Hyvää Joulua

Kun aatto saapui, kävi Salme aamulla hautuumaalla viemässä kynttilät ja toivottamassa hyvää joulua Osuuskaupalla. Oli juotu torttukahvit kauppiaspariskunnan kanssa vielä ennen kotiin paluuta.

Kotona Salme alkoi kattaa joulupöytää.

Onkos nyt tässä kaikki.. 

Näyttäisi olevan..

Kyllä vaan, kaikki on kunnossa, sitten voidaan käydä pöytään, pitääpä käydä silpasemassa essu pois ja kutsua Arvo.

Hyvää Joulua!

Hetki aattoon

 Salmella alkoi olla talossa kaikki kunnossa joulua varten.

Kuusi oli koristeltuna kamarissa, laatikot paistettuna, paitsi perunalaatikko, joka menisi uuniin vasta aattoaamuna. Kinkku oli puolestaan paraikaa paistumassa.

Salme kävi pihan perällä ja ohimennessään ihaili Arvon tekemää lumiukkoa.

 

Oli oikein vaatettanut...

Pitäisikö sille jokin lyhty tuoda tähän...

Ja tähänhän sopisi myös joululyhteet...

Pitääkin sanoa Arvolle, että laittaa seipään pystyyn, tai jonkin muun mihin sen lyhteen kiinnittää...

Näkee mukavasti tähän  ikkunastakin. Hyvä on paikka.

Pyryn tauottua

Itsenäisyyspäivänä alkanut  pyry kesti monta päivää. Ja sen jäljiltä yhtä monta päivää avata teitä ja pihoja ja saada taas linjurit liikkeelle, maitoautot tiloille tyhjentämään tonkat ja postit konttoreille edelleen jakelijoille jaettavaksi. Ihmiset kauppaan ja asioille. 

Salmen pihankin oli pyryttänyt ihan umpeen ja Arvo oli tehnyt parhaansa, jotta polku pihan perälle huussiin, oli jotenkin kahlattavissa. 

Pyryn keskellä oli keskusteltu jälleen miten saisi eteisen portaiden alle sisävessan. Nyt sen arvon ymmärsi myös Salme,  joka muutoin hangoitteli sitä vastaan.

Arvo sai aherruksessa lumi-lapion varrenkin poikki ja joutui kahlaamaan naapuriin,  maalaistalon  isännältä lainaamaan uutta. Sekin olisi nyt sitten ostoslistalla, lainalapion

kun joutui palauttamaan. 

Nyt pihaan oli saatu polut ja hiekoitettua ne ja Arvo ehtisi lumitöiltään osallistumaan joulun valmisteluihin. Ainakin nyt oli pyryttämättä ja säätiedotus lupasi mukavaa pakkaskeliä. 

Hän pääsisi lähtemään kuusimetsään. 

Salme oli noussut jo aamutuimaan ja lämmitettyään puuhellan, keitettyään kahvin ja laitettuaan  riisipuuron hautumaan, nosti eteisen komeron kylmästä piparitaikinan keittiöön lämpiämään.

Salme otti Miirun syliin, rapsutti sitä korvan takaa ja laski sen sitten pihalle. Silläkin oli jo ikävä katsomaan rotan reittejä pyrypäivien jälkeen. 

 Ja sitte Salme alkoi pipareiden tekoon.

Ehti kaulia ja muoteilla painella jo osan paistoa vaille valmiiksi, kun Arvo tuli aamukahville ja keskelle hyörinää

Otakin riisipuuroa alle, niin on tukevampi lähteä sinne kuusimetsään, Salme ehdottaa...

Arvo hyväksyy oitis puuron ja tuumaa, että kuusimetsän jälkeen saisikin kahvin kanssa jo joululle tuoksuvat piparkakut. 

