Mitä Salmelle kuuluu

Nyt on Kauppakylässä hääritty viime ajat ja tuli jo ihan kamala ikävä Salmea ja oli pakko oikein katsoa mitä Salme puuhailee...
No niin, pihalla lötköttää keväisessä kukkapenkissä emakko. Punainen, hauras ja tuntematon käärmelaji luikertelee kohti portaita...

 

... ja kellarin katolle on ilmestynyt vuohi sekä pelargonioita. Ja toinen possu selkeästi yrittää vaania vuohta!

No jos toinen possu oli tämän vuoden joulukinkku jota Salme ei raaskinut pistää uuniin, niin onkohan tuo toinen sitten seuraavan vuoden. Taitaa joulupöytään tulla pelkkää kalkkunaa, tai joulukalaa.

Oikeastaan tuo vuohi näyttää tuolla kellarin katolla ihan söpöltä pelargonioineen. Taitaa käydä niin, että jonkinmoinen eläin-, tai karjasuoja on pystytettävä ennen ensi lumia.
Asettelut ovat Efen 3v aikaansaannoksia. Mukava, että talo ja sen elämä ei ole jäänyt ihan paikoilleen :)

Salme se haikailee ikkunassa... Arvo on lähtenyt Leningradiin ja viipyy siellä työmatkallaan ainakin kuukauden...
Onneksi pääsee pihatöihin, tuumaa Salme!

Haaste esitellä talo huone huoneelta

Olikos se Karoliina joka taannoin haastoi esittelemään koko talon ja sitten sen  huoneet,
aloitan tämän Rintamamiestalolla... nro 50 -  Salmen kodilla joka on koossa 1:18, eli hiukan pienempää...

Talo avoinna (voi miten se näyttääkin näin kaikki ikävät "oikaisut" kuten katon keskiosan taipumisen, kun sähköä yritellään...ja listaa vielä puuttuu.... ja....)

Ylhäällä vasemmalla on porraskamari jossa on Arvon sänky kirstu ja kirjahylly sekä Salmen ompelukone ja korikalusteet... Tämä huone hakee vielä muotoaan eikä Salme ole vielä sinut sen ja Arvon aatosten kanssa...

Ylhäällä oikealla on Salmen kamari ja alhaalla vasemmalla eteinen josta noustaan yläkertaan ja oikealla kamari.

 

 

Eteisessä tilan puutteen vuoksi tiskataan ja siksikin, kun se on kohta johon tulee vesi. Ja menee.
Eteisessä on myös viileä komero jossa säilyy semmoinen mikä ei edellytä kellarin viileyttä.

 

Eteisen takan on keittiö.

Keittiössä on puuhellan lisäksi sähköhella kahdella levyllä.
Yläkaapisto on päätynyt myös alakaapeiksi ja Salme haaveilee uusista yläkaapeista "tiskipöydän" yläpuolelle, Arvon selän takana.
Salme on saanut yllätyspaketin Kaukorannasta ja sieltä tullutta seinään kiinnitettävää kukkatelinettä Salme pyytää Arvoa kiinnittämään.

Portaita noustaan yläkerran porrashuoneeseen.
Siellä on Arvon sänky ja huone vielä keskeneräinen... Tänne Arvo haaveilee kirjoituspöytää ja kaikkia papereitaan joita järjestösihteerin työtehtävät edellyttävät.

 

 

Porraskamarista mennään sen toiselle puolelle jossa on Salmen kamari.

Siellä on myös Salmen perintöpiano jota aikoinaan on Kauppakylän pappilassa soittanut kappalaisen puoliso Fiona Ahl joka on siis Salmen isän isoäiti.

 

Salmen huoneen alapuolella on kamari.

 

Kamarin pöydällä on myös Kaukorannalta tulleet nimikoidut mukin.
Ja uusi käsityökori!
Voi sentään, miten ihania lankoja, näistä tuleekin  monet tumput ja liivit...
Salme onkin kova kutomaan.

 

Mitäs se Arvo... Yrittää saada Salmen huomiota...
Kun sieltä Kaukorannan paketista tuli näin komea höylä...
Sitä meinaa, että saisi tällä ne ovet hyvin sileäksi niihin keittiön uusiin kaappeihin...

 

Oi, ei, ei, ei tällä voi nyt ruveeta mitään porostamaan....
Niin, tuota, ei niiiiin - kun aattelin, että olisi joku semmoinen lämmin mukava paikka jossa sitä voisi tehdä.....

