Salme nostin kassista paketista kauniita hopeakylkisiä siikoja...


Etsi valmiiksi esiin päivällisen tarpeita..

 Arvo ehti siihen ihmettelemään Salmen vaivalloista touhua..


Kuules, ei tuosta nyt tule mitään.
 Ei, ei taida, myöntää jo Salmekin.


Kyllähän sinä varmaan osaat sii'at  paistaa ja perunat keittää. Minä neuvon sinua .. No ei kai tässä sitten muukaan auta, nielaisi Arvo ja katsoo vielä epävarmasti Salmeen.



Melko hyvin suoriutuneen Arvon valmistaman päivällisen jälkeen Arvo auttaa Salmen kamariin. Miirukin hyppää syliin, kehrää ja kynsillään varnii ja valmistaa siihen hyvää nukkumakohtaa.


Arvo sai vielä viedä mattoja ulos tuulettumaa. Oli uudet ja pitäisi vähän kalustettakin vaihtaa...mutta..
Salme huokaisi ja hieraisi särkevää polvea.
Siihen tulee nyt sairaala reissu, jotain siellä on varmaan rikki ja poikki. Miten olikin ollut niin varomaton siellä matkalla. Tunturin kupeessa jotenkin kiertyi polvesta ja ikävästi äänsi.


Mieli kääntyy kuitenkin polvesta ja matoista jonnekin pitkälle, korkealle ja visusti tallennettuihin muistoihin. Matkalla nähtyyn ja koettuun ja kerrassaa huumanneeseen, tai'anomaiseen....


Miten siellä olikaan ollut kaunista.
Niin kaunista.