Osuuskaupalla

Oli tullut talvi. Ensin ilma kylmenny ja sitten oli satanut lumen.
Ja se oli jäänyt maahan. Ainakin toistaiseksi.

Osuuskauppiaan rouva, Aura, oli pistänyt vauhtia sen verran asioihin, että Osuuskaupan vintille oli saatu pinnat kuntoon; tapettia seinään, ja lattiaan muovimattoa. Paljon oli vielä tekemättä. Oli se tulipalo niin paljon tuhonnut, koko sisuksen kumminkin.
Mutta jotain oli saatu tehtyä ja tavaraa oli Salmenkylän väki lahjoittanut auliisti, niin että vintti alkoi olla asuttavassa kunnossa.
Uudet verhot Aura oli ommellut ja uudet täkit ja patjat saatiin. Muutamia huonekalujakin oli saatu. Ihmiset olivat ystävällisiä ja Aura oli päättänyt, että nyt loppui toisten nurkissa asuminen. Ja niin oli vietytty omassa jo parit yöt.
. 

Jaa-a tuo sohva on kyllä ihan mukava - ja tuiki tarpeen, tietysti, mutta Aura näki mielessään siinä jo uuden kauniin, ruskean samettisohvan. Niin, sekin sohva oli tullut lahjoituksena, kiitos siitä.. tuumaa kiitollisena Aura.

Jahas, kahvi on varmaan justiin painunut...

Aura oli paistanut pienen omenapiiraan. Omenoita oli Aura saanut Salmelta kellarista.
Aura ja Pentti kun olivat nyt vähän kotimiehenä, Salmen ja Arvon ollessa siellä Iita-Maikin ja Jalmarin häissä. Varmaan onkin mukava matka. Harvoin näkevät ja puhetta ja ihmeteltävää varmaan piisaa. Sillä Iitukalla kun on niin komiat tanhuatkin, että ihmeteltävää on ja paljon on myös eläimiä.

Keittön pöydän oli kylän puuseppä tehnyt Auralle ja Pentille. Sekin oli vielä maalitta. Minkähän värin siihen haluaisi?..

Niin, paljon oli vielä tekemistä. Aura oli ruvennut tuumimaan, että taisi olla todellinen virhe antaa Pentin ja Arvon yhdessä hoitaa koko Osuuskaupan remontti.
Kun siinä oli kumminkin paljon laitettavaa.
Aikaa kului, ja miehillä tuntui olevan  kaikenlaisia muita hommia vähän väliä ja itse se Pentti ei ollut ollenkaan mikään nikkari. Kauppias mikä kaupppias.

Nytkin, kun Arvo oli reissun päällä, ei Pentti saanut oikeen mitään aikaiseksi. Missähän se taas...

Alakerrassa, tyhjän kaupan puolella..

Yö, kun tummuu yllä itämaan ja tähti kirkas loistaa öistä valoaan, viel´ yhä valvoo idän neitonen ja huuliltaan soi laulu rakkauden. Oi, miksei saavu noutamaan, tuo prinssi uljas, nuori sadun ihmemaan. Näin huulet kuiskii, silmät loistaa läpi kyynelten, taas aamunkoittoon, uneen vaipuen.

"Puinen" viikonvaihde

Viikonlopun auringonpaisteen ja pihatöiden välissä oli hiukan "puisempaa" viihdettä.
Kaikki mahdolliset rimat ja listat kaivettiin esiin ja niitä sovittelemaan ja katkomaan,
Osuukaupan ulkolaudoitusta, ovea ja ikkunaa...

Salmenkylän Osuuskaupalla on käynyt suuri onnettomuus; jotkin naapurikylän hampit - niin, siitä olivat kaikki varmoja - olivat murtautuneet kauppaan. Sen kerran, kun kauppiaspari oli lähtenyt yläkerran asunnostaan kylään;

Naapurin Isännällä oli 50-vuotis päivät ja niissä menikin hieman myöhempään. Osuuskauppias oli kova laulumies ja sitä samaa oli Naapurin Isäntä. Kun paikalla oli myös Arvo, oli mies-triio intoutunuträväkkään menoon. Rallien hiljennyttyä ballaadeihin ja huipennuttua Karjalan kunnaisiin, oli aurinkokin jo näyttäytymässä taivaanrannalla ja sen myötä naisväki ohjasi herrat kotimatkalle.

