Linjuri oli kaartanuut Salmenkylän Osuuskaupalle, pysähtynyt ja kun se jälleen yskähdellen hyrähti matkaan, jäi hiekan värjäämään lumiloskaan seisomaan nainen. Tämä asetteli takin liepeet tiukemmin kiinni kaulan kohdalla, otti kassin tukevaan otteeseensa ja lähti reippaasti astelemaan kylätiellä. Asteli ja katseli taloriviä mennessään. Yhden keltaisen talon pihalla mies oli syventynyt Trabantin konepellin alle ja villatakkiin kääriynyt nainen kissitti ja huhuili Miirua portailta. Taisi olla kissa, kun sellainen hypähti maakellarin katolta ja pyrähti juoksuun kohti ovea.
Kohta oltiin talon numero 33 kohdalla ja sen portista nainen kääntyi pihaan, portaille ja avasi ulko-oven.
Eteisessä sai päällysvastteet juuri päältään, kun keittiön ovi avautui ja Hertta tupsahti oviaukkoon.
No siinähän sinä jo olet! Minun piti tulla linjurille vastaan... tervetuloa, tervetuloa.
Edvin, Impi-Karoliina on tullut! - Tulepa sisään, laitan kahvit tulemaan.
Tervetuloa, tervetuloa, miten matka meni?
Impi-Karoliina oli Helmin pukkusisar. Erään maalaispitäjän pidetty kätilö. Työ oli sellainen jossa hän viihtyi. Se oli palkitsevaa ja Impi-Karoliina tunsi sen olevan suorastaan kutsumuskin. Vuosia kertyi, kunnes kylästä tuli kaupunki ja sinne valmistui sairaala. Kätilöt siirtyivät sairaalaan, samoin kuin synnytykset. Impi-Karoliina ei viihtynyt, ei lainkaan. Työstä tuli kovin laitosmaista ja kaikki piti sujua niin samoin. Tuntui, että työstä hävisi ilo. Kun Salmenkylän kätilö jäi eläkkeelle, ei Impi-Karoliina empinyt hetkeäkään, kun hänelle soitettiin, Helmin vinkkaamana ja tarjottiin mahdollisuutta tulla Salmenkylälle kätilöksi. Ja nyt hän oli tässä.
Oli sovittu, että hän pystyi asumaan Helmin ja Edvinin luona näin aluksi ja pääsisi mukavasti alkuun ja töihin käsiksi. Jollain aikavälillä tulisivat kätilöt siirtymään kaikki sairaaloihin, mutta vielä oli pitäjiä joissa heitä oli kylällä kulkemassa talosta taloon, kun apua tarvittiin ja antamassa neuvolan neuvontaakin. Eläkkeelle ei olisi mahdottoman montaa vuotta ja ne vuodet hän halusi ajella mopedillaan säässä kuin säässä ja tuntea elämän riemua jossa sai olla mukana. Tavata ihmisiä omissa toimissaan ja arjen askareissa. Se oli hienoa se!
Jouluaatoksi meidät on kutsuttu naapuriin Salmelle ja Arvolle jouluaterialle ja olet myös tervetullut.
Kuulostaa mukavalle, pääsee tutustumaan naapurustoon, totesi Impi-Karoliina ja pisti letun suuhunsa.
