Kuntoutus - kuin uudesti syntynyt

Salme oli kuntoutuksessa  jalkojensa vuoksi. Tarumainen kuntoutus olikin. Salme tunsi itsensä kuin uudelleen syntyneeksi ja iloisena ja energisenä saapui kotiin.

Arvo ei saanut silmiään irti Salmesta ja kulki perässä huoneesta toiseen. Mitenkäs... jotenkin... niin, hiuksethan ne! ... tuollatavoin vapaana... mikset useimmin anna niiden olla auki...

Noo, olkoon nyt hetken, hymyilee Salme mielissään. Huomaatkos mitään muuta - kysyy sitten ja kääntää somasti päätään.

No korvakorut! 

Niih, tämmöiset pienet tässä...

 ja uus on mekkokin, huomaa Arvo lisäksi. Saa silmät hehkuvista hiuksista...
Jos toisin sinulle lettuja, Osuuskauppiaan rouva paisteli ja toi eilen.. Tuo vaan, panenkin pitkäkseni...
Taidan vaan huilata pari päivää vielä - ja sitten aloitetaan joulun laitto! Aloitetaan tuolta vinttikomeroista, jo intoutuu.

Juu, aloitetaan vaan, mutta ei tänään, myöntyy Arvokin ja lähtee keittiöön

Salme huokaisee ja palaa muistelemaan kuntoutusreissuaan.
Kyläjuhlatkin siellä ennätti olla...

Sirkushuveja. ..

Ja tuttu rantalaituri jossa jo monta sukupolvea on kohdannut, haaveksinut ja rakastunut. Ja riidellyt ja eronutkin.  Salme muistaa tapaamisen siellä Arvon kanssa.. ja keskustelut rannalla.
Ja sitten ne Suvijuhlat... ja Mesimarjaliköörin!

Siellä oli sitten kauniita pihoja ja puutarhoja.

Ja ilmapallo, Pepin...

Ja lempeä sirkuskarhukin!

Olipa matka mitä muistella.

Kiitos Taru Salmen hoidosta, hän on entistä ehompi ja lähettää terveisiä. 

Ja kiitos Hanna Salmen juhlien kuvista ja Kyläjuhlista. Terveisiä tulee sinnekin.

Kuusamo....

Hiukan sumuisena aamuna Salmen talossa kannettiin matka-arkkua ja kassia rapulle.

Eikös sinulla ole tuon enempää...
Ethän sinä mitenkään pärjää koko viikkoa tuolla salkulla...

No täällä on partavesi, sukat ja pitkät kalsonkit. Niin ja kaikki paperit... kyllä näillä... kokouksessahan minä.

No ei kun otat lisää vaatetta nyt...laitat tänne matka-arkkuun. Missäs eväskassi, sitä ei saa panna luukkuun.

Ja päästiin sitten linjuriin...

 Linjurissa istuttiinkin pitkä päivä. Ensin oman kylän linjurissa kaupunkiin ja kaupungista jatkettiin postilinjurilla eteenpäin. Välillä pysähdyttiin tienvarteen, tai risteykseen, kun joku nousi kyytiin, tai jäi matkasta. Rupateltiin kanssa matkustajien kanssa, syötiin eväitä ja kun linjuriasemilla pysähdyttiin ottamaan paketteja ja posteja ja jätettiin myös, käytiin pissillä.
Taisi Arvo ehtiä yhdellä pysähdyksellä kumota keskikaljankin aseman baarissa.

Ja ensimmäinen yö oltiin puolivälissä matkaa matkakodissa yötä.
Arvo tarjosi paistettuja muikkuja ja muusia  Sampossa. Se olikin sataman läheisyydestä johtuen merimiesten mieleen. Eikä voinut erinomainen ruokakaan olla vaikuttamatta, päätteli Salme vatsa mukavasti täynnä.

Mutta nyt...
Linjuri oli kaartanut Salmenkylään tuttuun mutkaan ja Arvo auttanut siitä Salmen alas. Jätti siihen tavaroineen ja nouti mopedin jonka kyytiin auttoi  Salmen...

Ja mopedin selästä sisään...
Minä käyn sitten tavarat vielä

Arvo auttoi vielä päällysvaatteet...
Pärjäätkös nyt...

Salme nostin kassista paketista kauniita hopeakylkisiä siikoja...

Etsi valmiiksi esiin päivällisen tarpeita..

 Arvo ehti siihen ihmettelemään Salmen vaivalloista touhua..

Kuules, ei tuosta nyt tule mitään.
 Ei, ei taida, myöntää jo Salmekin.

Kyllähän sinä varmaan osaat sii'at  paistaa ja perunat keittää. Minä neuvon sinua .. No ei kai tässä sitten muukaan auta, nielaisi Arvo ja katsoo vielä epävarmasti Salmeen.

Melko hyvin suoriutuneen Arvon valmistaman päivällisen jälkeen Arvo auttaa Salmen kamariin. Miirukin hyppää syliin, kehrää ja kynsillään varnii ja valmistaa siihen hyvää nukkumakohtaa.

