Joulukalenteriluukku

Taas on aika jännityksen...
Eijan (Luoto)  kanssa on vaihdettu aaton luukku jo monena vuonna. Tänään hain tämän vuoden paketin ja Eijalta tuli viesti, että sen saa avata heti.

Voi, ihania materiaaleja laudoista ikkunoihin ja verkkoon...

 ... ja aarrekasa kankaita! Niitä ei koskaan ole tarpeeksi. Tässä on Salmelle heti uusi joululiina.

Ja sitten muut paketit avausajankohdat merkittynä päällä, joita siis jännitellään aattoon saakka...

Paitsi tämä! Siinäpä seisoo, jotta saa avata heti!!!

Oi mikä keinu! Ja aita

Eihän Salme malttanut, vaikka oli vielä luistimet jalassa Tahmelan markkinoiden rusettiluistelusta....

Sieltä tähän lopuksi muutama taidonnäyte...
Vaikkei sitä numeroparia löytynytkään.

Kukas se siellä!

Aamulla anivarhain Salmen portista vilahtaa pieni ja tumma hahmo... varovaisesti kuuntelee, katselee ja haistelee ympärilleen..

... pieni kissa kiertelee ja kurkistelee ja päättäväisenä asettuu oven taa..

..mmiiuuu...

Arvo lähtee ulos puuhilleen aamukahvin jälkeen. Onkin tulossa kirkas päivä!

Ja samalla livahtaa pikkukissa...
.. ja kurkistaa keittiöön.

No mutta hyvänen aika! Kukas se siinä!...

..mistäs se sinä siihen tupsahdit...

... voi, voi... ja kissi jo hyrisee ja päästää hentoja maukaisuja, puskee Salmen kättä...

Onkos sinun nälkä? Otapa maitoa.. Arvo taisi pistää kahviinsa viimeiset kermat.

... noin, latki vaan.. (niin, ennen kissoille juotettiin maitoa ja kermaa)

Kukas sinä mahdat olla ja mistä tulla.. ei taida pentuja olla lähitaloissa... Ellei Naapurin Isännän navettakissoista jollaan olisi pentuja...

Oletpa sinä kaunis, niin kultainen, on jo aivan innoissaan Salme. Pitkään on Salme kaivannut omaa kissiä..

Voi sinua, pitääpä kysellä missä sinua kaivataan...
Miiuuu, vastaa kissi ja tähyää jo uteliaasti ympärilleen...

Salme on soitellut kylälle ja kysynyt myös Naapurin Isännältä, mutta missään ei kuulu kenkään kaipaavan kissaa. Joku uumoili, että kylällä liikkunut markkinaväki olisi jättänyt kissan jälkeensä... tiedä häntä....   Illalla Salme miettii jo kissille nimeä.. oletkos sinä Miiru?..

Mikään Miiru, tuumaa Arvo... sehän on Pentti!

No elä höpsi! Sehän on tyttö-kissa. Ja kauppiashan on Pentti... Eihän sitä voi nimetä kauppiaan mukaan kissiä!
No jos ei Pentti, niin sitten Pirkko.

No ei nyt sentään - hyvänen aika, lakkaa höperehtimästä! se kyllä näyttää niin Miirulta!
Mikään miiru.. kas kun ei viiru.. Kuule, nytpäs tiedän, Siiri, Siiriltä se näyttää..

No ei ole Siiri tämä, ei sitten millään ole.   Kuulepas Salme, eihän sitä tiedä ollenkaan jääkös tuo lainkaan tänne. Ja katos nyt miten se jo sotkee...
Oi, voi pikkuista Miirua ...

Oletkos sinä Miiru... kurrrr prrrr

 Voi mihinkäs me laitamme sinut nukkumaan..

Jos pannaan verannalle vähän sanomalehteä ja lukitaan se sinne...ja huomenna viedään Naapurin navettaan...

