Mattopyykillä

Toukokuu tuli ja meni. Pihamaalla oli paljon työtä ja puhaa ja ilmat olivat suosineet pihatöitä.
 Ja vaikka Osuuskaupan tulipalo olikin pysäyttänyt koko kylän elämän hetkeksi, niin pikku hiljaa oli päästy jälleen arjen syrjään kiinni. Ja nyt oli aika pestä matot.

 Salme tiesi oikein hyvin, että matot oli paras pestä alkukesästä ja komensikin Arvon lastaamaan matot mopedin selkään ja kuljettamaan ne rantaan.

Muutaman ajokerran se sitten vaatikin.
Matot tuli siis pestä ehdottomasti ennen juhannusta. 
Sen jälkeen pestyissä ei enää värit olleet kirkkata ja kauniita, tiesi Salme.

Salmenkylällä oli pieni järvi jossa oli sopiva laituri matonpesulle.
(niin, ennen pestiin järvessä, ihanan pehmeässä vedessä, eikä mietitty saippuajäämiä)  

Aurinko paisteli, pääskyt viisivät veden pinnan yllä ja sudenkorentojakin näkyi...

.. vesi oli mukavan korkealla ja lämmintä...

... ja Salme nautti. Kesä oli näin nautittuna parhaimmillaan. 

Arvo oli tärkeänä nostoapuna märille matoille.

Hei, tämän saa taas nostaa valumaan..,

.. annapas käsi, niin pääsen ylös...  Kahvia tekee mieli...

Matonpesun välissä maistui kahvi,

leipä ja makkara...
ja Arvo oli itsepäisesti halunnut lenkkiä mukaan - aikoi laittaa nuotion ja paistaa sen siinä. Mikäs, herkkuahan se oli.

Kyllä oli kesäpäivät ihania, tuumaa Salme. Mieli lepää, on hyvä...
tässä voisi pistää vaikka pitkäksi hetkeksi aikaa, antaa mattojen valuttaa rauhassa suurimmat vedet ennen kotiin viemistä...

 Kotona oli viritetty narut matoille valmiiksi. Oli tärkeätä, että matot taitteli kuivumaan väriraidat kohdikkain - näin ei vahingossa tullut värjäymiä. Kankaat kun olivat erilaisia ja jostain saattoi lähteä väriä valumaan, vaikka kuteet vanhoja olivatkin.

Salme oikaisi selkäänsä ja istui pihapenkille. Kuunteli, linnut alkoivat hiljentyä, seuraavaksi sitten tulee päivä, kun poikaset jättävät pesän ja kuuluu maastopoikasten ääntelyä puskissa.

Juhannukseksi saakin puhtaat matot lattialle. Osuuskauppias oli luvannut lämmittää saunan, mutta iltaa ei voitaisi istua kaupalla - se ei vielä ole valmis ja Osuuskauppiaskin vielä evakossa.
 Salme tuumi, että sitä voisi kahvitella myös täällä...
Huokaisi ja nuuhki, matoista nousi kuivuessaan mäntysuova raikas ja puhdas tuoksu.

Kevättä vastassa

Kevät on sitten huumaavaa aikaa! Salme odottaa aina keväällä kuumeisesti lumien sulamista ja ensimmäisten pälvien ilmestyttyä lähtee ulos malttamattomana tutkimaan mitä mistäkin herää vuorollaan.
Pihaan Salme kaivelee puroja vesille lammikosta lammikkoon ja ohjaa ne ojaan. Niin kuin se vauhdittaisi kevään tuloa.
Kevään korvalla on äitien päivä. Äitien päivänä Salmen mieleen hiipii haikeus. Niihin aikoihin Salme lähtee kirkkomaalle ja laittaa haudat kevätkuntoon. Vie sinne tervehdyksen isälleen ja äidilleen.
Salmesta itsestä ei ole tullut äitiä.... punehtuu, kun ajattelee... Opiskeluaikana oli hetki jolloin olisi
ehkä voinutkin, vaikka ihan avioon, mutta sitten äiti sairastui ja elämä muutti suuntaansa.
No, nythän on tietysti tuossa tuo Arvo... niin, eihän Salme vielä ole liian vanhakaan, mutta jotenkin Salme ei näe itseä äitinä. Ja kun ei ole naimisissa, niin ei kai sitä voi lastakaan tulla, tuumaa Salme ja hymyilee siemenlaatikkoon ajatuksilleen.