Osuukaupalle päästyään kauppiaspari totesi oven retkottavan auki ja kaupan olevan järkyttävässä kunnossa! Kaikki ole revitty ja sotkettu ja keskelle kauppahuonetta oli sytytetty nuotioki! Siinä oli yritetty paistaa makkaraa, oli palomestari kertonut. Onneksi nuotio oli sammunut itselleen, ettei koko talo ollut palanut, mutta muun vahingon lisäksi savu oli ennättänyt pilata koko talon. Suuri osa omaisuutta oli saatu kantaa Naapurin isännän auton lavalle ja kipata kylän laidalla olevalle kaatopaikalle.
Siinä oli itketty monet itkut. Syyllisiäkään ei saatu kiinni, mutta jostain muualta ne oli pakko olla, ei oman kylän väki tämmöistä tehnyt, siitä kaikki olivat yhtä mieltä. Olutta, tupakkaa ja makkaraa oli mukaan lähtenyt ainakin ja pihamaalta bensiiniä, niin että jollain autolla oli paikalle tultu ja paikalta lähdetty. Renkaanjälkiäkin oli pihamaalta ja nurmikolta löytynyt. Helskutin hampit!

Mutta nyt oli kunnostustyöt täydessä käynnissä!

Salme on lähtenyt katsomaan mitä Osuuskaupalle kuuluu...

... ei näy ketään, ei... Mutta oli se vaan kaamea yö, muistaa Salme, siinä ei sitten nukkunut kukaan enää sinä aamuna, eikä moneen aikaan... Onneksi saadaan uusi kauppa,..  

Kauppiaspari pitää majaa rakennustyön ajan Naapurin Isännän hoivissa, siellä kun oli tilaa...

Huhuu... onkos täällä ketään  - jaa-a, radio jäänyt soittelemaan...

... No, pitää käydä naapurissa kuulemassa miten siellä Osuuskauppias ja rouva jakselee...
ja tarvitaankos apua...

(radion on Minnan Minien Minnan käsialaa - kiitos Minna)

Portaat sovituksessa

Portaat vinttiin mallauksessa - ja sinne portaiden alle näkyy Osuuskauppias jo sovittelevan vanhaa pöytää ja hyllyjä... Eihän sitä niin paljon kirjanpidolle, tilauskirjoille ja laskuille tarvita..

 Hmmm, myyntitiski pitää varmaan olla heti "konttorin" lähellä, jotta on lyhyt matka..

Taidan tehdä tämän niin, että tuo väliseinärakennelma on yhtenäinen irrallinen pala ja teen tähän irrallisilla levyillä lattiat.
Ja eteisen lattia on myös irtonaisista lankuista, en liimaa niitäkään. Jätän semmoisen mukavan muunneltavan rakennelman. Jos vaikka mieli muuttuukin...

Tästä se lähtee!

Kun mielessä on elävänä ollut pitkään Salmenkylän Osuuskauppa jossa Salmekin käy ostoksilla, soittamssa Iitukalle ja saunassa, niin onkin
haastetta saada se ilmiinnytettyä sellaiseksi kuin se mielessä on ollut.

Jostain on vain lähdettävä.
Tämä ei ole numeroituja Rintamamiestaloja, mutta sen talon osien prototyypejä yhteen koottuna.
Kaikkia osiakaaan ei ole, joten haastetta puutavaran sahaamiseen tulee, mutta...
Hyvin ne toimivat ja niistä tulee vielä hyvä Osuuskauppa.

Jos välikatto on  jo kiinni, niin ei auta kuin porata pieniä reikiä ja sitten puukon kärjellä painella välit auki....

Aukko!

portaita kuivumassa

 eiköhän niistä vielä portaat tule...
Osuuskauppiaan eteinen, onkohan portaiden alla pieni toimisto?...

 ... ja etuseiniin sahasin suuret näyteikkunat....
ja alakerran huoneiden välisen oviaukon suurensin niin, että on helppo asiakkaiden siirtyä kahden huoneen väliä...

Talon pienemmät ikkunat alhaalla tulee varmaan kiinni, niin saadaan kauppaan hyllytilaa.

Sitten vaan pintoja ja hyllyjä ja kuisteja ja portaita ja... 

Onpa ihana pitkästä aikaa tehdä taas ihan alusta!