Vierailun jatkoa

Ilta venyi ja venyi, kun Salme ja Iitukka rupattelivat ja puhuivat näkemättömän välin pois.
Kävivät pissittämässä koirulit ja viipottivat pihanpoikki itsekin vielä yömyöhällä, kun tuli juotua
kahvia pannutolkulla..
Vihdoin viimein olivat kömpineet vinttiin ja piti levittää patja sängyn viereen, että kaikki kissit ja koirulit mahtuivat mukaan.
Salme ja Iitukka yrittivät nukkua, mutta olivat sellaisen iltahihityksen vallassa ja nauraa pyrskivät pitkälle yöhön.

Sitten se nukuttikin aamulla... pitkään....

 

... mutta sitten Iitukka säpsähti hereille... mikä kolahti....

 

no orkidea se näköjään on tipahtanut kukkapöydältä ja pudotessaan kolahtanut ja herätti tytöt.

 

Olihan se jo aika nousta ja molemmat lähtivät silmät sirrillään alas ja kahvin keittoon...

 Hyvää Ystävänpäivää! - toivottivat tytöt toisilleen ja molemmilla oli hymy silmissä saakka.
Pöydässä oli tarjolla herkkuja - Ystävä-Leenan leipomia ja lähetttämiä kaneliässiä - Kiitos Leena ja hyvää Ystävänpäivää, toivottavat myös Salme ja Iitukka!

Salmelle oli tullut toinenkin paketti... se oli tullutkin pitkän matkan, Kaamasesta saakka. Ja se kirvoittikin tyttöjen mieliin muiston jostain kaukaa....
Mutta siitä tuonnempana... nyt piti lähteä koirulien kansssa ulos...Salme ja Iitukka  päättivät samalla käväistä Osuuskaupalla.

 

Ystävänpäivän Ystävä

Salme oli ollut levoton jo muutaman ajan. Ja tänään Salme oli jo aamusta  ottanut perintöporsliinit esiin kirjahyllyn kaapista.
Käynyt välillä ikkunassa ja kuunnellut ääniä tieltä. Linjuria odotti... Käynyt pari kertaa jo päivälinjuria pysäkillä vastassa, mutta ei, ei se pysähtynyt ja Salme oli kääntynyt ja palannut takaisin talolle.
Sitten kuului linjurin ääni, kun se nousi mäkeä ja kyllä, kyllä se hiljensi..
Juuu... ja pysähtyy - pysäntyy se.... rahinaa hiekkatiellä, ja sitten linjuri  päästi huokaisevan ääneen, kun se sulki ovensa ja höristen kiihdytti taas matkaan.
Nopea vilkaisu kamariin ja pöydälle... ja sitten Salme ryntäsi rapulle ja aikomus oli lähteä mäkeä alas tielle, mutta ...
Ei tarvinnutkaan, siinä rapulla olikin jo Rakas Ystävä!
Iita-Maikki - ja kissit ja koirat.

 

Voi tervetuloo!!

Ja sitten siinä oli sellainen pyörre ja pyöritys, ja haukku ja miukuna...
No sisään, sisään, anna kun kannan näitä...

Ja kun matkasta väsyneet kissit pääsi kantolaukuista ulos ja koirat, niin sellaisella ryminällä meni osa vinttiin, ettei näkyny enää kun taluttimen pää...

 

  

 Voi näitä ihania.... mitäs sinä siinä löydät... onkin kuulunu iltasella  sieltä rapinaa... haistatkos sinä siellä hiiriä?.. ettei vaan ois ihan rotta...

 Voi tuu Iitukka kamariin, tule ihmeessä istumaan.. tule kiikkuun, kahvi on ihan justiin valmista ja syödään, onhan teillä varmaan jo nälkä, tällainen matka, kerro nyt ihmeessä miten teillä meni matka...
Iitukka onkin väsynyt ja samalla kun kertoo linjurimatkasta, niin kertoo myös susista joita oli tullut justiin ennen lähtöä ihan talon kulmille... huuuii, oli jääny nalkkiin itsekin tikkaille... ja oli sitten päättäny ottaa kissit ja koirat mukaan matkalle. Eihä niitä voinu kotiinkaan jättää... Onneksi oli ollut mukava ja avulias linjurikuski joka oli Iitukkaa auttanu kantamuksissa...

Ja kissit ja koirat, nehän on heti kotiutunu...

 Sitteen Iitukka kaivaa esiin ison paketin.... tällaisia oli löytyny Iitukan vintiltä - vanhoja - ja  kaksin kappalein  ja Iitukka toi tuliaisiksi toisen Salmelle....