Arvo sai vielä viedä mattoja ulos tuulettumaa. Oli uudet ja pitäisi vähän kalustettakin vaihtaa...mutta..
Salme huokaisi ja hieraisi särkevää polvea.
Siihen tulee nyt sairaala reissu, jotain siellä on varmaan rikki ja poikki. Miten olikin ollut niin varomaton siellä matkalla. Tunturin kupeessa jotenkin kiertyi polvesta ja ikävästi äänsi.

Mieli kääntyy kuitenkin polvesta ja matoista jonnekin pitkälle, korkealle ja visusti tallennettuihin muistoihin. Matkalla nähtyyn ja koettuun ja kerrassaa huumanneeseen, tai'anomaiseen....

Miten siellä olikaan ollut kaunista.
Niin kaunista.

Keuruun upea viikonloppu!

Perjantaina aamu koitti aurinkoisena ja lupaili mukavaa matkaa. Työkalupakki pakattiin, peitto ja tyyny matkaan ja sitten auto kohti Keuruuta ja Riihon leirikeskusta <3

Salme vilkuttu Arvolle hyvästit ja antoi vielä ohjeet mitä sillä aikaa tuli tehdä... makaroonilaatikko oli uunissa ja kaikki piti olla valmista...

Ja sitten lähdettiin!

Mikäs se oli ajella - aurinko paistoi, mieli oli kevyt ja odottava... Matkalla ajeltiin pienempiä rauhallisia teitä ja laskettiin muuttolintuja; kurkia, laulujoutsenia, kuoveja oli oikein iso parvi, rastaita, kiuruja, työhtöhyyppiä...

Järvet olivat vielä jäässä... mutta pellot ja sulat kuhisivat jo kuumeisesti pohjoiseen matkaavia...

Pysähdyttiin mekin syömään ja kahville..

Ja sitten ollaan perillä!

Ollaankin ajoissa ja pieni ryhmä vasta on tullut - tässä on tärkeä sali; ruokasali :) jossa onkin koko viikonlopun tarjolla herkkuja jos jonkinlaista - Anri joukkoineen pitää siitä huolen.

Ja tokihan tässäkin askarrellaan...

Sitten saimme käydä katsomassa mitä olisi tarjolla viikonlopun askarteluksi...

Juu, kyllä, tämä on oikein hyvä malli! - Ehdottomasti... tässähän on mukava istua ja keinutella vaikka Iitukan kanssa...

Klumps - kyllä perjantai-iltana karmi, kun oli käyty mallit katsastamassa... Tuntui, että tästähän ei viikonlopussa selviä... Mutta lauantaina aamulla sitten käytiin urakkaan kiinni.

Salme tarkisti aina välillä missä mennään...

Ja olipa siellä Terttukin jännittämässä oman keinunsa valmistumista. Kovin innoissaan molemmat odottivat...

Samalla vaihdettiin kuulumisia... missä vaiheessa Tertun kirjoittaminen on.. ja  Mitä muuten Penalle kuuluu?- Salme kysyy... Ja Terttu  kertoo paidattomasta miehestä... hihihii, yrittääpä tehdä vaikutusta, pullistella.... :), on Penakin lähtenyt tänne matkaan... ai, missähän  mahtaa liikkua,,

Niin, kuulitkos jo mukavan uutisen Kaukorannan raitilta - niin, jokos tapasit heitä... ja Lyydia-mummoa ja Johan-Vaaria - hekin ovat väkineen täällä... ja...

Tässä entisessä luokkahuoneessa kudotaan upeita minineuleita ja ommellaan kuumeisesti mm. housuja housuttomalle nukkekotikansalle. Ihanan Hannan opastuksella.

Ja tässä luokkahuoneessa aina ruokailujen välillä tehdään muita omia kesken olevia töitä.
Ja oli täällä hortensia-pajaa, ja kynä-pajaa upean Susannan opastuksella!

Ja tässä tehdään puutöitä - tällä kertaa keinuja kahdessa koossa;  1:12 ja 1:16 - mestari-Auliksen opastamana.

Ja tässä on ylpeän joukon keinut - on kyllä voittaja fiilis!

Ja ylpeä saa olla Auliskin! Jaksoi parinkymmenen rouvas- ja neiti-ihmisen opastaa keinun teossa niin, että maaliin pääsivät - kaikki! Allekirjoitanutkin :)

Ja tässä se on - Salmen keinu!

Tällainen näky odotti, kun Salmen kanssa kotiin tultiin:

Mies yritti väittää, että Arvo oli juhlinut koko viikonlopun Naapurin isännän kanssa..

Mutta sitä ei kumpikaan uskonut, raukka varmasti pyörtyi, kun näki  mitä tuotiin pihaan... Onneksi oli portti jo valmiiksi irronnut...

Tässähän tämä...

Sopii hyvin tähän kohtaan... Tulepas kokeilemaan...

Ja Arvo menee.. ilta hämärtyy... punarinta lurittelee...

Ja keinussa on hyvä keinua...

Tähän pitää saada sitten väriä - auringonkeltaista, niin, semmoinen sen pitää olla - hyrisee Salme...

Kiitos kaikille Keruulla olleille, viikonloppu kanssanne oli upea <3 - niin kärsivälliset opettajat/pajanpität, ihanat kanssasisaret/kurssilaiset ja Maija! - kun jaksoit taas järjestää!

Ja Anrille - suur kiitos huolenpidosta!