Translate

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Kun Kustaana perunat maahan heittää, saa elonaikana keittää.

Kustaan päivänä oli tapana istuttaa perunat maahan. Silloin oli maa jo sopivasti lämmennyt ja peruna lähti hyvin kasvuun. Kun perunat pääsivät kesäkuun alkupuolella maahan, oli sato ja korjuu odotettavissa syyspuolella. Lajikkeesta riippuen.


Salmekin lähti perunan istutukseen Kustaan päivänä. Tänä vuonna niitä ei pantaisikaan omaan pihaan, vaan naapuriin.
Naapurin Talon Isäntä oli luvannut pellonkulman Salmelle, johon voisi laittaa perunat kasvamaan. Omalla pihalla kun touhusivat Salmen uteliaat possut.


Korillinen viimevuoden perunoita oli jätetty syömättä idätystä varten. Ne oli otettu kellarista jo esiinkin, mutta sitten oli Arvo unohtanut ne pihaan ja Salmen possut olivat tietysti ne löytäneet.
Ne olivat varmaan koko yön nauttineet hyvin itäneistä perunoista, kun aamulla olivat maanneet vallan uupuneina saunan kupeessa ja vaan röhähdelleet hiljaa, kun Salme oli niitä kutsunut.



Istutuspäivän aamuna oli sitten Arvo ottanut peruna-auran kainaloonsa ja peräkanaa olivat Salme ja Arvo marssineet naapurin pellolle.
Kumpaas päähän sitä menet... Arvo antoi Salmen mukamas päättää ja asettui sitten itse kuitenkin vetopäähän.

Ja vakoja vetämään. 

Hiukan oli kiveä pellossa...
Onneksi ei ollut satanut muutamaan päivään, pelto oli juuri sopivan kostea, muttei mutainen.



Kun vaot oli vedetty, Salme otti korin ja lähti pistämään perunoita maahan. Ei liian tiheään, eikä liian harvaan. Siitä oltiin oltu aina kovin tarkkoja Salmen kotona. Laita Salme aina isän kämmenen pituus ja pikkaisen päälle, muisti Salme isänsä sanoneen. Isällä olikin ollut iso käsi.


No, naapuri oli antanut Salmelle myös siemenperunat Salmen possujen poskeen pistämien sijaan. Joskaan ne eivät olleet enättäneet niin hyvälle idulle, mutta kasvaisivathan nekin.


Päivä oli sopivasti puolipilvinen, mutta lämmin. Linnut pitivät Salmelle seuraa metsänlaidasta.
Kerttuja kuului olevan vallan montaa sorttia, Salme mielellään tunnisti niitä äänestä...


Oma kasvimaa taisi jäädä tältä kesältä laittamatta, mietti Salme laskiessaan perunoita vakoihin.


Niille possuille piti saada joku tolkun paikka, mutta aina ne peijakkaat hakeutuivat sinne kasvimaalle tonkimaan. Ja kun se oli vielä saunan takana, johon aurinko paistoi aamusta iltaan, oli se niille rakas paikka.


Piti varmaan siirtää sen kasvimaan paikkaa... tuumii Salme.. Jahas, tämähän alkaa olla kohta valmista...



No niin, tulikin kaikki maahan,,, Aaarvoo,! Arvooo, pistetäänpäs vaot kiinni!


Ja sitten vedettiin vaot uudelleen. Siten, että multa kääntyi äsken vedetyn vaon päälle ja peitteli alleensa juuri vakoon pistetyt perunat.


No, katsopas nyt... se kääntyy viereen... voi odotas nyt, älä vedä niin nopeaa, pitää katsoa 
miten se menee...


Arvo niin tiesi jo vanhastaan tämän vaiheen, se oli joka kerta perunanlaiton haasteellisin.
 Salmelle vaot olivat jotenkin niin pyhät, että pakostihan se menee vähän vierestä...vaikka kuinka yrittää... joka kevät...


Peittelyveto pitää tehdä sopivalla vauhdilla ja lujasti auranterä maassa ja vetäjän katsottava, että astelee juuri oikein.


Siitä ei voinut tinkiä. Salmelle oli erityisen tärkeätä suorat ja kauniit perunavaot. 
Ja vaikka ne tasattiin sitten vielä lopuksi, ei Salme antanut armoa tässä yhtään.


No, huh, huh, siellä ne nyt sitten taas ovat, tältä keväältä - miltäs ne nyt näyttää,  uskaltaa Arvo  varovasti kysyä, ja siirtää lippalakkiaan..


No, ovathan ne nyt aika hyvät rivit... päättää Salme, kun niitä matka päästä tarkastaa...


Sitten lähdetään kotiin, päättää Arvo kiireesti, koppaa jo auran kainaloonsa ja lähtee saman tein askeltamaan kotiin vievälle polulle.