Niin, laitetaan sinulle kori vintille minun sängyn viereen... Sitten ei vieras talo pelota.

No eipä kai tuota pelota... yöllähän se on ulkonakin ollut ja tullut... sano tässä sitten enää mitään, tuumaa Arvo ja lähtee jo komeroa kohden korin hakuun.. Ei tässä taida enää mikään auttaa...

Voi minun pieni Miiru-kissi ❤

Iso,iso kiitos ihanainen Hanna!❤www.hannajaleijona.blogspot.fi

Perinteinen aattoluukku Eijan kanssa! 😍

.Perinteitä pitää olla! Jo muutamana jouluna olemme Eijan kanssa vaihtaneet aattoluukun.
Itsellä se olikin ainoa.
Paketista paljastui pieniä paketteja ja niissä
asiankuuluvat ohjeet avaamisajasta.
Ensimmäisen sai avata jo aamusta. Sieltä löytyi
pitsikassi ja selvästi tarjoiluvati.

Sitten sai avata seuraavan edellisen avattua.
ja Salmen ja Arvon piti olla avaamisessa läsnä....

...ja kun paketti avautui, ei ollut Salmen riemulla rajaa....

Arvo taas kalpeni! 😃

Salme on tikahtua.... Arvo ei edelleenkään saa sanaa suustaan... Nousee testaamaan kuitenkin, kun Salme naurun keskellä patistaa.... Tästä varmaan kuullaan vielä

Sitten oltiin jo joulurauhan julistuksen jälkeisessä ajassa....

Ihanan pehmeään kangasnenäliinaan oli kääritty jotain mitä saattoi tuunailla välipäivinä.... Puinen koppi! Wc, liiteri, vaja, possula...

ja sitten viimeinen paketti avattiin illalla muiden jälkeen.. Ei ennättänyt yhteiskuvaan, pääty kamarin ikkunaan hetimiten. Kaunis!

yhteiskuvaa ihanuuksista. Pienen pieni nukkekin... Onkohan se Huolinukke.

Hyvin mahtuu kuntopyörä Arvon huoneeseen.

Arvo itse oli jo pihalla... Jaa-a, tähän saisi hyvän työkaluvaradton. Olisi tilaa mopedin osillekin..

Salme taas on pienen onnettomuuden jälkeen sohvalla lepuuttamassa särkynyttä jalkaansa. Hyvin se tuntuu kestävän liimasiteen kanssa. Samalla sohvalla voi suunnitella uuden kopin tulevaisuutta. Se olisi tilavampi puusee... Ovessakin oikein sydän... Toisaalta, sekin olisi ulkohuussi... Niin, jos puutarhavaja... Sinne saisi talvipesän myös kaneille!

Kiitos Eija! (eijulista.blogspot.com) Aivan ihana aatto ja joulun jatkot aattoluukun kera. Pidetään perinteestä kiinni!

edit. Kokonaan jäi mainitsematta kasa karamelleja joita oli "kyytipoikana" pakettien avaamiseen ja ohjeisiin liityen. Harmi - niitä nyt ei ole yhtään kuvattavaksi..

Kohti joulua

Kun oli saavuttu kotiin, Salme oli mukavissa tunnelmissa, muisteli Iitukalla vietettyjä päivä, kaikkea mukavaa mitä oli taas puheltu - vähän tyttöjenkin kesken, kun Jalmari ja Arvo olivat omissa touhuissaan.
Iitukka oli myös surruutellut ompelukoneellaan - ja miten olikaan surruutellut! Kyllähän Salme tiesi, että Iitukka oli hyvä ompelemaan, mutta se mitä Iitukka pisteli tulemaan, oli kyllä niin hienoa;  kokonainen asu. Sitä piti vähän vielä sovitella kotonakin..

Tämä pistetään sitten aattona päälle... pitää laittaa henkarille ja vaatekomeroon siksi aikaa. On se Iitukka taitava.