Kasvulaatikkoon Salme pisti kylvökset, osa oli jo syksyllä kylvettyjä valkosipulin kynsiä ja niissä oli jo hyvin lähtenyt alut kasvuun. Olikin vahvan ja hyvän makuista lajiketta. Semmoinen vanha, jota äitikin oli jo kasvattanut. Piti lunssat loitolla.

Kohta on kasvimaakin niin kuiva, että sinne voi kylvää porkkanat ja punajuuret
ja sipulia. Ja kukkakaalit, ne on Salmen suurta herkkua voisulan kanssa.

Salme sai Arvolta syyshortensian - taitaa olla keväthortensia, kun kukkii niin komeasti jo nyt :)
Juuri on kaivettu maahan, toivottavasti juurtuu hyvin, tuumaa Salme ja arvioi myllättyä kohtaa.

Salmen lempipaikkoja on kamarin ikkunan alla  jossa on tuulen suoja ja aurinko paistelee siihen lämpimästi. Siitä näkee myös koko pihan ja on mukava antaa silmän kiertää rauhallisesti ja miettiä tulevia ja menneitä ja suunnitella pihan tehtäviä.

Ja toinen uusi lempipaikka on juuri saatu keinu. Niin, nyt se on ilon punainen. Se ei vileä ole valmis, mutta palvelee oikein hyvin jo näinkin.

Keuruun upea viikonloppu!

Perjantaina aamu koitti aurinkoisena ja lupaili mukavaa matkaa. Työkalupakki pakattiin, peitto ja tyyny matkaan ja sitten auto kohti Keuruuta ja Riihon leirikeskusta <3

Salme vilkuttu Arvolle hyvästit ja antoi vielä ohjeet mitä sillä aikaa tuli tehdä... makaroonilaatikko oli uunissa ja kaikki piti olla valmista...

Ja sitten lähdettiin!

Mikäs se oli ajella - aurinko paistoi, mieli oli kevyt ja odottava... Matkalla ajeltiin pienempiä rauhallisia teitä ja laskettiin muuttolintuja; kurkia, laulujoutsenia, kuoveja oli oikein iso parvi, rastaita, kiuruja, työhtöhyyppiä...

Järvet olivat vielä jäässä... mutta pellot ja sulat kuhisivat jo kuumeisesti pohjoiseen matkaavia...

Pysähdyttiin mekin syömään ja kahville..

Ja sitten ollaan perillä!

Ollaankin ajoissa ja pieni ryhmä vasta on tullut - tässä on tärkeä sali; ruokasali :) jossa onkin koko viikonlopun tarjolla herkkuja jos jonkinlaista - Anri joukkoineen pitää siitä huolen.

Ja tokihan tässäkin askarrellaan...

Sitten saimme käydä katsomassa mitä olisi tarjolla viikonlopun askarteluksi...

Juu, kyllä, tämä on oikein hyvä malli! - Ehdottomasti... tässähän on mukava istua ja keinutella vaikka Iitukan kanssa...

Klumps - kyllä perjantai-iltana karmi, kun oli käyty mallit katsastamassa... Tuntui, että tästähän ei viikonlopussa selviä... Mutta lauantaina aamulla sitten käytiin urakkaan kiinni.

Salme tarkisti aina välillä missä mennään...

Ja olipa siellä Terttukin jännittämässä oman keinunsa valmistumista. Kovin innoissaan molemmat odottivat...

Samalla vaihdettiin kuulumisia... missä vaiheessa Tertun kirjoittaminen on.. ja  Mitä muuten Penalle kuuluu?- Salme kysyy... Ja Terttu  kertoo paidattomasta miehestä... hihihii, yrittääpä tehdä vaikutusta, pullistella.... :), on Penakin lähtenyt tänne matkaan... ai, missähän  mahtaa liikkua,,

Niin, kuulitkos jo mukavan uutisen Kaukorannan raitilta - niin, jokos tapasit heitä... ja Lyydia-mummoa ja Johan-Vaaria - hekin ovat väkineen täällä... ja...

Tässä entisessä luokkahuoneessa kudotaan upeita minineuleita ja ommellaan kuumeisesti mm. housuja housuttomalle nukkekotikansalle. Ihanan Hannan opastuksella.

Ja tässä luokkahuoneessa aina ruokailujen välillä tehdään muita omia kesken olevia töitä.
Ja oli täällä hortensia-pajaa, ja kynä-pajaa upean Susannan opastuksella!

Ja tässä tehdään puutöitä - tällä kertaa keinuja kahdessa koossa;  1:12 ja 1:16 - mestari-Auliksen opastamana.

Ja tässä on ylpeän joukon keinut - on kyllä voittaja fiilis!