Salmen ei auta kuin nostella tyhjät korit mukaansa ja lähteä seuraamaan.


Kotona Salme hakee sisältä voileivän ja mukin maitoa ja tulee pihalle syömään. 
Samoilla mullilla voisi vähän käydä kasvihuoneessa katsomassa, mitä sinne laittaisi. 
Jospa tänävuonna saisi sinne viljelykset, kun tuota pihan kasvimaata ei nyt ole. 
Perunathan hoitavat itse itsensä. Multaamassa vain pitää käydä jonkun kerran kesän aikana, ettei mukulat kasva liian lähellä maan pintaa ja lähde vihertymään. Tulevat myrkyllisiksi. 


Ja Arvo lupasi lämmittää tänään saunan.

 Kas, käki kukkuu...!



Millä  nimellä teillä kutsuttiin peruna-auraa, sahraa..?

torstai 30. huhtikuuta 2020

Hauskaa Wappua

Vapun aattona on Salme paistellut munkkeja koko tovin.


Illalla on Osuuskauppias rouvineen tulossa kylään, samoin Posti-Mauri. Ja Mauri on kova syömään munkkeja.


No, eiköhän ne nyt riitä, tuumii Salme tyytyväisenä.
Tulisi se Arvokin viimein alas syömään.
Arvo on kolistellut vinttikomerossa etsimässä vapun tarvikkeita.


Mitä ihmettä sinä kolistelet...

Arvo on ottanut komerosta Vapunpäivän marssiin lipun esiin ja suoristelee kangasta.


Arvolla on lauluesityskin aamun marssin jälkeen ja availee siinä Salmelle  ääntään.


Salme ei politiseeraa, mutta Vapun Humaukseen kylälle kyllä lähtee. Siellä Nuorisoseuraintalolla on juhlat, jossa on esiintymisiä, runonlausuntaa ja paljon väkeä!  Ja tietysti simaa ja munkkeja ja Arvon erityiseksi  iloksi höyrytettyä makkaraa.


Kas auringon, taivaalle on,
maalannut pikkuinen poika,
sen alle hän on kynällään,
maalannut tunnuksen tään.
Paistaa aurinko aina,
taivas kirkas on aina,
elää saa äiti aina,
elää saan minä myös.
Oi ystävä, pikku ystävä,
rauhaa myös aikuiset kaipaa,
toivo se on sammumaton,
lasten ja vanhempien.
Paistaa aurinko…
Seis sotilas, kuule sotilas,
pelkäävät jyskettä kaikki,
kauhistuen miljoonat sen,
kuulevat toistaen.
Paistaa aurinko…
Päin kuolemaa, kammottavaa,
nousemme suojaksi lasten,
pois sota pois, niin että sois,
kirkkaana pinnalta maan.
Paistaa aurinko…

tiistai 14. huhtikuuta 2020

Salmen naapuri, Talo nro 33

Salmenkylässä on Salmen talo ja Osuuskauppa. Ne ovat molemmat ihan fyysisesti olemassa. Sitten siellä on Naapurin Isäntä, jolla on ihan maatalo navetoineen ja eläimineen. Se ei ole ilmiintynyt (onneksi), mutta olemassa siis on... Ja sitten on Naapuri. Se on talona nyt olemassa ja rakenteilla.

Naapurin talo on rakentunut vähän erilailla kuin Salmen aikanaan. Ajattelin, että teen sen välttäen kaikkia niitä kompastuksia ja möhläyksiä joita Salmen talossa tuli. Aloitinkin niin, että en naulanut taloa kasaan ensi töikseni, vaan lähdin tekemään siihen ensin pintoja. Sisäpintoja.

Huoneet halusin myös niin, että talosta ei tulisi Salmen kopio, vaan omansa.

Eteinen johon tullaan sijoittui talon takavasempaan. Ja sinne tietysti piti saada portaat yläkertaan. Ne pistivät vähän hanttiin, eivät olleet sattua yläpuolelle tekemääni aukkoon, vaan yhdessäkin vaiheessa yläkertaan kipuaja olisi päätynyt suoraan seinään. Purkua ja kasaamista, mutta sain ne sitten kuitenkin kohdilleen. Mielessä oli portaiden alapuolinen tila, Mikä ja miksi se tila pitää siellä olla ja näkyvissä, en tiedä, mutta tila nyt siis on.


Eteisestä ovi vie keittiöön. (ovenkahvat ovat vielä tekemättä)


Keittiö sijoittui eteen vasemmalle. Sain siihen hiukan suuremman tilan kuin Salmella takatilassa ollessa.  Ikkuna tulee etulevyyn ja vasemmalle jää mukavasti pitkä seinä johon sitten saa keittiökalusteen.


