Kesäinen kevätpäivä

Salmenkylässä on kesä antanut odottaa itseään.
Viileässä säässä on puutarhatyötkin antanut odotella itseään.
Mutta tänään on lämpömittarin sininen kiivennyt jo aamusta mukavasti näyttäen  jo lähelle 20 astetta.
Tuoksuukin houkuttelevalle, huomaa Miirukin.

Miiru maukuu itsensä sisään ja sisällä jälleen maukuu ulos. Salme on ihan ymmällä tätä touhua. Arvo tuo lenkkimakkaraa Miirulle muttei sekään kelvannut, vaikka onkin kissin herkkua. Arvo pätkäisee mennessään siitä itselle tuhdin palan.

Asiaa Miirulla olikin. Se yritti kertoa, että ulos, ulos, kaikki ulos nauttimaan. 

Salme kasteli verannalla venyvät kurkuntaimet. 

Ja jatkoi pihamaalle Miirun iloksi,  tutkimaan kasvihuoneen tilannetta - missä vaiheessa voisi siirtää taimet sinne.

Kovin oli kasvihuone tyhjän näköinen.
 Mutta Salmella oli jo taimi jos toinenkin odottamassa sopivan lämmintä.

 Sen verran aurinko kuitenkin lämmitti, että ampiaispesässä oli herätty.

 Lähdetäänpäs Miiru katsomaan onko raparperit jo otettavissa.

 jaa, katsopas, tähän on joku laittamassa kotia itselleen!

 No mutta -

 Onpas auringolla ollut kuitenkin voimaa, tästähän saa jo piiraan, tai kiisselin. Jos Arvolta kysyy, niin se on se kiisseli.

Salme käy vielä kasvilavan luona katsomassa, etteivät taimet läkähdy lasin alle ja vähän nostaa rakosalle laseja.

Onpa hyvällä alulla nämäkin, osa pääsee kasvimaalle, kunhan yöpakkaset hellittävät. Viimeistään juhannuksen tietämillä.

Pihan kierroksen jälkeen jatketaan takaisin sisälle. No jäätkös Miiru sinäkin sisälle vai mihin sinä taas aiot..

Salme lähti keittiöön ja Miiru katseli auringon leikkiä verannalla..  Taisi olla riittävän lämmin paikka päiväunille... Vai maukaiseekos ulos...

Verannan tekoa

Tämä päivä meni verannan edistämisessä.
Panelointi oli siihen haaveena. Kokeilin grillitikujen halkasua - olisi ollut hiukan ohuempi lopputulos, mutta olisi tehnyt kesää - ensi kesää - ennenkuin se olisi ollut valmis.
Niinpä käytin tikut sellaisenaan.
Lattiaan käytin Erjalta saamia laudoitukseen tarkoitettuja lautoja. Niitä kun vielä on...

Ja samalla sekoittelin "valumassaa" portaisiin. Hienosta hiekasta, pikasilotteesta, erikeepperistä, tipasta siniharmaata maalia ja tipasta mustaa maalia...

Halusin paneleihin puun värin. Käytin lakkaa ja tipautun pisaran petsiä joukkoon. Seinään se. Pinnasta tuli mielestäni ihan elävä.
Lattia saa olla pelkällä lakalla kevyesti vedettynä.

Verantaan pitää siivilöityä ihana valo pitsiverhojen lomasta - joten vanha hiutunut nenäliina sai luovuttaa reunuksensa. Vähän kirveli, kun mietin miten kovan työn on joku joskun nänyt sen siihen laittaeessa ja missä kaikkialla on niin kaunista levein pitsireunuksin olllutta liinaa käytetty. Tirautettu varmaan muutama kyynel ja kainosti kuivattu silmän nurkkaa. Niistää turautettu siihen ei varmaan ole raatsittu.
Nyt ne on sitten Salmen verannan ikkunassa.

Jakkara piti vielä saada - marjaämpärille - se syntyi valmiista pinnoista, vänhän lyhentelin ja kuohupullon korkista. Niitä on tullut täytekakkupohjiksi kerättyä kasa.

Ja Forssan markkinoilta ostamani yksi aarre; Marian upea kukka, niin pientä lehteä, että huh, harmittaa, että en ostanut kuin tämän yhden.
Marjapoimuri on myös markkinoilta ja se on Mirkan käsialaa.

Veranta on  vielä viimeistelyä vaille, liimausta, maalasta, katto ja pielet...ja... ja portaiden materiaaliinkaan en ole ollenkaan tyytyväinen. Menevät varmaan uusiksi.
Mutta miksi tunteja  päivässä on niin vähän silloin kun on into päällä...

Kuka on sotkenut maalilla seinääkin....