Jo aamulla alakertaan tulleessaan oli Salme havainnut, että ulkona pyrytti. Oli tehnyt sitä jo varhaisesta aamusta, tai jopa koko yön, niin näytti kovasti kinostuneen joka paikkaan.
Hellaan valkea ja kahvit tulille ja aamiaiseksi Salme voiteli eilen paistetun ruisleivän siivun ja leikkasi viipaleen Lauantai-makkaraa päälle.
Kahvit hörpittyään katseli mietteissään ulos; Tarkoitus oli lähteä käymään hautuumaalla, viemässä kynnttilät, lähinnä isälle, näin Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Olihan isäkin ollut rintamalla itsenäisyyttä puolustamassa.
Pyry kuitenkin näytti vain jatkuvan ja jatkuvan.
Voi sentään, mitenkäs minä tuonne nyt... Näyttää vain pahenevan ja lunta olevan paksuina kinoksina... eihän tuolla edes näe kohta mitään...
Arvo tulee tupaan ja tullessaan tuo aimo tuulahduksen ulkoilmaa, vaikka onkin riisunut lumisen takin ja saapikkaat jo verantaan...
Oli nähnyt ulkona Posti-Mauria, joka oli tehnyt taivalta suksilla kylälle päin. Pysähtynyt Arvon nähtyä ja kertonut teiden olevan kaikki tukossa. Ja tulisivat olemaan, ennen kuin saadaan isännät traktorien kanssa omilta pihoiltaan apuun. Linjurikin oli saatu vedettyä työllä ja tuskalla kylän mäestä, johon se oli juuttunut. Se käännettiin takaisin kylän Osuuskaupalle. Siellä se saisi nyt olla siihen, kunnes saadaan tiet avattua.
Mauri oli sitten niistänyt pitkään tienposkeen, nostanut kaulukset paremmin ja työntänyt sauvoilla vauhtia ja viilettänyt Salmen kohdalla alkavaan mäkeen ja mutkaan. Mennessään huikannut vielä Hyvät Itsenäisyyspäivät joka melkein jo hukkui pyryyn ja hävinnyt näkyvistä.
Niin, että ei sinne hautuumaallekaan nyt mitenkään pääse tänään, saa jäädä tältä erää.
Menen vielä ulos ja otan vähän lunta tuosta pihasta ja oven edestä, mutta aika turhaahan sekin nyt on... oli Arvo tuuminut ja kääntynyt otsaa raapaisten lakin alta - verannalla pistänyt takin ja saappaat ja kolistellut pyryyn.
No, ei tässä sitten auta muu, kuin ruveta ruuan laittoon, tuumaa Salme. Salme oli suunnitellut laittavansa Karjalanpaistia, joka olisi hautunut valmiiksi hautuumaalla käynnin aikana.
Salme pilkkoo sipulit ja porkkanat ja lihan paloiksi, uunipataan laitettavaksi.
Miiru on herännyt ja venytellen tulee katsomaan Salmen puuhia. Ei sekää viitsi tänään mennä ulos. Oli vain pikaisesti käynyt aamulla ja melkein heti naukunut sydäntä särkevästi kuistin ovella, josta Arvo oli sen pelastanut sisään.
Kuules kissi, elä sinä tule tähän pöydälle, karvastat...
No niin, ollaan me vain tänään kotona ja sisällä. Laitetaan hellaan valkea ja kamariin kanssa. Pysyy lämmin, vaikka ulkona tuulee ja pyryttääkin.
Jos huomenna jo selkenee, tietää se sitten lumitöitä, tuumaa Salme. Mutta mikäs, tehdään rauhallisesti, eihän meillä ole mihinkään kiire.
Tulepas Miiru, mennään me kamariin ja lisätään puita uuniin ja samalla voidaankin laittaa jo kynttiät valmiiksi ikkunoille. Sytyteään ne yhdessä sitten ilta kuudelta.