Ja ylpeä saa olla Auliskin! Jaksoi parinkymmenen rouvas- ja neiti-ihmisen opastaa keinun teossa niin, että maaliin pääsivät - kaikki! Allekirjoitanutkin :)

Ja tässä se on - Salmen keinu!

Tällainen näky odotti, kun Salmen kanssa kotiin tultiin:

Mies yritti väittää, että Arvo oli juhlinut koko viikonlopun Naapurin isännän kanssa..

Mutta sitä ei kumpikaan uskonut, raukka varmasti pyörtyi, kun näki  mitä tuotiin pihaan... Onneksi oli portti jo valmiiksi irronnut...

Tässähän tämä...

Sopii hyvin tähän kohtaan... Tulepas kokeilemaan...

Ja Arvo menee.. ilta hämärtyy... punarinta lurittelee...

Ja keinussa on hyvä keinua...

Tähän pitää saada sitten väriä - auringonkeltaista, niin, semmoinen sen pitää olla - hyrisee Salme...

Kiitos kaikille Keruulla olleille, viikonloppu kanssanne oli upea <3 - niin kärsivälliset opettajat/pajanpität, ihanat kanssasisaret/kurssilaiset ja Maija! - kun jaksoit taas järjestää!

Ja Anrille - suur kiitos huolenpidosta!

"Puinen" viikonvaihde

Viikonlopun auringonpaisteen ja pihatöiden välissä oli hiukan "puisempaa" viihdettä.
Kaikki mahdolliset rimat ja listat kaivettiin esiin ja niitä sovittelemaan ja katkomaan,
Osuukaupan ulkolaudoitusta, ovea ja ikkunaa...

Salmenkylän Osuuskaupalla on käynyt suuri onnettomuus; jotkin naapurikylän hampit - niin, siitä olivat kaikki varmoja - olivat murtautuneet kauppaan. Sen kerran, kun kauppiaspari oli lähtenyt yläkerran asunnostaan kylään;

Naapurin Isännällä oli 50-vuotis päivät ja niissä menikin hieman myöhempään. Osuuskauppias oli kova laulumies ja sitä samaa oli Naapurin Isäntä. Kun paikalla oli myös Arvo, oli mies-triio intoutunuträväkkään menoon. Rallien hiljennyttyä ballaadeihin ja huipennuttua Karjalan kunnaisiin, oli aurinkokin jo näyttäytymässä taivaanrannalla ja sen myötä naisväki ohjasi herrat kotimatkalle.

Osuukaupalle päästyään kauppiaspari totesi oven retkottavan auki ja kaupan olevan järkyttävässä kunnossa! Kaikki ole revitty ja sotkettu ja keskelle kauppahuonetta oli sytytetty nuotioki! Siinä oli yritetty paistaa makkaraa, oli palomestari kertonut. Onneksi nuotio oli sammunut itselleen, ettei koko talo ollut palanut, mutta muun vahingon lisäksi savu oli ennättänyt pilata koko talon. Suuri osa omaisuutta oli saatu kantaa Naapurin isännän auton lavalle ja kipata kylän laidalla olevalle kaatopaikalle.
Siinä oli itketty monet itkut. Syyllisiäkään ei saatu kiinni, mutta jostain muualta ne oli pakko olla, ei oman kylän väki tämmöistä tehnyt, siitä kaikki olivat yhtä mieltä. Olutta, tupakkaa ja makkaraa oli mukaan lähtenyt ainakin ja pihamaalta bensiiniä, niin että jollain autolla oli paikalle tultu ja paikalta lähdetty. Renkaanjälkiäkin oli pihamaalta ja nurmikolta löytynyt. Helskutin hampit!

Mutta nyt oli kunnostustyöt täydessä käynnissä!

Salme on lähtenyt katsomaan mitä Osuuskaupalle kuuluu...

... ei näy ketään, ei... Mutta oli se vaan kaamea yö, muistaa Salme, siinä ei sitten nukkunut kukaan enää sinä aamuna, eikä moneen aikaan... Onneksi saadaan uusi kauppa,..  

Kauppiaspari pitää majaa rakennustyön ajan Naapurin Isännän hoivissa, siellä kun oli tilaa...

Huhuu... onkos täällä ketään  - jaa-a, radio jäänyt soittelemaan...

... No, pitää käydä naapurissa kuulemassa miten siellä Osuuskauppias ja rouva jakselee...
ja tarvitaankos apua...

(radion on Minnan Minien Minnan käsialaa - kiitos Minna)