 

Ihana peili!

 

 

 Ja johan sitä ihmettelemään oli koirulikin ennättäny vintin tutkimusmatkalta...

 

Ja sellainen nauru, ilo ja haukku kuului Salmen talolta ilta myöhään, että ohi kulkenut Posti-Maurikin kummasteli....

 

Ja nyt mie romahan

Tänään paistoi aurinko ja antoi oikein ihanaa energiaa. Ajattelin laittaa Salmen keittiön sähkövalon kunnolla kiinni.
Olin tuumannu, että poraan vintiltä reiän piipun viereltä alas ja vedän kattoa pitkin johdon keskelle.
Poran tuotatin liiteristä ja sitten tuumasta toimeen.
Mietin mikä on pienin vahinko; lamppu oli sellainen jossa toisessa päässä on varjostin joka ei tule lampun läpi pois ja toisessa pistoke - poraakko iso reikä, pistokkeen mentävä, vai vähän pienempi ja yrittää suurentaa varjostimen kantaa jolloin lamppu tulisi pois ja menisi reiästä.
Päätin, että yrittää suurentaa lampunvarjostimen kantaa. Väärä valinta.
Siinähän kävi sitten niin, että yhtäkkiä minulla olikin tyhjä johdonpää kädessä - poikki.

No niin,  johdon sisällä oli niin ohutta kuparilankaa (ainakin on sen väristä) etten sitä nähnyt oikein millään suurentavalla vehkeellä. Päätin yrittää niitä kieputtaa kuitenkin yhteen ja maalarin teippiä päälle. Ja katsoa tuleeko valo. Väärä valinta.
Sulake meni - ja siitä päättelin, että jokin henkäystäkin ohuempi oli jossain väärällä puolen teippiä ja kosketuksissa jonkin toisen henkäyksen kanssa.
Aurinko paisteli edelleen ja loi uskoa tekemiseen ja niin sitä yriteltiin uudellen. Väärä valinta.

Nyt on sitten joka ikinen sulakekin mennyt. Onneksi varjostimen sain laitettua yhteen toiseen lamppuun jossa on ehkä ehjä johto, mutta sen toimintaa en siis saanut testattua, kun sulakkeet loppuivat.
Harmittaa ihan vietävästi, kun oli Marian lamppu joihin olen tykästynyt ja Marialta niitä aina markkinoille pyytänyt. Hitsi, jostain pitää saada siis sulakkeita. Olinkin aina ihmetellyt mitä niillä niin paljolla tekee.
Sitten päätin, että laitan kuitenkin tulevia johtoja varten vintin kattopalan kiinni. Sinne ullakolle suunnittelin sen listan jossa on kytkin ja johon pistokkeet tulevat. Keskiseinän päälle ajattelin vuolla vähän uraa ja katon välistä ulos ja ulkoseinää pitkin alas ja sieltä sitten seinään.
Kun löysin ullakko/kattopalan, en meinannut saada sitä paikoilleen. Toisesta reunasta kinnaa ja toisessa on rako - ja kun sitä katsoin, niin totesin, että kiero koko juttu.

Jätin sen lepäämään, eli suoristumaan ja päätin sitten, että jotain pitää saada valmiiksikin, kun aurinkokin vielä vähän paistoi.

 

Veranta ja raput kiinni ensin toisiinsa ja sitten taloon.

 

 

Hooohooo... miten ihmeessä tännekin on tullut tällainen rako. Eihän rappuja saakaan kiinni kuistiin ennen kuin tekee siihen vähän täytettä ja suoristamista... Liimaa ja tavaraa siihen mihin pystyi ja loput korjataan sitten, kun nähdään mistä kaikkialta pitää täyttää.

Laitoin sitten katon paikoilleen - pitkästä aikaa ja ajattelin katsoa sitä kokonaisuutta ja makustella katon väriä. Maalit olen ostanut. Jospa sitten maalaisi katon...

No eeeeiiii - folioteippi onkin kuoriutunut lisää vähän sieltä ja täältä, kun katon säilytys on ollut myös hiukan siellä ja täällä. Näyttää kyllä siltä, että katto on laitettava uudelleen, ei tuohon päälle voi maalia laittaa. Ei sitten tehdä sitäkään.
Ja aurinkokaan ei enää näytä paistavan.

Kurkkasi katon alle ja siellä viltin alla Salme ottaa päiväunia.
Ilmeisesti päättänyt olla  hitokseenkaa sotkeutumatta, tai sitten  jo romahtanu.

Pitää odottaa jokin toinen aurinkoinen päivän - tälle ei enää energiaa riitä.