Keittiöstä pääsee kamariin,


Se on jossain vaiheessa avattu takakamarin kanssa samaksi tilaksi. Perälle tulee makuusoppi ja eteen sitten huone televisiolla, Se täällä varmaan on...  jokin kumma varmuus siitäkin.


Samassa vaiheessa, kun tilaa on laajennettu, on asennettu kokolattiamatot. Vihoviimeiset pölynkerääjät, huomasin jo nyt!
Katot olen myös tehnyt, enkä vain maalannut kuten Salmella.


Takaseinää ei vielä ole kiinnitetty. Kun sisällä on pinnat ja pielet kaikki valmiina, maltan sen kiinnittää tällä kertaa vasta sitten.
Tähän eteiseen tulee ulko-ovi ja jonkinlainen veranta. Vähän jo mielessä on niistäkin kuvaa.


Tämän talon kohdalla materiaalit, värimaailmat ja muuten sisustus tuli ihan kuin itsestään. Salmen talon kanssa oli haastavaa, kun en tiennyt kuka taloon tulee asumaan, niin oli todella vaikeata päättää sisustusta. Nyt ei, enkä ymmärrä lainkaan miksi, koska tämänkään kohdalla en tiedä kuka talossa asuu. Sen saa jälleen Taru päättää :). Mutta talo itsessään haluaa tulla tällaiseksi ja se on erilaista kuin viimeksi.

Tähän on tulossa keittiön kaapistot. Nekin ovat kertoneet millaiseksi tulevat (jos selviän niiden tekemisestä ).


Sitten on yläkerta joka on aivan tekemättä. Ulkopinnat miettimättä.
Ja paljon yksityiskohtia. Huonekalut ja esineistö. Aivan tuhottoman paljon on tätä kokoa tullut hommattua kaikkea esineistöäkin, mutta kun ne on hankittu Salmelle, ne on Salmen, ei niitä voi tänne tuoda...
Voi että, monta mukavaa hetkeä vielä tämän kanssa tullaan viettämään. Ja kunhan tänne joku muuttaa, saa lähteä ottamaan selvää talon ja asukkaansa tarinasta!


sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Joulua Salmen talossa

Salme oli käynyt naapurin isännä navetassa katsomassa miten porsaat voivat. Talveksi ne oli siirretty jälleen sinne, kun omaa navettaa ei saatu vielä rakennettua.

 

Jolun kunniaksi oli Salme vienyt makeita, punaposkisia omenoita possuilleen, ne olivat maistuneet kaikille.


Salme oli saanut joulun valmistelut tehtyä ja rakkaat esineet otettua esille. Hopeinen kynttilänjalka, josta Salmen äiti oli kertonut, että se oli tullut Kauppakylästä sota-aikana pappilasta ja niitä olleen alun perin kaksi. (ihana, koruseppä Kipenen, Päivi Rutasen tekemä)


Mihin lie hukkaantunut toinen.


  Ja Salmen keräämät eläimet oli aseteltu hyllyyn.
Niitä oli Salme hankkinut muutaman uuden Tahmelan markkinoilta Saara Vallinevan pöydästä.


Jouluaattona Salme oli keittänyt aamusta riisipuuron.


Ja sen turvin piti jaksaa aaton hautuumaakierros ja sitten lähdettäisiin naapurin isännälle joulusaunaan...


... Ja saunakahvien jälkeen mentäisiin Osuuskaupalle syömään jouluateria.


Arvo oli kuitenkin tullut ulkoa ja sanonut, että nyt on kaikki hullusti! Pyörrytti ja vilutti eikä ääntäkään enää tullut..
Salme koitti, että kova taisi olla kuume...


Arvo kömpi vaivoin vinttiin ja kaatui niille sijoillee  sänkyyn.


Kuului vain voihketta. Salme antoi aspiriinia ja kuumaa mehua. Hiukan terästi sitä Arvon tropilla, jotka oli ollut tarkoitus ottaa kauppiaan luo mukaan .


Ja sitten Arvo nukkui.


Salme perui saunat ja muut vierailut ja kattoi keittiöön pienen jouluaterian


No Miiru, haluatko sinäkin jotain...


Jaa-a näin sitä tilanteet muuttuu...
Onneksi Salme oli paistanut pienet laatikot ja lihan kotonakin.
Katsoppas vain, Posti Maurikin menee mopollaan kaupalle päin. Huiskutti Salmelle ikkunaan mennessään...


Ja niin laskeutui joulun aika Salmen talollekin, hiljalleen...


rauhaisa, kodikas hämärä...
kuului Salmen jutustelu Miirulle ja vintin rapun narina, kun Salme kävi kuulostelemassa Arvon kuumeista huokailua...