 

 

Niin, tässä talo ulkoa edestä... kuistilla

 

 

Kuisti sisältä....

Niin ja pihapiiriä... ehkä tänne vielä se snikkeri verstas......

Salme on saanut postia

Päivä on ollut pilvinen ja viileä.
Juuri sellainen jolloin kuuluu paistaa makaronilaatikko. Ja yleensä pannukakku, mutta raparperit olivat jo niin suuret, että Salme pätti paistaa raparperipiiraan.

Siitä vaan ei tahtonut tulla oikein mitään... Salme oli aivan ajatuksissaan...
Posti-Mauri oli tuonut Salmelle kirjeen.
Kirje oli Arvolta.
Kun Salme tapasi vuosien jälkeen Arvon ja tuli kutsuneeksi hänet kylään, oli Salme kyllä vähän miettinyt, että oliko kuitenkaan ollut ihan hyvä ajatus.
Montaa sanaa ei Arvo ollut suustaan saanut kyläreissullaan ja salkkukaan ei  irronnut kädestä koko vierailun aikana..
Mutta jotain siitä vierailusta jäi... se Arvon hymy. Hymy joka syttyi silmissä saakka.
Ja lämmin, lempeä katse.
Ja tänään oli sitten tullut kirje.
Kirjeessä Arvo kertoi kaiken sen, mikä tapaamisella oli juuttunut kurkkuun.
Kertoi kaipuustaan ja siitä miten Salme oli jo lapsena tullut Arvon sydämeen, tehnyt sinne pesän ja sitä Arvo vaalinut kaikki vuodet. Nekin jolloin ei Salmea ollut lähettyvillä.
Ensin Salme hämmästeli, mutta sitten mieleen nousi kuva Arvosta joka irrotti Salmen lettiä vattupuskasta, Arvosta joka nosti Salmen pyörää syvästä ojasta ja Arvoa joka kivellä uhkasi naapurikylän isoa Keijoa joka oli kiusannut Salmen ihan itkuun ja Aarvo saattelemassa Salmea kouluun ja kotiin reppua kantaen.
Niin, Arvo..

Kyllä taitaa piirakka jäädä tekemättä.... niin on tuvassa kuumakin.
Salme istuu talon rapulle ja muistelee kirjettä...

Kovin kauniita sanoja se on täynnä.
Ja lopuksi siihen on Arvo kirjoittanut, että suurin haaveensa olisi saada Salme rinnalleen elämän purrelle.
Ihan kunnniallisesti, Arvo kirjoittaa, koska kertoo tietävänsä, ettei Salme koskaan
suostuisi susipariksi. Kihloja ehdottaa...

Ja suuresta kaipauksestaan kertoo  -

Loppuun laittaa, että ei kumminkaan tupata jos ei tykätä....

Kevättä rinnassa

Aurkinko on hellinyt monta monituista päivää ja Salmekin on ollut kovin levoton;
mieli tekisi ulko töihin...
Talon eteläseinustalla on Salmen äidin vanha taimilava.

Salme vaihtaa siihen uutta multaa ja ennenkaikkea uutta voimaa - hevosenkakkaa.
Naapurin isäntä jolta Mahotonkin tuli, on ystävällisesti antanut Salmelle muutaman ämpärillisen
aarretta.
Nyt se on käännetty ja kyllä on niin kiire, että muutama siemenkin sinne jo vilahti vaikka yöpakkasiakin vielä on.
On Salmella sisällä taimikasvatuksessakin tomaatin ja kurkun alkuja, mutta voihan sitä jo kokeilla tänne lavaankin, tuumaa Salme ja hymyilee... Mahotonki on tuntenut hyvän ja varmaan tutun
tuoksun nousevan lavasta. Tallikoiran pentuja kun on.

 

 

Ja sitten sisään.
Tänään onkin niin toimelias päivä... mieli tekee lettuja ja samalla voisi laittaa
pullataikinankin nousemaan, niin saa viikonlopuksi pullat.

Salme on aikeissa mennä taas Osuuskaupalle lauantaina saunaan ja sinne on mukava viedä saunakahville pullat mukana. Jospa leipoisi oikein hyvän boston kakun. Pistänkin siihen oman pihan omenahilloa väliin.

