Kotiinpaluu

Linjuri oli huristellut tuntitolkulla, vaihdettukin välillä ja lopulta se pysähtyy Salmenkylällä erään mutkan kohdalla ja pimeässä kaksi hahmoa astuu siitä ulos.
Lumettomassa, vesitihkuisessa  maisemassa ne kaksi siitä jatkavat mäkeen ja kohden pimeänä olevaa taloa. Pihatie on tuttu - mutta onhan se pilkko pimeessä haastavaa.
Vihdoin päästään talolle ja sisään ja saadaan valot päälle.

Arvo rymistää  sisään ja huokaisee. Huh huh, kyllähän oli keli! Kyllä oli niin mukavaa Iitukalla, kun oli kaunista ja lunta. Hyvä oli, että löysin tämän susiturkinkin talvitakiksi, myhäilee, on se vaan lämmin - ja komea! Onkohan se alkujaan niiden Iitukan taloa kiertelevien susien sukulainen....

Salme on jo takin silpaissut päältään ja kiirehtii sisään. Mutta voi sentään!

Mitä ihmettä täällä on tapahtunut, hyllykin on tippunut... onneksi näyttää olevan kaikki purkit ehjänä.

Arvokin kiirehtii katsomaan mitä Salme oikein päivittelee.

Toteaa, että ei tuo nyt mikään homma ole korjata, ja kysyy josko olisi jotain yöpalaa.

Salme kurkkaa eteisen kylmäkomeroon, oli sovittu,
 että Aura jättää sinne jotain huikopalaa.

Ja olihan siellä, hyvää lenkkiä ja sillipurkki, voikos olla parempaa yöpalaa...

Salmekin istuu ja heittää kengät jaloistaan. Ohhooh, kyllä matka oli raskas, mutta kyllä se oli myös rakas; Iitukkaa tapaamassa 

ja nyt oltiin vielä Iita-Maikin ja Jalmarin häissä!
Voi sitä onnea ja rakkautta! <3 Sitä oli koko talo täynnä.
Ja mitä kaikkea siellä sattuikaan... niitä muistellaan huomenna - ja monta, monta aikaa.

Huomenna laitan tuon hyllyn... ja kyllä tuonne pihalle pitää saada ulkovalo. Niin oli pimeetä tuo pihaan tulo. Muistatkos Iitukan valoja - oli pihakuusessa ja talossa, oli niin helppo se ulkonakin olo..

Juu, muistaa Salme.... mutta kuule Arvo, mitäs jos hieroisit vähän nilkaa..

!!!????!!!!

No nyt siinä on rimat - ja maalia - ja kuisti

 

Viikonlopulla ja tänään olen vain sahaillut - rimoja halki.

Ja rimottanut puuttuvat seinät.
Ja irottanut muutamia ihan pahimpia jiirisaksilla ja puukolla halkomiani ja vaihtanut uusiin.
Ja sahanut - näkyykös tässä leveä hymy!
Vähän se tarvii ajokilometrejä vielä ennen kuin ollaan ihan sinut, mutta kyllä meillä on sahan kanssa jo ihan ystävyys syntynyt.

 

Talo on siis rimotettu.
"Ovet" kiinni - paitis joudun toisen oven saranalle koloamaan kohdan ja varmaan ruuvilla avittamaan. Pikaliima ei taida pysyä, kun ei ole ihan tiukassa seinää vasten ja ne tuli sitten ulkopuolelle -
Mutta ovat siis kiinni.

Sitten olen tehnyt sitä verantaa.

 

 

Mitannut ja piirtänyt ja sovitellut ja katsonut mikä näyttää silmään hyvälle..

Ja sahanut
Ai että, on ihana, kun saa palat sahattua.

Sitten tuli se aukkojuttu.
Käsisahalla sen päätin toteuttaa. Saa kait tuossa koneessa terän niin, että saa sen palan sisään, mutta se sitten, kun ollaan paremmin tutut.

Mies oli poissa (haki kaupasta valmista muusia ja lihapullia, todennut varmaan jossain kohti, että verensokerit on sahurilla laskussa..) ja poraa en siis saanut  - joten puukolla palaan reiät ja käsisaha aukkoon ja sahaamaan.

 

 

Aika hyvä! Ei ole paljon laineita. Tosin nuo reiät onkin sitten hoidettava - puukolla vuolin tasaisemmaksi.

 

Sitten sahasin koneella oviaukon.

 

 

Saha haluaisi selvästi tehdä silloin tällöin kuvioita. Vähän korjasin - sahalla - ja ihan vähän puukolla.

Mutta kuisti kuitenkin tuli.
Rimat laitoin siihenkin.
Sitten sovittelin palasia yhteen... ja voi....!
Olin laittanut rimat toiselle puolelle päädyssä!
Ai että, justiin, kun kuvittelin maalaavani sen.

 

 

Rimat irti - sahattiin pari uutta, kun meni poikki ja uusi liimaus. Nyt oikein päin.

Ja sitten maalia.
Välillä juotiin kahvit - mies keitti. Oli hakenut pullankin.

Ja sitten koekasaaminen.
Vielä kuisti ei ole kiinni.

 

 

Ja on siinä niitä ikkunoita :-D

 

 

 

Voi että - lauantai yöllä kun yhtä kerrosta jo maalailin ja kuuntelin radiosta pianokonserttoa, katselin rimoja; eripaksuisia, osa karvaisia, hiomatta, millitkin näkyi taas kuin sentti, aina siinä missä on heitto, mutta voi miten rakkaalta jokainen rima tuntui!

 

Ja mitä pidemmälle tämä etenee, niin aina vaan rakkaammaksi käy.

 

Sitten olisi betoni portaat, sokkeli, ikkunapokat ja ikkunat, listoja, kuisti sisältä - sen lattiakin puuttu..

Ja hui - koko yläkerta - ja katto.
Mutta voi miten on ihana nähdä omien kätten tulos!
Milleistä viis - tai sahatusta tuolista.