Rapu rapu rapu rapu rallaaaa

Huuuoommenta.... niih-tuota...

 

 Arvokin heräili aamukahville...

 

Niin, eilen illalla....

 

 

Salme oli saanut aimo kasan suuria rapuja Naapuri Isännältä ja Arvon kanssa olivat päättäneet järjestää oikein rapujuhlat.

Penkit ja pöydät pihamaalle, iloinen mieli ja sitten ne ravut...

 

 

... ja niin iloinen puheensorina ja naurun pyrskeet pikku hiljaa voimistuivat hämärtyvässä illassa....

 

.... aloittakaapas sitten....

.... voi sentään, onkos tämä semmoinen jäähyväisten ilta myös...

... kuvakavalkaadi puhukoon puolestaan....

 

"Katariinan kamarissa valvottin...

me suviöitä iiihaaaniiia
Kesäkeijut terheniset haaveisiin
toi suloisia uuunelmiia....

 

...sinisilmä tyttöseni katso kaihoisasti....

 

....Katse tunki sydämeeeni syvyyksiihin asti....

 

...Katariinan kamarissa valvottiin
Me suviöitä iiihaaania"

 

 

"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu....
        ......

 

...En ma iloitse, en sure huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen"

 

 

"Tänään en voi luokses tulla,

yöhön synkkään tieni käy.
Vaikka etsii sillmät sulla,
varjoista ei mitään näy.
Tuskin oikein ymmärsitkään,
mitä vaati meiltä maa.
En voi viipyä nyt pitkään,
mua veljet odottaa.
En voi viipyä nyt pitkään,
mua veljet odottaa.

Pilvi otsallaan on kuulla,
koira haukkuu jossakin.
Niin et saa vain koskaan luulla,
että toista kaipaisin.
Viimein luoksesi jos palaan,
olkoon päivä, olkoon yö,
kerron kaiken minkä salaan,
hyväillään ja päättyy työ.
Kerron kaiken minkä salaan,
hyväillään ja päättyy työ....

...Jollen saavu toukokuuhun,

veli pellot muokatkoon.
Luuni jäivät multaan muuhun,
olen mikä ollut oon.
Mene pellon pientareille,
poimi tähkä kämmeneen,
anna suudelmasi sille,
elän siinä uudelleen.
Anna suudelmasi sille,
elän siinä uudelleen."

"Kai muistat kannella kun fregatin
Kai muistat kannella kun fregatin
me haaveksimme
Ja laulelimme,
Kun harmonikka kutsui tanssihin.

 

Ol' yhdesneljättä - mä muistan sen -
Ol' yhdesneljättä - mä muistan sen -
ja elokuuta,
Kun annoit suuta
Sa mulle pauhatessa aaltojen.

......

 

...Ja nimi laivan, se on rakkaus.
Ja nimi laivan, se on rakkaus.
Ei löydy toista
Niin suurenmoista
Ja voittamaton on sen purjehdus "

Jos iltatuuli viestin viedä vois`
taa maitte, merten kaaauaaksi pois.
Kaipuuni suuulle kertoa taihtoisin
tuskien täyttämäin tieeeni mä kertoisin..
Näin sävel suruinen
yli metsien soipi kutsuen
Kuuleteha ystäväni lauluni
saapukoon se luokseni
missä lienetkin...

 

Mustathan aikaa, aikaa nuoruuden

ja onnen taikaa, taikaa rakkauden....
jos kaiken muistat, erheeni anteeks suo

onneni rauniot jälleen näin ehjäks luot..

 

 

 

Nääääiiin sävel suruineeeen
yli metsieeeen soipi kutsueeen...

 

 

 

....Kuuleteha ystäväni lauluniiii
saapukoon se luoksesi
missä lienetkin...

Päivän puuhia

Aamulla yläkerrassa kuului kaksi tasaista tuhinaa ja nukuttiinkin todella pitkään -  Salmen kamarissa.... mutta kovin on tumma tuo toinen kuontalo pedissä.. ei näytä Salmelta..

Illalla tulleet siskokset Terttu ja Kerttu -  Salme oli pedannut kamariin siskon petiin  - oikein kirjaimellisesti ja nyt aamulla korjattiin pedit päiväksi tieltä pois.

 

Salme oli tavannut siskoksest viimeksi Meripäivillä, mutta niin Urkki kuin Iitukkakaan eivät paikalle olleet päässeet. Arvo oli kyllä ollut... niin, siellä oli puhuttu se Arvon kirje. Salmelle tuli kuuma muistellessa ja hätääntyi.. Hei nyt ruuan laittoon...


Urkki oli kömpinyt vintistä alas ja aamukahvin jälkeen rupesi sulkapallon peluuseen Tertun kanssa.




Urkki taisi olla gentlemanni, tai sitten Terttu oli oikeasti taitava, mutta Terttu päihitti Urkin selvin lukemin.
Iitukka lupasi peitota Urkin myös. Ja ei kun pelaamaan....

 

Aaauuuuhhh

 

Iitukalla oli niin kiire pelaamaan, että heitti korkkarit pois... ja nyt pisteli...

 

 

Ja se juuri parantunut nilkkakin nuljahti... ei kai tässä nyt jalkaa pakettiin...