 

Salme paistelee lettuja.... ja hetki sitten on odottamaan nostanut aivan ihanan pinon pöydälle.... siemenpusseja!

Salme on ihan innoissaan, mitähän kaikkia niistä pääsee kylvämään.
Posti-Mauri oli aamulla tuonut paketin: siemeniä ja niille Substraalia pari ihanaa puutarha lehteäkin, ne oli lähettänyt Leena Annelin Orpokodin väki - tiesivät, että Salme rakastaa puutarhaa ja kaikkea kasvattamista. Salme lähettää suuret kiitokset!

Kohta on viimeiset letut paistettu ja pääsee herkuttelemaan :)
Samalla voi tutkia siemenpusseja, voi niitä Salme oottaa malttamattomasti.

 

Pullataikina ja valmiit letut, annos ja paistuvat letut on Mirjan "pienennyspajasta" - :) kiitos!
Lettupannu kävi täyttymässä Mirjalla, sen on muovannut Satu rintamamies swappiin viimevuonna.
 Kannu ja mustasilmäsusanna Kaisan taitavista käsistä ja muki Mirkan

Ja vielä viimeisen kerran - Saranoita

Viikonloppuna oli taas rintamamiestalon edistämisen aika.
Lauantain kauppareissu suuntasi rautakauppaan. Sieltä pienet saranat oveen ja kattoon pianosarana. Ja poranteriä.
Se vikaan mennyt etuseinä piti kiinnittää uusiksi.
Pieleen menneet saranat irti, ne sentään lähtivät suht mutkattomasti. Ja sitten uutta tilalle. Vähän eri kohtaan kuin edelliset. Jo senkin vuoksi, että olin lovennut sen pieleen jonka vuoksi se ei mennytkään enää saranalla kiinni.
Ja sitten poraamaan... mies tuli poran kanssa ja sanoi, että anna hän.. Ja niin siinä sitten kävi, että mies poraili - ja ruuvasi - ja niin tuli etuseinä kiinni.
Kiitos!
No niin, sitten laitan sen katon... Siihen mies tuumasi, että taitaa olla parempi, että hän laittaa. Ja jotenkin minusta nyt tuntui, että taitaa olla paras myöntyä ja antaa periksi -  niin kauan on nyt näitä saranointeja tehty.
Vaikka yritinkin, että porasinhan viimeksi 50 % onnistuneesti. Toinen reikä onnistui ja vain toinen ei.
Pianosaranan ruuvit olivat liian pitkät. Ne tulivat tietysti läpi. Ajattelin siinä jo, että osa voisi olla vintin ripustuskoukkuja. Sanoin siitä miehelle, mutta hän sanoi, että se sarana on nyt sisäpuolella ja ruuvit ulospäin. Niin kun oli häntä pyytänyt laittamaan.... Ei siis tullut koukkuja ja ruuvit piti sitten katkaista.
Mies kävi aina liiterissä katkomassa ruuveja poraamisen välillä. Ja kun hän ei ole snikkeri  - vaan montööri, ja tämä oli vielä näitä "minun leikkijuttujani" -  niin tämä oli kyllä häneltä suuri ele. Niin suuri etten uskaltanut hiiskuakaan ennekuin oli valmista!

 

Etuseinä menee kiinni!

 

Ensin ajattelin, että laitan katon kahdesta isosta palasta ja ne pienet palat kiinni toisiinsa. Mutta sitten päätin, että eteen tulee iso pala joka aukeaa harjaan saakka. Toiselle puolelle kaksi pientä ja pienin tulee harjaan kiinni eikä aukea, mutta alaosa aukeaa. Näin pääsen huushollaamaan vinttikomeroita jotka tulevat sinne talon läpi koko seinän pituudelta.

 

Tänne tulee komerot.

 

Vähän mallasin harjapalaa, piippua ja väliseinää. Seinään piti laittaa

ovi. Ja huis hais,  saha pöydälle, päälle, sahaus ja kiinni. Ja taas oli oviaukko tehtynä - eikä ihan kauheasti tässä ollut laineita! Alkaa olla takana muutama sahausmetri.

 

Sitten kattopellitykset. Huuuoookasus.

Miten monet asiat näyttävät kirjassa ja ovat mielessä niin selviä, mutta kun niitä sitten ryhtyy tekemään, niin huomaa, että se ei olekaan niin yksinkertaista.
Laittakaa saumanarut kiinni tosi tiukkaan ennen peltiteippiä. Jos ne vaan voivat mennä vinoon ja kieroon, ne aivan varmasti menevät.