Salme oli laittanut piparitaikinan edellispäivänä tekytymään. Hyräillen pisti

Salme mekon komeroon ja sipaisi hiuksiin liinan ja lähti alakertaan.
Alakerrassa aloitti sitten piparien teon.

Salme leipoi aina tummien piparien lisäksi myös vaaleita pipareita. 

Piparitaikinoiden ohjeet olivat kulkeneet suvussa jo pitkään.
Niitä leipoessa Salmella oli aina sellainen harras olo; tuli  muisteltua menneitä sukupolvia. Samalla piparien laitto aloitti aina Salmella jouluun valmistumisen.
Joulun valmistelujen piti olla kiireetöntä ja nautinnollista, niin kuin päivä jolloin paistettiin piparit.

Itse piparit, hunajakakut, ovat tuhansien vuosien takaa hyvin kaukaa - jostain Egyptin suunnalta, Indusvirran laaksosta ja ensin valmistettu vehnäjauhoista ja hunajasta. Idästä saapuneiden mausteiden myötä oli niitä alettu maustaa. Ristiretkeläisten ja kauppiaiden mukana ne levisivät Eurooppaan ja sieltä myös tänne. Ensimäiset kaksi tynnyrillistä Suomen Turkuun. Piparien koko, näkö ja koostumus on matka varrella muuttunut kuin niiden käyttötarkoituskin, mutta maistuivat yhä ja olivat suosiossa.

Piparien mallit olivat havainnollistavia kuvia, kun jumalilta uhraamalla pyydettiin jotain. Pyöreä perinteinen piparimalli kuvasi kukkaa jonka myötä pyydettiin satoisaa vuotta, vaurautta ja hedelmällisyyttä.
Possun muotoinen taas oli peruja Viikinkiajoilta ja sillä pyydettiin rikkautta ja ukot ja akat taas pitkää ja onnellista elämää.
Eli alkuperä liittyi jumaliin ja uhrauksiin, olihan hunaja niin kallis ja ihmeellisen ihana herkku, että voi ajatella jumalien sitä syövän ja olevan pyynnöille erityisen suopeita.

Niin jumalinen oli tuote, että luostareilla oli ensin vain lupa valmistaa piparkakkuja ja sieltä ne sitten vähitellen levisivät ja tulivat pappiloihin ja kartanoihin kahvipöytään.

Eikä Kauppakylänkään pappila tehnyt poikkeusta. 
Salmen reseptit olivat peräisin Kauppakylän pappilasta jossa Salmen isän mummo, Kappalainen Axel Ahlin vaimo Fiona niitä leipoi aina jolun alla.

Niitä paistettiin hirmuiset määrät ja säilöttiin isoihin lasipurkkeihin joita säilytettiin verannan kylmässä, valolta suojassa olevassa komerossa.
Niitä käärittiin myös kangasnyytteihin ja joulun alla Fiona Ahl kävi kylän taloissa, tölleissä ja tuvissa viemässä joulutervehdyksenä tuoksuvan ja maistuvan kangaspussin. Saattoi siellä olla myös jouluinen leipä ja tuoksuva omena, jos satoa oli saatu säilymään.

Kyllähän niitä leivottiin jo tuolloin myös tavallisen väen parissa, mutta tervehdys oli tervetullut köyhimpiin tupiin joilla ei ollut varaa mausteisiin ja niin suureen määrään voita jota hyvään piparitaikinaan pistettiin.  

Salmella oli myös vaalea taikina tekeytymässä. Aina oli leivottu myös vaaleita pipareita.
Jahas, missäs se Arvo - pitäisi puita hakea lisää, niin pääsee kohta paistovaiheeseen. Kas kun ei ole ollut taikinaa jo rohmuamassa...

Kohta olisi ensimmäinen pellillinen valmista ja sitten kylmää maitoa lasillinen ja tuore pipari!
Voi miten Salme rakasti joulun tuloa.