Translate

torstai 19. lokakuuta 2017

Kuntoutus - kuin uudesti syntynyt


Salme oli kuntoutuksessa  jalkojensa vuoksi. Tarumainen kuntoutus olikin. Salme tunsi itsensä kuin uudelleen syntyneeksi ja iloisena ja energisenä saapui kotiin.


Arvo ei saanut silmiään irti Salmesta ja kulki perässä huoneesta toiseen. Mitenkäs... jotenkin... niin, hiuksethan ne! ... tuollatavoin vapaana... mikset useimmin anna niiden olla auki...


Noo, olkoon nyt hetken, hymyilee Salme mielissään. Huomaatkos mitään muuta - kysyy sitten ja kääntää somasti päätään.
No korvakorut! 
Niih, tämmöiset pienet tässä...


 ja uus on mekkokin, huomaa Arvo lisäksi. Saa silmät hehkuvista hiuksista...
Jos toisin sinulle lettuja, Osuuskauppiaan rouva paisteli ja toi eilen.. Tuo vaan, panenkin pitkäkseni...
Taidan vaan huilata pari päivää vielä - ja sitten aloitetaan joulun laitto! Aloitetaan tuolta vinttikomeroista, jo intoutuu.


Juu, aloitetaan vaan, mutta ei tänään, myöntyy Arvokin ja lähtee keittiöön


Salme huokaisee ja palaa muistelemaan kuntoutusreissuaan.
Kyläjuhlatkin siellä ennätti olla...


Sirkushuveja. ..


Ja tuttu rantalaituri jossa jo monta sukupolvea on kohdannut, haaveksinut ja rakastunut. Ja riidellyt ja eronutkin.  Salme muistaa tapaamisen siellä Arvon kanssa.. ja keskustelut rannalla.
Ja sitten ne Suvijuhlat... ja Mesimarjaliköörin!


Siellä oli sitten kauniita pihoja ja puutarhoja.


Ja ilmapallo, Pepin...


Ja lempeä sirkuskarhukin!


Olipa matka mitä muistella.

Kiitos Taru Salmen hoidosta, hän on entistä ehompi ja lähettää terveisiä. 

Ja kiitos Hanna Salmen juhlien kuvista ja Kyläjuhlista. Terveisiä tulee sinnekin.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Kuusamo....

Hiukan sumuisena aamuna Salmen talossa kannettiin matka-arkkua ja kassia rapulle.


Eikös sinulla ole tuon enempää...
Ethän sinä mitenkään pärjää koko viikkoa tuolla salkulla...


No täällä on partavesi, sukat ja pitkät kalsonkit. Niin ja kaikki paperit... kyllä näillä... kokouksessahan minä.

No ei kun otat lisää vaatetta nyt...laitat tänne matka-arkkuun. Missäs eväskassi, sitä ei saa panna luukkuun.

Ja päästiin sitten linjuriin...


 Linjurissa istuttiinkin pitkä päivä. Ensin oman kylän linjurissa kaupunkiin ja kaupungista jatkettiin postilinjurilla eteenpäin. Välillä pysähdyttiin tienvarteen, tai risteykseen, kun joku nousi kyytiin, tai jäi matkasta. Rupateltiin kanssa matkustajien kanssa, syötiin eväitä ja kun linjuriasemilla pysähdyttiin ottamaan paketteja ja posteja ja jätettiin myös, käytiin pissillä.
Taisi Arvo ehtiä yhdellä pysähdyksellä kumota keskikaljankin aseman baarissa.


Ja ensimmäinen yö oltiin puolivälissä matkaa matkakodissa yötä.
Arvo tarjosi paistettuja muikkuja ja muusia  Sampossa. Se olikin sataman läheisyydestä johtuen merimiesten mieleen. Eikä voinut erinomainen ruokakaan olla vaikuttamatta, päätteli Salme vatsa mukavasti täynnä.


Mutta nyt...
Linjuri oli kaartanut Salmenkylään tuttuun mutkaan ja Arvo auttanut siitä Salmen alas. Jätti siihen tavaroineen ja nouti mopedin jonka kyytiin auttoi  Salmen...


Ja mopedin selästä sisään...
Minä käyn sitten tavarat vielä


Arvo auttoi vielä päällysvaatteet...
Pärjäätkös nyt...


Salme nostin kassista paketista kauniita hopeakylkisiä siikoja...


Etsi valmiiksi esiin päivällisen tarpeita..

 Arvo ehti siihen ihmettelemään Salmen vaivalloista touhua..


Kuules, ei tuosta nyt tule mitään.
 Ei, ei taida, myöntää jo Salmekin.


Kyllähän sinä varmaan osaat sii'at  paistaa ja perunat keittää. Minä neuvon sinua .. No ei kai tässä sitten muukaan auta, nielaisi Arvo ja katsoo vielä epävarmasti Salmeen.



