Kesäpäivät olivat olleet pitkiä ja kuumia ja niitä oli ollut harvinaisen monta. Salmella oli täysi työ saada kasvihuone tuulettumaan niin, etteivät kurkut ja tomaatit vallan läkähtyneet.
Aika hyvin oli Salme onnistunut, kun oli jaksanut myös kastella hyvin. Etenkin kurkut vaativat paljon vettä, tullakseen pulleaksi ja lihaviksi ja pitkiksi.
Nyt kurkut tuntuivat kypsyvän kaikki samaan aikaa - ja sato olikin hyvä.
Näistä riittäisi viemisiksi myös Toukolaan. Siellä Vappu kasvatti vain avomaan kurkkuja joita saattoi säilöä, mutta näitä kasvihuonekurkkuja Vapulla ei ollut.
Nämä olivat hyviä, kun viipaleet maustettiin sokerilla, suolalla ja tilkalla väkiviina-etikkaa ja hölskäytetiin kulhossa lautasen alla.
.jpg)
Salmella oli kokeilussa myös pieni päärynä-puu. Sekin oli kypsyttänyt helteiden hellimänä hedelmiä.
Niistä sai myös jälkiruuaksi kiisseliä. Joskin ne olivat sellaisenaan mehukkaita.
Arvo piti eniten päärynäpiiraasta.
Aamulla, ennen kuuminta aikaa oli hyvä käydä pihamaan kukat kastelukannun kanssa kaikki vielä läpi - kierros katsellen, että kaikki on kunnossa...
Kasvilavakin oli matkan varrelle... se oli jo tyhjä ja odotti ensi kevättä ja uusia taimia...
Talitiaisetkin kävivät juomassa ja kylpemässä ankkojen vadeissa, pitää katsoa, että nekin on täynnä.
Täynnä...
Joskus ne hyväkkäät riehaantuivat ja kaatelivat vatinsa.
Joka penkille vettä...
Ja ruukuille..
Salme aikoi keittää kahvia kierroksen jälkeen...
...ja hakea kesken olevan kirjansa...
...ja linnoittautua pihakeinuun.. se oli sopivasti varjon puolella...
... ei kovin kummoisia tulisi tänäänkään tehtyä. Eikä tarvinnut - Kesäpäivistä kuuluikin nauttia; sai antaa lämmön helliä ja ihanan raukeuden ottaa valtaansa. Välillä kuului tuulen suhina pihan puissa ja pörriäisten laiska pörinä kukissa. Pihakeinun hiljainen natina sen keinahtaessa... laiskasti... hitaasti... Oli kesä!
