Vihdoin on Joulu

Jouluaattona Salme herää virkeänä.
Vetäisee villasukat jalkaan ja hiipii alakerteaan. Riisipuuro tulelle.
Puuro saa hautua hiljalleen, Salme laittaa voileivät ja kattaa pöydän.
Kuulostelee sitten, joko Arvo herää.

Kun puurot on syöty, Salme koristelee kuusen ja kun kuuseen syttyy valot, on Joulu tullut.
Salme huokaisee. Vaivihkaa kuusen alle sujahtaa jokunen pakettikin.
Kuusi ja sen luoma valo, on joka vuosi yhtä sykähdyttävää. Tulee herkistynyt mieli.
Pintaan nousee muistoja, jo hyvästeltyjä ihmisiä... ja onkin aika käydä viemässä heillekin jouluinen tervehdys.

Lähdetään Kirkolle. Käydään kirkkomaalla viemässä kynttilät Salmen isän ja äidin haudalle.
Samalla kirkkomaalla lepää myös Kappalainen Axel Ahl, Fiona vaimonsa vierellään. Salme vie kynttilät myös heidän kummulleen.
Kumpa molemmat olisivat voineet saada leposijansa Kauppakylästä, mutta sodan pyörteissä niin moni asia muuttui.
Sytytetään kynttilä myös Arvon vanhempien muistolle. Heidän hautansa on naapuri kaupungissa, matkan päässä.
Kirkkomaalla tavataan samalla asialla olevia kyläläisiä, vaihdetaan muutama ystävällinen sana ja toivotellaan Hyvät Joulut puolin ja toisin.

Kun on palattu kotiin, iltapäivällä pakataan kassiin saippuat ja pyyhkeet ja lähdetään Osuuskaupalle Joulusaunaan.

Onneksi sauna oli erillisenä  rakenuksena pihalla, niin se välttyi palovahingoilta.

Tänä jouluna onkin sovittu, että Osuuskauppiaat Aura ja Pentti tulevat Salmen ja Arvon luokse
syömään ja aattoa viettämään.

Salme tuo pöytään perinteiset laatikot, rosollin ja tietysti kinkun.

 Istutaan pitkään, syödään hartaasti, maistellaan  ihania, koko vuoden odotettuja makuja ja vertaillaan mikä laatikko on kenenkin herkkua. Salme on kovin perunalaatikon kannalla, Arvo ehdottomasti lantun. Ja Aura liputtaa myö lantulle. Pentti pitää porkkanalaatikosta, joskin isoon mieheen uppoaa sortti kuin sortti.

Kerrotaan rakkaimpia joulumuistoja. Onkin paljon erilaisia mahtunut jokaisen matkan varrelle.

Arvo on jossain varmaan ottanut Pentin kanssa snapsit, arvuuttelee Salme,...

...kun Arvo kröhäisee kurkkuaan selväksi ja kajauttaa sitten ilmoille...

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain,
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois laulajan?

Hyvää Joulua kaikille!. 

Osuuskaupalla

Oli tullut talvi. Ensin ilma kylmenny ja sitten oli satanut lumen.
Ja se oli jäänyt maahan. Ainakin toistaiseksi.

Osuuskauppiaan rouva, Aura, oli pistänyt vauhtia sen verran asioihin, että Osuuskaupan vintille oli saatu pinnat kuntoon; tapettia seinään, ja lattiaan muovimattoa. Paljon oli vielä tekemättä. Oli se tulipalo niin paljon tuhonnut, koko sisuksen kumminkin.
Mutta jotain oli saatu tehtyä ja tavaraa oli Salmenkylän väki lahjoittanut auliisti, niin että vintti alkoi olla asuttavassa kunnossa.
Uudet verhot Aura oli ommellut ja uudet täkit ja patjat saatiin. Muutamia huonekalujakin oli saatu. Ihmiset olivat ystävällisiä ja Aura oli päättänyt, että nyt loppui toisten nurkissa asuminen. Ja niin oli vietytty omassa jo parit yöt.
. 

Jaa-a tuo sohva on kyllä ihan mukava - ja tuiki tarpeen, tietysti, mutta Aura näki mielessään siinä jo uuden kauniin, ruskean samettisohvan. Niin, sekin sohva oli tullut lahjoituksena, kiitos siitä.. tuumaa kiitollisena Aura.

Jahas, kahvi on varmaan justiin painunut...

