Kun Kustaana perunat maahan heittää, saa elonaikana keittää.

Kustaan päivänä oli tapana istuttaa perunat maahan. Silloin oli maa jo sopivasti lämmennyt ja peruna lähti hyvin kasvuun. Kun perunat pääsivät kesäkuun alkupuolella maahan, oli sato ja korjuu odotettavissa syyspuolella. Lajikkeesta riippuen.

Salmekin lähti perunan istutukseen Kustaan päivänä. Tänä vuonna niitä ei pantaisikaan omaan pihaan, vaan naapuriin.

Naapurin Talon Isäntä oli luvannut pellonkulman Salmelle, johon voisi laittaa perunat kasvamaan. Omalla pihalla kun touhusivat Salmen uteliaat possut.

Korillinen viimevuoden perunoita oli jätetty syömättä idätystä varten. Ne oli otettu kellarista jo esiinkin, mutta sitten oli Arvo unohtanut ne pihaan ja Salmen possut olivat tietysti ne löytäneet.

Ne olivat varmaan koko yön nauttineet hyvin itäneistä perunoista, kun aamulla olivat maanneet vallan uupuneina saunan kupeessa ja vaan röhähdelleet hiljaa, kun Salme oli niitä kutsunut.

Istutuspäivän aamuna oli sitten Arvo ottanut peruna-auran kainaloonsa ja peräkanaa olivat Salme ja Arvo marssineet naapurin pellolle.

Kumpaas päähän sitä menet... Arvo antoi Salmen mukamas päättää ja asettui sitten itse kuitenkin vetopäähän.

Ja vakoja vetämään. 

Hiukan oli kiveä pellossa...

Onneksi ei ollut satanut muutamaan päivään, pelto oli juuri sopivan kostea, muttei mutainen.

Kun vaot oli vedetty, Salme otti korin ja lähti pistämään perunoita maahan. Ei liian tiheään, eikä liian harvaan. Siitä oltiin oltu aina kovin tarkkoja Salmen kotona. Laita Salme aina isän kämmenen pituus ja pikkaisen päälle, muisti Salme isänsä sanoneen. Isällä olikin ollut iso käsi.

No, naapuri oli antanut Salmelle myös siemenperunat Salmen possujen poskeen pistämien sijaan. Joskaan ne eivät olleet enättäneet niin hyvälle idulle, mutta kasvaisivathan nekin.

Päivä oli sopivasti puolipilvinen, mutta lämmin. Linnut pitivät Salmelle seuraa metsänlaidasta.

Kerttuja kuului olevan vallan montaa sorttia, Salme mielellään tunnisti niitä äänestä...

Oma kasvimaa taisi jäädä tältä kesältä laittamatta, mietti Salme laskiessaan perunoita vakoihin.

Niille possuille piti saada joku tolkun paikka, mutta aina ne peijakkaat hakeutuivat sinne kasvimaalle tonkimaan. Ja kun se oli vielä saunan takana, johon aurinko paistoi aamusta iltaan, oli se niille rakas paikka.

Piti varmaan siirtää sen kasvimaan paikkaa... tuumii Salme.. Jahas, tämähän alkaa olla kohta valmista...

No niin, tulikin kaikki maahan,,, Aaarvoo,! Arvooo, pistetäänpäs vaot kiinni!

Ja sitten vedettiin vaot uudelleen. Siten, että multa kääntyi äsken vedetyn vaon päälle ja peitteli alleensa juuri vakoon pistetyt perunat.

No, katsopas nyt... se kääntyy viereen... voi odotas nyt, älä vedä niin nopeaa, pitää katsoa 

miten se menee...

Arvo niin tiesi jo vanhastaan tämän vaiheen, se oli joka kerta perunanlaiton haasteellisin.
 Salmelle vaot olivat jotenkin niin pyhät, että pakostihan se menee vähän vierestä...vaikka kuinka yrittää... joka kevät...

Peittelyveto pitää tehdä sopivalla vauhdilla ja lujasti auranterä maassa ja vetäjän katsottava, että astelee juuri oikein.

Siitä ei voinut tinkiä. Salmelle oli erityisen tärkeätä suorat ja kauniit perunavaot. 

Ja vaikka ne tasattiin sitten vielä lopuksi, ei Salme antanut armoa tässä yhtään.