Mutta, jotain mukavaakin - kun vimmaisena etsin sulakkeita, löysin yhdestä pussista pienen pojan hyvin käärityt osat! Miten olen voinut unohtaa - Tarun nukke sekin. Samalla tein sitten inventarion ja tämä poika, kun saan sen koottua, on Kauppakylän asukkaita numero 40.
Ja Salme mukaan lukien Tarun nukkeja on sitten 41. Pitääköhän ottaa oikein sellainen ryhmäkuva.
Saakohan Valokuvaamo Eva Holmin liikkeeseen aikaan näin suurelle joukolle?

Nyt sitten pikkuinen kasaan - ja toivottavasti sitten ei ollut väärä valinta....
 

Paketti

Salme oli poikennut Osuuskaupalla ja siellä olikin odottanut Salmea paketti.
Lunta oli pyryttänyt pari yötä ja potkukelkalla matka paketin kera taittuikin mukavasti.
Paketti oli ysävältä Erjalta.

Salme riisui vaatteet ja lähti vintiin viemään pakettia jossa sai sen rauhassa levittää auki.

Kasa ihania kirjoja! Erja tiesi, että Salmella on heikkoutena kirjat ja Salme ahmiikin niitä enemmän kuin pitäisi. Välillä jää moni asia vähän hitaalle tekemiselle, kun on joku mielenkiintoinen, tai jännittävä kirja menossa.

Voi ihana, mitä kirjoja!

Salme valitsee niistä pari ja jättää sängylle odottamaan iltaa, ja kiiruhta loppujen kanssa alakertaan.
Ne Salme asettelee kirjakaappiin talteen, ettei pölyynny ja hukkaannu.

 

Kirjat antoivat potkua kirjakaapin tekoon joka oli muhinut jo tosi pitkään, vaan en saanut tartutuksi toimeen. Kiitos piristyspotkusta, Erja!

 

Hiukan uutta Salmella

Posti Mauri on kurvaillut Salmen porraspieleen parina päivänä. Salme on saanut kaksi ihanaa tyynyä Marja-Leenan ompelimosta. Salme on näihin Marja-Leenan mallistoihin kovin ihastunut ja nyt nämä uudet tuovat niin kevään ja kesän Salmen mieleen. Ja kyllhän se sieltä tulee...

Eteiseen Salme on saanut uuden eteisen maton. (Tämä on viimekerralla kerhossa tehty. Olikin kivaa puuhaa ja veikkaan, että Salme saattaa saada toisen verannalle)

Mutta mikäs se keittiöstä kajastaa...

 Salmella on keittiössä sähkövalo!!

 Tätä on Salme ihastellut ja makustellut koko illan. Salme on keittänyt oikein kahvit sen kunniaksi ja pyöräyttänyt tuoreita sämpylöitä. Sämpylöiden kanssa Salmella on uusia hilloja.

 

 Tältä näyttä ikkunan takaa...
Lamppu ei ole Salmelle hankittu, vaan Syreenitalon
krooniseen puutteeseen johon kerään näitä Marian tekemiä
Tiffany-lamppuja. Jotenkin se alkoi huutaa pääsyä Salmen keittiöön.. hiukan voisi olla pienempikin, mutta kyllä Salme taitaa tämän saada. Sitten ei muuta kuin reikää kattoon ja johtoja paikoilleen..
Marialle vinkkiä, että lampun tarvetta on edelleen.... Jospa taas kesällä...

Salme on tästä iki-onnellinen ja nauttii kahvit vaikka sitten yöunien uhallakin. No, sitten otetaan kirja ja luetaan.. onhan valo.

Kaappi ja hyllyjä ja....

Salmella on ollut mukavan puuhakkaat päivät.
Aamutuimaan Salme kävi naapurissa hakemassa maitoa. Tuoreesta maidosta olikin hyvä tehdä viilit. Salme otti lusikallisen  viiliä viilikupin pohjalle ja kaatoi tuoretta maitoa päälle.

 

Salme on vihdoin saanut säilytystilaa lisää.

Uudet hyllyt oven päällä ja vierellä...

ja vihdoin ne jakkarat

 

Sitten Salme vei viilikupit eteisen komeroon piemeään ja vähän viileään tekeytymään. Eteisen komero oli siihen oiva paikka.

 

Samalla Salme otti komerosta muutaman tomaatin, välipalaa teki mieli.
Salme oli paistanut myös pullia ja ajatteli vielä tehdä lettuja. Niitä ennen pieni voileipä oli paikallaan.