Aura oli paistanut pienen omenapiiraan. Omenoita oli Aura saanut Salmelta kellarista.
Aura ja Pentti kun olivat nyt vähän kotimiehenä, Salmen ja Arvon ollessa siellä Iita-Maikin ja Jalmarin häissä. Varmaan onkin mukava matka. Harvoin näkevät ja puhetta ja ihmeteltävää varmaan piisaa. Sillä Iitukalla kun on niin komiat tanhuatkin, että ihmeteltävää on ja paljon on myös eläimiä.

Keittön pöydän oli kylän puuseppä tehnyt Auralle ja Pentille. Sekin oli vielä maalitta. Minkähän värin siihen haluaisi?..

Niin, paljon oli vielä tekemistä. Aura oli ruvennut tuumimaan, että taisi olla todellinen virhe antaa Pentin ja Arvon yhdessä hoitaa koko Osuuskaupan remontti.
Kun siinä oli kumminkin paljon laitettavaa.
Aikaa kului, ja miehillä tuntui olevan  kaikenlaisia muita hommia vähän väliä ja itse se Pentti ei ollut ollenkaan mikään nikkari. Kauppias mikä kaupppias.

Nytkin, kun Arvo oli reissun päällä, ei Pentti saanut oikeen mitään aikaiseksi. Missähän se taas...

Alakerrassa, tyhjän kaupan puolella..

Yö, kun tummuu yllä itämaan ja tähti kirkas loistaa öistä valoaan, viel´ yhä valvoo idän neitonen ja huuliltaan soi laulu rakkauden. Oi, miksei saavu noutamaan, tuo prinssi uljas, nuori sadun ihmemaan. Näin huulet kuiskii, silmät loistaa läpi kyynelten, taas aamunkoittoon, uneen vaipuen.

Osuuskauppias

Koko päivän oli Salme ollut kovin odottavalla kannalla. Salme oli saanut viestiä, että Osuuskauppias ja Osuuskauppiaan rouva olisivat tulossa kotikylään. Olikin jo ennättänyt kovasti kaivata.
Sitten vihdoin, päivän jo kääntyessä iltaan, oli linjuri tutussa mutkassa jarruttanut kirskahtaen, ovet suhjaneet ja kun se oli jälleen yskien jatkanut matkaa, oli kuulunut mukavasti hiekkatiellä askelia...

Päivää, päivää Salme - kuuluu tuttu ääni ja jo on kauppiaan rouva tervehtimässä Salmea.
Oli puhuttu, että tulevat ensin Salmelle kahville ja kuulumiset kertomaan - ja lähinnä terveisiä Iita-Maikilta Salme odotteli...

... ja niitähän tuli ja tuliaislahjojen kera. Iitukka laittoi isot kasat kankaita ja erittäin hienoja nahkoja tuliaisina Kauppiaan matkassa. Salme niin kiittää Iitukkaa!
No, miehet on jo saman tein keinumassa... Eikös Pentti keinukin erittäin hyvin, kehuu Arvo..

No keinuuhan se...
Salme ja kauppiaanrouva menevät sisälle - verannalla Aura huomaan uuden pelargonian... Onkos tämä ihan Mårbacka, on niin hennon vaaleanpunainen...

... siitä ei Salmella ole varmuutta, kun pistokkaat ovat vanhoja ja kiertäneet talosta taloon.

Salme laskee eteisessä vettä pannuun - ai miten Salme onkin iloinen, kun ystävät ovat tulleet ja erityisesti Salme ilahtuu Iitukan kuulumisista.

Ulkona Osuuskauppias Pentti ja Arvo tutkivat Arvon mopedia. Arvolla kävi pieni tapaturma (mistä ei ole Salmelle hiiskunut) ja ojaan ajaessa oli koko kaasukahva katkennut... liekö sitä omin voimin onnistu korjaamaan... Jaa-a kyllä vaikea on, tuumaa Pentti.

No, nytkö ne jo tuolla huutavat rouvat kahville...

... onhan se mentävä - Penttiä siivittää erityisesti Salmen leipomukset. Salme on totutusti hyvä leipuri.

Nyt kyllä jo kaadan, päättää Salme - ja on kaivanut kirjahyllyn laatikosta oikein Kesäkukka-astiastonsa. 

Istu nyt  Pentti, hyvänen aika, alati eksyymässä itse asiasta, neuvoo Aura miestään...

Ja istuuhan Pentti - ja samalla on keikahtaa niin että pitkät jalat vaan heiluvat

 .. varohan nyt kuumaa kahvipannua, ettei varpaat pala..

... no voi yhden kerran, tätä miestä - päivittelee Aura...

Kiitos Pirre! <3 - ja Iitukan mökkiin kaikille terveisiä :) ... <3