Salmella on Naapuri, Naapurin Isäntä. On ollut pitkään, mutta vasta vuosi sitten, kun Taru Astikainen teki pienessä koossaToukon ja Vapun, lähti heidän tarinansa kunnolla liikkeelle ja omaa taloa heille lähdin rakentamaan.
Kamarin pöytä on ollut "verstaana"... ja lattiat, ja....
Erjalta saamani puumateriaali oli talon rakentamisessa kullan arvoista. Erikokoista rimaa "uritin" jotta tulisi vähän hirren tuntua.
Välillä tein huonekaluja...
tapiseerasin....
TV ehdottomasti pitää Toukolassa olla
ja tietysti kakluuni...
Mattoja on tullut tilattua mm. Salmun Pirjolta oikein kasa päin
Sitten oli ikkunoiden vuoro.
Ikkunat on irroitettavat, mutta toistaiseksi vain yksi joka avautuu.
Rimoja meni...
Ja sitten maalaukset....
Saliin tein välillä kaappikellon ja verhot
Nyt on jo kaikissa huoneissa tapetit, lattiat ja ikkunat. Jalkalistoja ja ovenpieli-listoja puuttuu...
Mutta keskellä sali, päässä makuukamari ja ensimmäisenä keittiö. Sen eteen olisi tarkoitus tehdä veranta. Toistaiseksi ei tule kattoa, projektin pitää antaa mahdollisuuksia muokkautua. Niin, minulla ei ole mitään valmista piirrosta, tai suunnitelmaa - jonkinlainen kuva mielessä kyllä ja aloitan vaan ja katson mihin päädyn - jospa joskus toinen kerros... ei tiedä vielä. Kaikki on vähän myös eri kokoista, kuten ikkuna-aukot, vaikka niitä yritin saman kokoisiksi, mutta ei, ei onnistunut. Oviaukotkin suippenee alaspäin ja väliseinät on vinot, mutta kun Toukola on rakennettu joskus 1700-1800 lukujen taitteessa, on rakennus jo ennättänyt "elää" :)
Mutta keskellä sali, päässä makuukamari ja ensimmäisenä keittiö. Sen eteen olisi tarkoitus tehdä veranta. Toistaiseksi ei tule kattoa, projektin pitää antaa mahdollisuuksia muokkautua. Niin, minulla ei ole mitään valmista piirrosta, tai suunnitelmaa - jonkinlainen kuva mielessä kyllä ja aloitan vaan ja katson mihin päädyn - jospa joskus toinen kerros... ei tiedä vielä. Kaikki on vähän myös eri kokoista, kuten ikkuna-aukot, vaikka niitä yritin saman kokoisiksi, mutta ei, ei onnistunut. Oviaukotkin suippenee alaspäin ja väliseinät on vinot, mutta kun Toukola on rakennettu joskus 1700-1800 lukujen taitteessa, on rakennus jo ennättänyt "elää" :)
Keittiössä on vanha puuhella ja leivinuuni, jota ei Vappu enää käytä. Toukon äiti kylläkin vielä ihan viime päiviinsä saakka. Vapulla on uusittu keittiö; kaasuhella ja tiskipöytä jossa juokseva vesi. (Itse tehtyä nämäkin kaikki.)
Keittiöön olen tilannut Mirkalta 3D vadin, astiankuivatustelineen... ja maalaan ne.
Kun Touko ei ole pihatöissä, vaan sisällä, on Toukon lempipuuhaa kiikkua salissa tv:n äärellä. Tupakkia poltellen...(hyi) ja ihmetellä TV:n ohjelmia.
Nyt sain ommeltua petivaatteet sänkyihin. Patjat, lakanat, ja täkit.
Vappu petasi tuuletetut petivaatteet ja lähti keittiöön. Lettutaikina oli varmasti jo turvonnut paistovalmiiksi.
Keittiössä on omatekemä pöytä ja Maria Malmströmin kitistä tehty sohva.
Keittiössä on omatekemä pöytä ja Maria Malmströmin kitistä tehty sohva.
Touko, kahville....
Täällä tuoksuu muukin kuin kahvi...
Pikku hiljaa tätä on mukava tehdä...
Paljon vielä puuttuu huonekaluja ja verhoja ja listoja ja pienesineistöä... Mutta on mukava, kun voi välillä ommella, sitten taas on puuhommia, tai muuta pientä näpertämistä.
Mutta sitten nämä ihanat!:
Touko eli pitkään Toukolan tilan isäntänä isänsä kuoleman jälkeen ja emännän paikkaa piti Toukon äiti. Ei ollut Toukolla aikaa oikein naisihmisille ja ehkä se äitikin vähän oli tarkka ja ehdoton, millaisia ehdokkaita sitä tuotiin... Eikä Touko niitä sitten pahemmin ensi kokeilujen jälkeen tuonutkaan. Näytille.
Jokin aika sitten oli Toukon äiti ottanut ja kuollut ja talo olikin äkkiä tyhjä, hiljainen ja salikin tuntui kovin suurelta.
Muut alkoivat patistaa Toukoa vaimon etsintään, mutta ei Touko oikein osannut. Sitten oli Touko saatu narrattua lavatansseihin kauniina kesäiltana ja siellä oli tyttörivissä kauniisti hymyillyt Vappu. Touko oli kehotusten saattelemana pokannut ja Vappu oli niiannut ja taas hymyillyt ja sitten liidellyt höyhenen keveästi Toukon käsivarsilla. Touko oli hakenut Vappua usemmankin kerran ja oli kovin kummissaan, kun Vappu oli aina lähtenyt. Ja kun Vappu oli liidellyt jonkun jullikan käsivarsilla, oli Toukon mielessä tuntunut vähän mustalle ja sydämen syke kiihtynyt, kämmenet hionneet ja kun yhden kerran oli Vappu vallan hävinnyt johonkin, oli Touko ollut suorastaan hätääntynyt. Kun ilta oli päättynyt, oli Toukolla Vapun osoite ja puhelinnumero tupakkiaskin kannessa ja mieli kuin perhonen... yhtä lepattavaa ja poukkoilevaa.
Eikä siinä montaa kirjettä kirjoitettu ja puhelua otettu, kun Touko ajoi Vapun kotitalolle, joi kahvit Vapun vanhempien kanssa ja kotiin viemisinä oli kauniisti hymyilevä Vappu ja Vapun tavarat ja molemmilla kiilteli sormus sormessa. Vappu oli Toukoa nuorempi, kauniimpi ja herkkä kuin vanamo metsän pohjassa, suurten kasvien lomassa, tuumasi Touko ja ei lakannut ihmettelemästä, miten tällainen onni häntä oli kohdannut. Kuin kukkaa kämmenellä, niin päätti Touko Vappuaan pidellä, ja sen oli myös Vapulleen luvannut.