Auuts, kylmää nilkkaan ja lepoa.... ei enää peliä tällä nilkalla...

 

 

 

Kun pelit oli käynnissä, Kerttu kävi kasvimaalta vihannekset päivän salaattiin...

 

No nyt nämä on pestykin - Saaalmee- pilkonkos minä nämä samalla....

 Samaan aikaan Salme on tehnyt ison kattilan muusia ja paistellut silakkapihvit...

Ja kun jalkaa piti lepuuttaa, olivat Iitukka ja Urkki luvanneet kuoria omenat iltapäiväkahvin kanssa omenapiirakkaan...
Taitaa vaan olla tuon Urkin panos jossain muussa kuin omenan kuorinnassa.

Ja illalla - keittiössä - Kuule Arvo....

 

 

Miehet!

Aamukahvin jälkeen miehet nousivat ylös yhtä aikaa ja marssivat ulos - myös yhtä aikaa..

ja sen verran päättäväisen oloisia oliva molemmat, että tytöille tuli kiire selvittämään mitä ihmettä niillä oli mielessä

 

Jotain ne mittailivat ja viittilöivät...

Ei kai ne rupea tikkakisaan...

.

 

Ei - nyt ne sovittelee kypäriä...

 

 Juu, kyllä ne taitaa lähteä mopoilla...
Osuuskaupalleko?

No ei, Arvo ja Urkki hurauttivat metsikön halki ja sen toisella puolen olevalle Arvotalolle - Hengenvaaralle. Olivat miehet kyseisestä paikasat puhelleet jo illalla ja Urkki oli kovinkin kiinnostunut kyseisestä historiallisesta rakennuksesta....

 

Tämmöinen tämä...

Sain tämän kunnalta vuokralle, mutta nyt rupeaa tämä kontrahti täyttymään..
Siirtävät koko pytingin pääkaupunkiseudulle. Olen täällä tätä kortteeria pitänyt tähän asti ja

nyt olisi sitten taas asunnon etsintä edessä...

Olihan se tiedossa jo kesällä, kun tämän vuokrasin, mutta niin sitä ajatteli, että syksyyn on pitkä aika... ja Salme - niin - kaikki on niin kovi kesken sen Salmenkin kanssa... Mitä lie tullut siihen väliin hidastetta... ja Arvo katsoon pitkään ja puntaroivasti Urkkia.

 

Tänne on mukavasti mahtunut koko kirjasto - nyt se pitää pakata ja siirtää varastoon Naapurin Isännälle.
Kuin myös kaikki tämä tutkimustyön paperitkin...
Ja kaikki mitä olen tuonne vintille tallettanut...

 No jo on - tuumaa Urkkikin....

 

Mutta Arvolla oli yksi asia mielessä, kun Hegenvaaralle ajelivat...

Juu, tämä on oikeen hyvä..

 Ja sitten kiireesti takaisin talolle...

Jaa-a miten tämä nyt rakentuu... Eeei, kuule Urkki, ei sinne niin vaan mennä....

Urkki on sitä mieltä, että kyllä vaan, mennään...

Siellä on se mustarastaan pesäkin, teki uudet munat

Kuule, jos minä kiipeän tänne päähän...

Tytöt katsoo ikkunasta...

Ei hyvä ihme, mitä miesten touhuja...

 

Älä Arvo sinä kiipeile...

Eeeei... Urkkiiii

Soitetaankos palotalolle... Arvooo, nyt ajat Osuuskaupalle soittamaan...

 

Voi tätä ilon päivää

Sienimetsästä oli tultu ja kotimatkalla Salme ja Arvo olivat sanailleet kumpi alkaa sienten perkuuseen
ja kumpi mustikoiden.
 Lupasivat vetää perillä pitkää tikkua… ja lopuksi Arvo kehui, että hoitaa molemmat.

Tuskin oli korit saatu sisään, kun pihamäestä kuului mopon ääni…
ja se ei ollut Posti-Maurin mopo se!

Saaaalmee!   - kuuluu niin iloinen ja tuttu ääni… 

Ja voi tätä ilon tunnetta, ei meinaa pystyssä pysyä kumpainenkaan… korkokengät ….

lämmin halaus… ja niiiiiin paljon kerrottavaa – ja kysyttävää…

Ja sitten Salme on Urkin halauksessa.

Katsoo vielä pitkään silmiin ja pitää olasta. Samoin kuin viimeksi…
Ja kun Salme katsoo Urkkia silmiin, Salme ymmärtää, että ystäviä he voivat olla – erittäin hyviä ystäviä, ja
samalla suuri lämpö ja rauha leviää Salmen rintaa. Ja mieleen vilahtaa tunne  Arvon lämpimästä kädestä joka auttaa yli pienen puron marjametsässä…
Salme katsoo vielä ja hymyilee Urkin silmiin ja kääntyy sisälle – Iitukan kanssa rienetään kahvin keittoon…

Ja koko ajan on siinä lähellä  Arvo...
Arvo katsoo Urkkia – niin että tämä....

 …. Ainakin sillä on kirkas ja suora katse….

 

…. ja kovin luja ja lämmin on käden puristus… Tämä on rehti mies.