Kyllä tässä kelpasi! Mitä lähemmäs aattoa, sitä enemmän herkkuja.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää

 Jo aamulla alakertaan tulleessaan oli Salme havainnut, että ulkona pyrytti. Oli tehnyt sitä jo varhaisesta aamusta, tai jopa koko yön, niin näytti kovasti kinostuneen joka paikkaan.

 
Hellaan valkea ja kahvit tulille ja aamiaiseksi Salme voiteli eilen paistetun ruisleivän siivun ja leikkasi viipaleen Lauantai-makkaraa päälle.

Kahvit hörpittyään katseli mietteissään ulos; Tarkoitus oli lähteä käymään hautuumaalla, viemässä kynnttilät, lähinnä isälle, näin Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Olihan isäkin ollut rintamalla itsenäisyyttä puolustamassa.

Pyry kuitenkin  näytti vain jatkuvan ja jatkuvan.

Voi sentään, mitenkäs minä tuonne nyt... Näyttää vain pahenevan ja lunta olevan paksuina kinoksina... eihän tuolla edes näe kohta mitään...

Arvo tulee tupaan ja tullessaan tuo aimo tuulahduksen ulkoilmaa, vaikka onkin riisunut lumisen takin ja saapikkaat jo verantaan...

Oli nähnyt ulkona Posti-Mauria, joka oli tehnyt taivalta suksilla kylälle päin. Pysähtynyt Arvon nähtyä ja kertonut teiden olevan kaikki tukossa. Ja tulisivat olemaan, ennen kuin saadaan isännät traktorien kanssa omilta pihoiltaan apuun. Linjurikin oli saatu vedettyä työllä ja tuskalla kylän mäestä, johon se oli juuttunut. Se käännettiin takaisin kylän Osuuskaupalle. Siellä se saisi nyt olla siihen, kunnes saadaan tiet avattua. 
Mauri oli sitten niistänyt pitkään tienposkeen, nostanut kaulukset paremmin ja työntänyt sauvoilla vauhtia  ja viilettänyt Salmen kohdalla alkavaan mäkeen ja mutkaan. Mennessään huikannut vielä Hyvät Itsenäisyyspäivät joka melkein jo hukkui pyryyn ja hävinnyt näkyvistä.

Niin, että ei sinne hautuumaallekaan nyt mitenkään pääse tänään, saa jäädä tältä erää. 

Menen vielä ulos ja otan vähän lunta tuosta pihasta ja oven edestä, mutta aika turhaahan sekin nyt on...  oli Arvo tuuminut ja kääntynyt otsaa raapaisten lakin alta - verannalla pistänyt takin ja saappaat ja kolistellut pyryyn.

No, ei tässä sitten auta muu, kuin ruveta ruuan laittoon, tuumaa Salme. Salme oli suunnitellut laittavansa Karjalanpaistia, joka olisi hautunut valmiiksi hautuumaalla käynnin aikana. 

Salme pilkkoo sipulit ja porkkanat ja lihan paloiksi, uunipataan laitettavaksi. 

Miiru on herännyt ja venytellen tulee katsomaan Salmen puuhia. Ei sekää viitsi tänään mennä ulos. Oli vain pikaisesti käynyt aamulla ja melkein heti naukunut sydäntä särkevästi kuistin ovella, josta Arvo oli sen pelastanut sisään.

Kuules kissi, elä sinä tule tähän pöydälle, karvastat...

No niin, ollaan me vain tänään kotona ja sisällä. Laitetaan hellaan valkea ja kamariin kanssa. Pysyy lämmin, vaikka ulkona tuulee ja pyryttääkin.

Jos huomenna jo selkenee, tietää se sitten lumitöitä, tuumaa Salme. Mutta mikäs, tehdään rauhallisesti, eihän meillä ole mihinkään kiire. 

Tulepas Miiru, mennään me kamariin ja lisätään puita uuniin ja samalla voidaankin laittaa jo kynttiät valmiiksi ikkunoille. Sytyteään ne yhdessä sitten ilta kuudelta.