Uudenvuoden ja loppiaisen väli oli lumeton ja lauha. Naapurin isännille oli siunaantunut ylimääräistä vapaata, kun lumitöissä ei tarvinnut olla. Salme oli ääneen syksyllä haaveksinut juoksevasta vedestä ja nyt olivat naapurin isännät tulleet ja tarttuneet toimeen. Salmen isä oli joskus jo aloittanut vesiputken vedon kaivosta taloon, mutta jäi sitten isän kuoltua kesken eikä äiti sitä möskään ennättänyt, tai jaksanu viedä eteenpäin. Nyt olivat naapurin isännät tulleet ja tarkistaneet missä mallissaan jo aikoinaan tehdyt työt olivat. Vähän piti uusiksi laittaa, mutta alkuperäinen suunnitelma oli edelleen hyvä. Sähköpumppu nosti veden omasta kaivosta, sekin oli jo isä ostanut valmiiksi, ja eteisin seinästä se sitten lorisi sisään. Ja samasta kohtaa myös ulos jätekaivoon.

Ja voi sitä riemua, kun ensimmäisen kerran käännettiin hanaa; nyt oli Salmella juokseva vesi!
Tuostahan sitä olisi helppo Salmelle jatkaa vaikka yläkertaan putket ja laittaa sinne vessa ja vaikka suihkukin, sellainen lämminvesivaraaja vaan ja saisi Salme mukavuuksia, visioivat isännät.

 

 

Eteisestä kuvaa keittiöön ja uusille hyllyille.

 

Kuvaaminen ei enää onnistukaan niin kuin ennen, kun on ikkunoissa lasit ja kaikki seinät kiinni. Salme sai kulmakaapin keittiön aukeavalle seinälle, mutta siitä ei saakaan kuvaa kuin kääntämäällä sitä hiukan. 

Naapurin isännät kantoivat myös vanhan kulmakaapin sisään Salmelle. Se löytyi ulkoliiteristä.

 

 

 

Kaiken tohuamisen jälkeen Salme kipuaa vintille, siellä on myös yksi ilon aihe...

 

Salmen uusi Heteka..

 

Tuleekohan sitä Hetekan myötä laiskaksi, tuumaa Salme.... ja heittäytyy sängylle ja haaveksii...

 

Yläkerran toinen huone valmistuu

Sain sentään joululomalla jotain tehtyä vaikka pahasti näytti loma valuvan herkutteluun ja nautiskeluun ja netin ihmeellisyyksiin.
Suotakoon, kun osa nautiskelusta on ollut lasten lasten seura.
Mutta vihdoin viimeinen huone on valmis. Siitä piti tulla ihan erilainen, sellainen keskeneräinen ja pyykit kuivumassa, mutta kun Salme ihastui siihen korikalusteeseen, sain mukavan verhokankaan ja aivan ihanan maton, niin niistä se sitten tuli.
Salme kuuluu kiipeävän portaita tarkastuskäynnille...

Ja pysähtyy katselemaan - kaiteet! Niistä piti utuudestaan huolimatta tulla vanhat :)

 

Salme laittoi vanhan peili tähän seinälle. Siihen mahtuu mukavasti uusi lahjaksi tullut käsipeili - Kiitos Leena! :)

ja tähän voi asetella kaikkea muutakin mukavaa... Kun sitä vessaa ei nyt tähän tullut. Vähän Salme huokaa...

 

Salme pyörähtelee...

ja on jo astellut glögikupin ja suklaan ja tuolille uuden kirjan jota päätti aloittaa..

 

Yläkerrasta puuttuu väliovi, komeron ovi, välikatto ja kamarin puole ikkunalistat ja verhot..
Niin ja se sänkykin olisi mukava, tuumaa Salme...

Taustalla komero ovea vailla.

 
Tässä huoneessa joulukaktukset viihtyvät. Siellä alkaa kukkimistaan se alkuperäinen vanha kasvi joka on peruja Kauppakylän pappilasta, Fionan kukkapöydältä.
Salme rakastaa vilttejä ja shaaleja, vanha ja viileä talo kun on. Tämä ihana huopa on myös Erjalta kuten kangaspala josta tein maton. Kiitos, sopivat oikein hyvin. Verhokangas tuli myös joltain junkun jutun mukana ja pistin sen talteen. Tähän ne sopivatkin hyvin. Kiitos niistä.

 

Jaahas, tuolla näyttää Osuuskaupppiaan rouva pyörällä menevän... jaa, mihinhän on matkalla..

No, huomenna se onkin taas arki, mahtaakohan posteljooni Mauri tuoda vielä myöhästyneitä joulukortteja... Pitääkin pyytää Mauri katsomaan tätä vinttiä, jos ennättää...