No, huh, huh, siellä ne nyt sitten taas ovat, tältä keväältä - miltäs ne nyt näyttää,  uskaltaa Arvo  varovasti kysyä, ja siirtää lippalakkiaan..

No, ovathan ne nyt aika hyvät rivit... päättää Salme, kun niitä matka päästä tarkastaa...

Sitten lähdetään kotiin, päättää Arvo kiireesti, koppaa jo auran kainaloonsa ja lähtee saman tein askeltamaan kotiin vievälle polulle.

Salmen ei auta kuin nostella tyhjät korit mukaansa ja lähteä seuraamaan.

Kotona Salme hakee sisältä voileivän ja mukin maitoa ja tulee pihalle syömään. 

Samoilla mullilla voisi vähän käydä kasvihuoneessa katsomassa, mitä sinne laittaisi. 

Jospa tänävuonna saisi sinne viljelykset, kun tuota pihan kasvimaata ei nyt ole. 

Perunathan hoitavat itse itsensä. Multaamassa vain pitää käydä jonkun kerran kesän aikana, ettei mukulat kasva liian lähellä maan pintaa ja lähde vihertymään. Tulevat myrkyllisiksi. 

Ja Arvo lupasi lämmittää tänään saunan.

 Kas, käki kukkuu...!

Millä  nimellä teillä kutsuttiin peruna-auraa, sahraa..?

Mattopyykillä

Toukokuu tuli ja meni. Pihamaalla oli paljon työtä ja puhaa ja ilmat olivat suosineet pihatöitä.
 Ja vaikka Osuuskaupan tulipalo olikin pysäyttänyt koko kylän elämän hetkeksi, niin pikku hiljaa oli päästy jälleen arjen syrjään kiinni. Ja nyt oli aika pestä matot.

 Salme tiesi oikein hyvin, että matot oli paras pestä alkukesästä ja komensikin Arvon lastaamaan matot mopedin selkään ja kuljettamaan ne rantaan.

Muutaman ajokerran se sitten vaatikin.
Matot tuli siis pestä ehdottomasti ennen juhannusta. 
Sen jälkeen pestyissä ei enää värit olleet kirkkata ja kauniita, tiesi Salme.

Salmenkylällä oli pieni järvi jossa oli sopiva laituri matonpesulle.
(niin, ennen pestiin järvessä, ihanan pehmeässä vedessä, eikä mietitty saippuajäämiä)  

Aurinko paisteli, pääskyt viisivät veden pinnan yllä ja sudenkorentojakin näkyi...

.. vesi oli mukavan korkealla ja lämmintä...

... ja Salme nautti. Kesä oli näin nautittuna parhaimmillaan. 

Arvo oli tärkeänä nostoapuna märille matoille.

Hei, tämän saa taas nostaa valumaan..,

.. annapas käsi, niin pääsen ylös...  Kahvia tekee mieli...

Matonpesun välissä maistui kahvi,

leipä ja makkara...
ja Arvo oli itsepäisesti halunnut lenkkiä mukaan - aikoi laittaa nuotion ja paistaa sen siinä. Mikäs, herkkuahan se oli.

Kyllä oli kesäpäivät ihania, tuumaa Salme. Mieli lepää, on hyvä...
tässä voisi pistää vaikka pitkäksi hetkeksi aikaa, antaa mattojen valuttaa rauhassa suurimmat vedet ennen kotiin viemistä...

 Kotona oli viritetty narut matoille valmiiksi. Oli tärkeätä, että matot taitteli kuivumaan väriraidat kohdikkain - näin ei vahingossa tullut värjäymiä. Kankaat kun olivat erilaisia ja jostain saattoi lähteä väriä valumaan, vaikka kuteet vanhoja olivatkin.

Salme oikaisi selkäänsä ja istui pihapenkille. Kuunteli, linnut alkoivat hiljentyä, seuraavaksi sitten tulee päivä, kun poikaset jättävät pesän ja kuuluu maastopoikasten ääntelyä puskissa.

Juhannukseksi saakin puhtaat matot lattialle. Osuuskauppias oli luvannut lämmittää saunan, mutta iltaa ei voitaisi istua kaupalla - se ei vielä ole valmis ja Osuuskauppiaskin vielä evakossa.
 Salme tuumi, että sitä voisi kahvitella myös täällä...
Huokaisi ja nuuhki, matoista nousi kuivuessaan mäntysuova raikas ja puhdas tuoksu.