 Ja miten niihin tuli ryppyjä ja juonteita... Pellitin yhden puolen kolmesti, pienen puolen ja verannan kahdesti ja lopputulos on edelleen ihan kauhea. Mutta sitten mieleeni kumpusi jostain muisto, että lapseni ovat aina hävenneet koulukirjojaan. Siihen asti kunnes alkoivat itse päällystämään niitä. Niin että tyydy tähän, tai laita huopakatto, tai jokin muu valmis pinta.Tämä ei tästä kummene.

 

Maalitkin ostin samalla kauppareissulla. Ehkä niillä saa jotain peitettyä...
Annan nyt olla tuossa pöydällä ja makustelen...  Niin ja voisihan sitä koemaalatakin...

.
...

Keuruun hengessä

Lauantaina edistin rintamamiestaloa - Keuruun rintamamiestaloviikonlopun hengessä.

Ovet on/oli liimattu pikaliimalla, kun ruuvaus ei onnistunut. Ja nehän ei kestäneet. Yksi oli retkottanut irti jo jonkun aikaa ja nyt päätin sitten laittaa ne saranat ruuveilla.
Ruuvit eivät vain tee yhteistyötä kanssani.
Olin ruuvanut ja tuskaillut jo jonkin aikaa, kun mieheni sitten armahti minut ja tuli katsomaan.
(Olen siis päättänyt tehdä mahdollisimman paljon itse, ja mies ei kyllä ole mikään snikkeri itsekään, joten ei ole ollenkaan ilahtunut niinä päivinä, kun päätän esimerkiksi juuri ruuvailla)
mutta - hän siinä katsottuaan totesi, että jaahas, osassa ruuveja ei enää ole sitä pientä uraa johon ruuvimeisseli laitetaan. Ja minä kun luulin, että ruuvarit on väärän kokoiset. Ruuvia ei kuulema saa päästää lipsumaan, tai siis meisseliä - rikkoo ruuvin.
Sitten mies sanoi, että laita siihen ensin reikä. Olin piikillä laittanut, mutta eivät siis olleet riittävät.
Eikä tullut riittäväksi käsipelin.
No, mies kävi liiterissä ja tuli sähköporan kanssa takaisin. Surrrrr - siinä oli reikä. Suurr - Ja toinen ja sitten sinne pistettiin ruuvi ja käännettiin kiinni. Ruuvimeiselikin oli taas sopiva.
No, anna minä - päätin jatkaa - itse.
Suuurr - ja siinä oli reikä, suurrrkkrrkkkkrruurrkkkkrrkkkkrkkk - ja terä pyörii ympäri lautaa - ähinää ja ääneen ihmetystä - ja mies tuuma kamarista, että jahas, olet sitten katkaissut poran terän. Eeenn, ei kai ..suukkrkkrrkkk juu, ei siinä ole enää mitään terävää.
Ja toista terää ei sitten ole.
Paaahussss, kun olin niin päättänyt, että pistän ne ovet kiinni.
Ei kun piikillä reikää, isompaa, vasaraa, kun kannalliset ruuvit loppu ja ähellystä.
Ja nyt sitten Erja, jos luet tätä, silmät kiinni, ja hyppää sivulla eteenpäin.....

 

Yhden oven sarana on edellen melkein irti, ovi rikki ja roikkuu ja se ei mene edes kiinni. Kun se on se sama jota silloin joskus jo vuolin ihan väärin, niin kohta siihen pitää pistää joku paikka.

No, ensin menen rautakauppaan, ostan poranterän, uusia ruuveja joissa on se rako ja saranoita. Ja katsotaan miten käy. Eli ei tullut tältä osin valmista.

 

Sitten laitoin vähän listoja - ikkunlistoja ja jalkalistoja ja pääti tehdä sokkelin.

 

 

Liimakerrosta sokkeliin ja mannaryynejä pintaan.

 

Ja yöksi sitten kuivumaan.

 

 

Ja siinä se sitten kuivui koko alkuviikon. Hyvin kuivui.

 Rautakauppaan ei ole ennättänyt ja jotenkin on harmittanut koko pytinki.

 

Kunnes nyt sitten päätin, että kuvaan sitten kumminkin - ne listat - kunhan maalaan ensin sen sokkelin.