Melko hyvin suoriutuneen Arvon valmistaman päivällisen jälkeen Arvo auttaa Salmen kamariin. Miirukin hyppää syliin, kehrää ja kynsillään varnii ja valmistaa siihen hyvää nukkumakohtaa.


Arvo sai vielä viedä mattoja ulos tuulettumaa. Oli uudet ja pitäisi vähän kalustettakin vaihtaa...mutta..
Salme huokaisi ja hieraisi särkevää polvea.
Siihen tulee nyt sairaala reissu, jotain siellä on varmaan rikki ja poikki. Miten olikin ollut niin varomaton siellä matkalla. Tunturin kupeessa jotenkin kiertyi polvesta ja ikävästi äänsi.


Mieli kääntyy kuitenkin polvesta ja matoista jonnekin pitkälle, korkealle ja visusti tallennettuihin muistoihin. Matkalla nähtyyn ja koettuun ja kerrassaa huumanneeseen, tai'anomaiseen....


Miten siellä olikaan ollut kaunista.
Niin kaunista.


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Ompeluja

Salme oli saanut  uuden ompelukoneen. Oikein sähköllä toimivan, pienen ja näppärän ja hetimiten oli nostettu kone kamarin pöydälle ja siinä verhoja ruvennut kääntämään.  (Kiitos Marialle koneesta.)


 Arvolla oli ollut ihan omat puuhansa pihalla jo pari päivää.


Kuule Salme, jätä tuo ompelu hetkeksi ja tule pihalle, siellä tulee nopeasti valmista...


No mitä niin... minulla on tämä juuri hyvässä vauhdissa. ..


No kahvit.. aina kaffepaussi on paikallaan...  vakuuttelee Arvo ja lähtee edeltä ulos...

 

Arvo laittaa lenkkimakkaran grillille...


Salme katsoo ja toteaa ettei tuo kyhäelmä kyllä vakuuta Arvon muuraustaidosta.


Mutta maistuuhan se - makkara


 tuumaa Salme ja katselee Arvon puuhaa  (kiitos Susanna näistä kukista)


Onkos tuo kellarin ovi jäänyt auki..


... yöllä, kun on viileämpää, avataan ovet ja tuuletetaan, mutta päivällä se pitää pitää visusti kiini...


Sinne on hyvä sitten säilöä syksyn uusi sato.


Mites... Onkos tämä ritilä tullut hiukan liian korkealle, kun ei rupea ruskistumaan...


No, eiköhän kohta... haen sisältä kahvikupit,  kahvi ainakin on laskeutunut...


Salme antaa auringon helliä ja nojaa mukavasti seinään, tuoksuttaa hiljalleen lämpiävän makkaran tuoksuja  ... hae vaan, mikäs tässä on ootella...


torstai 13. heinäkuuta 2017

No vihdoin

Tähän,  tähän se tulee!
Salme oli pitkään haaveksinut, mittaillut pihapiiriä ja päättänyt, että tähän. 


Ja kun paikka oli selvillä, alkoi vimmainen etsintä puolivalmiista, tai rungosta... sehän oli jo selvinnyt ettei järjestö ihminen välttämättä ollut rakentaja - ja Arvon kohdalla se piti harvinaisen hyvin paikkaansa
Ja siitä se sitten lähti, lehti-ilmoituksesta; puolivalmis runko ostettavissa!


Salme yritti pitää Arvon tyytyväisenä ja työn touhussa ja passasi häntä pihamaalle ruokien kanssa.


Ja eikös vaan työ edistynytkin!


Otapa leipää, oletkin ahkeroinut vallan mahdottoman kovin..


Ja kyllä oli Salme innoissaan ja jännittynyt


Tämähän on kohta valmis, eikös...


Ja tuli päivä jolloin Arvo  kantoi puut ja sytytti...



Kantoi vedet....


Ja täytti astiat...



Ja sitten Salme riensi pihan poikki.


Se taitaa olla sopiva vaikka ei mittaria olekaan.



Olepas hyvä ja astu sisään...


Ja Salme astuu..


... Ja istuu...



... ja nauttii. ..



Ja käy välillä ulkona jäähdyttelemässä..


Kuules kun tuolla lauteilla mietin...


 .. Arvo jäykistyy, Salmen mietteet tarkoittivat yleensä aina ylimääräistä puuhaa...


Mitäs jos hommattaisiin pieni kaistale tuosta tontin kulmasta lisää, niin saisi tälle kunnolla tilaa...
Lauteilta ei ole kiva katsella kanalaa ja kompostia... tuumaa ja lähtee takaisin löylyyn. 
Ja ne ovatkin hyvät löylyt ne!