 

 

 Nyt on alakerrassa listoja  - ja Marjan orkidea. Kun niitä on niin monen kokoista, niin sopii hyvin tännekin kokonsa puolesta, vaikka Aksenjalle piti mennä. Ei kerrota hänelle.

 

Niin ja vaihdoin eteisen lattian. Se kupruileva teippikokolattiamatto pois ja kunnon puulattia tilalle.
Ja maalasin sen ja siihen sitten matto. Kaisan ihana peili on tässä sovituksessa. Saapi nähdä jääkö johonkin tänne eteiseen...

 

 

Sitten sitä sokkelia

 

Tässä ilman kuistia - ja näin ne ovet on nyt...

 

ja kuistin kanssa

 

 

Ja uusien portaiden....

 

 

No, tuli sentään lopuksi jotain edistystä - vaikka ei kyllä känyt ihan kuin Sröm..  - ei kun Keuruulla.

 

 

No nyt siinä on rimat - ja maalia - ja kuisti

 

Viikonlopulla ja tänään olen vain sahaillut - rimoja halki.

Ja rimottanut puuttuvat seinät.
Ja irottanut muutamia ihan pahimpia jiirisaksilla ja puukolla halkomiani ja vaihtanut uusiin.
Ja sahanut - näkyykös tässä leveä hymy!
Vähän se tarvii ajokilometrejä vielä ennen kuin ollaan ihan sinut, mutta kyllä meillä on sahan kanssa jo ihan ystävyys syntynyt.

 

Talo on siis rimotettu.
"Ovet" kiinni - paitis joudun toisen oven saranalle koloamaan kohdan ja varmaan ruuvilla avittamaan. Pikaliima ei taida pysyä, kun ei ole ihan tiukassa seinää vasten ja ne tuli sitten ulkopuolelle -
Mutta ovat siis kiinni.

Sitten olen tehnyt sitä verantaa.

 

 

Mitannut ja piirtänyt ja sovitellut ja katsonut mikä näyttää silmään hyvälle..

Ja sahanut
Ai että, on ihana, kun saa palat sahattua.

Sitten tuli se aukkojuttu.
Käsisahalla sen päätin toteuttaa. Saa kait tuossa koneessa terän niin, että saa sen palan sisään, mutta se sitten, kun ollaan paremmin tutut.

Mies oli poissa (haki kaupasta valmista muusia ja lihapullia, todennut varmaan jossain kohti, että verensokerit on sahurilla laskussa..) ja poraa en siis saanut  - joten puukolla palaan reiät ja käsisaha aukkoon ja sahaamaan.

 

 

Aika hyvä! Ei ole paljon laineita. Tosin nuo reiät onkin sitten hoidettava - puukolla vuolin tasaisemmaksi.

 

Sitten sahasin koneella oviaukon.

 

 

Saha haluaisi selvästi tehdä silloin tällöin kuvioita. Vähän korjasin - sahalla - ja ihan vähän puukolla.

Mutta kuisti kuitenkin tuli.
Rimat laitoin siihenkin.
Sitten sovittelin palasia yhteen... ja voi....!
Olin laittanut rimat toiselle puolelle päädyssä!
Ai että, justiin, kun kuvittelin maalaavani sen.

 

 

Rimat irti - sahattiin pari uutta, kun meni poikki ja uusi liimaus. Nyt oikein päin.

Ja sitten maalia.
Välillä juotiin kahvit - mies keitti. Oli hakenut pullankin.

Ja sitten koekasaaminen.
Vielä kuisti ei ole kiinni.

 

 

Ja on siinä niitä ikkunoita :-D

 

 

 

Voi että - lauantai yöllä kun yhtä kerrosta jo maalailin ja kuuntelin radiosta pianokonserttoa, katselin rimoja; eripaksuisia, osa karvaisia, hiomatta, millitkin näkyi taas kuin sentti, aina siinä missä on heitto, mutta voi miten rakkaalta jokainen rima tuntui!

 

Ja mitä pidemmälle tämä etenee, niin aina vaan rakkaammaksi käy.

 

Sitten olisi betoni portaat, sokkeli, ikkunapokat ja ikkunat, listoja, kuisti sisältä - sen lattiakin puuttu..

Ja hui - koko yläkerta - ja katto.
Mutta voi miten on ihana nähdä omien kätten tulos!
Milleistä viis - tai sahatusta tuolista.