Pihakin valmistautuu jouluun

Salme havahtuu aamulla ja ilahtuu - yöllä on satanut lunta!
Ei paljoa, mutta sen verran, että maa on hiukan valkoinen.
Pakkasta ei juurikaan ole, mutta kovasti tästä Salme ilahtuu.

Silmä kiertää ja tarkastaa talveen kääriytyvä pihaa; keinu odottaa kevättä..

... vesitynnyrit  on käännetty ylösalaisin, etteivät jäädy
ja arat kukat peitelty talvea vastaanottamaan ja ehkä koviakin pakkasia.
Pihan eläimet on viety Naapurin isännän navettaan.
Salme oli vannottanut, että possut laitetaan turvalliseen karsinaan - näin joulun alla.
Arvo puolestaan vannotti, että Salme ei lähde mukaan joulukinkun hakuun... Kahtena kertana kun oli kinkun kera mukana tullut elävä possu.

Salme on itse taitellut havukranssin. Nyt on sopiva hetki laitaa se oveen.

Ja portaillekin laitetaan joulua toivottamaan Iitukalta saatu ihana asetelma ja vanha joulutonttu.

Arvo on ahkeroinut sähköjohtojen kanssa.
Tässähän nämä valot ovat oikein hyvät, eikös! Lyhdyt ovat samat jotka Urkki toi tullessaan silloin kesäjuhliin.
Jaa-jaa  -  mitkä juhlat ne olivatkaan! Oli Iitukka ja olivat Terttu ja Kerttukin. Ulkona syötiin ja tanssittiin, oikein letkajenkkaa koko yö ja Arvo intoutu laulamaankin ... niin, hyvät olivat juhlat, muistelee Arvo..

Ja hyvinhän nämä loistavat tässä näin joulunakin.

Ja kun päivä kääntyi iltaan ja hämärtyi, ne näkyivät mukavasti kamarin ikkunasta.

Ja Arvo oli kytkenyt pihavalonkin. Nyt näki tulla pihaan pimeällä.

 On turvallista liikkua, ei tarvitse pelkän taskulampun valossa mennä ulkohuussiinkaan, tuumaa Salme. Ja samalla muistaa miten  mukava oli Iitukalla se sisävessa. Etenkin näin talvella...
Koko piha valmistautuu ottamaan Joulua vastaan.

Ja kovin ovat kutsuvat - valot.

Kohti joulua

Kun oli saavuttu kotiin, Salme oli mukavissa tunnelmissa, muisteli Iitukalla vietettyjä päivä, kaikkea mukavaa mitä oli taas puheltu - vähän tyttöjenkin kesken, kun Jalmari ja Arvo olivat omissa touhuissaan.
Iitukka oli myös surruutellut ompelukoneellaan - ja miten olikaan surruutellut! Kyllähän Salme tiesi, että Iitukka oli hyvä ompelemaan, mutta se mitä Iitukka pisteli tulemaan, oli kyllä niin hienoa;  kokonainen asu. Sitä piti vähän vielä sovitella kotonakin..

Tämä pistetään sitten aattona päälle... pitää laittaa henkarille ja vaatekomeroon siksi aikaa. On se Iitukka taitava.

Salme oli laittanut piparitaikinan edellispäivänä tekytymään. Hyräillen pisti

Salme mekon komeroon ja sipaisi hiuksiin liinan ja lähti alakertaan.
Alakerrassa aloitti sitten piparien teon.

Salme leipoi aina tummien piparien lisäksi myös vaaleita pipareita. 

Piparitaikinoiden ohjeet olivat kulkeneet suvussa jo pitkään.
Niitä leipoessa Salmella oli aina sellainen harras olo; tuli  muisteltua menneitä sukupolvia. Samalla piparien laitto aloitti aina Salmella jouluun valmistumisen.
Joulun valmistelujen piti olla kiireetöntä ja nautinnollista, niin kuin päivä jolloin paistettiin piparit.

Itse piparit, hunajakakut, ovat tuhansien vuosien takaa hyvin kaukaa - jostain Egyptin suunnalta, Indusvirran laaksosta ja ensin valmistettu vehnäjauhoista ja hunajasta. Idästä saapuneiden mausteiden myötä oli niitä alettu maustaa. Ristiretkeläisten ja kauppiaiden mukana ne levisivät Eurooppaan ja sieltä myös tänne. Ensimäiset kaksi tynnyrillistä Suomen Turkuun. Piparien koko, näkö ja koostumus on matka varrella muuttunut kuin niiden käyttötarkoituskin, mutta maistuivat yhä ja olivat suosiossa.

Piparien mallit olivat havainnollistavia kuvia, kun jumalilta uhraamalla pyydettiin jotain. Pyöreä perinteinen piparimalli kuvasi kukkaa jonka myötä pyydettiin satoisaa vuotta, vaurautta ja hedelmällisyyttä.
Possun muotoinen taas oli peruja Viikinkiajoilta ja sillä pyydettiin rikkautta ja ukot ja akat taas pitkää ja onnellista elämää.
Eli alkuperä liittyi jumaliin ja uhrauksiin, olihan hunaja niin kallis ja ihmeellisen ihana herkku, että voi ajatella jumalien sitä syövän ja olevan pyynnöille erityisen suopeita.

Niin jumalinen oli tuote, että luostareilla oli ensin vain lupa valmistaa piparkakkuja ja sieltä ne sitten vähitellen levisivät ja tulivat pappiloihin ja kartanoihin kahvipöytään.

Eikä Kauppakylänkään pappila tehnyt poikkeusta. 
Salmen reseptit olivat peräisin Kauppakylän pappilasta jossa Salmen isän mummo, Kappalainen Axel Ahlin vaimo Fiona niitä leipoi aina jolun alla.

Niitä paistettiin hirmuiset määrät ja säilöttiin isoihin lasipurkkeihin joita säilytettiin verannan kylmässä, valolta suojassa olevassa komerossa.
Niitä käärittiin myös kangasnyytteihin ja joulun alla Fiona Ahl kävi kylän taloissa, tölleissä ja tuvissa viemässä joulutervehdyksenä tuoksuvan ja maistuvan kangaspussin. Saattoi siellä olla myös jouluinen leipä ja tuoksuva omena, jos satoa oli saatu säilymään.

Kyllähän niitä leivottiin jo tuolloin myös tavallisen väen parissa, mutta tervehdys oli tervetullut köyhimpiin tupiin joilla ei ollut varaa mausteisiin ja niin suureen määrään voita jota hyvään piparitaikinaan pistettiin.  

Salmella oli myös vaalea taikina tekeytymässä. Aina oli leivottu myös vaaleita pipareita.
Jahas, missäs se Arvo - pitäisi puita hakea lisää, niin pääsee kohta paistovaiheeseen. Kas kun ei ole ollut taikinaa jo rohmuamassa...

Kohta olisi ensimmäinen pellillinen valmista ja sitten kylmää maitoa lasillinen ja tuore pipari!
Voi miten Salme rakasti joulun tuloa.

Kotiinpaluu

Linjuri oli huristellut tuntitolkulla, vaihdettukin välillä ja lopulta se pysähtyy Salmenkylällä erään mutkan kohdalla ja pimeässä kaksi hahmoa astuu siitä ulos.
Lumettomassa, vesitihkuisessa  maisemassa ne kaksi siitä jatkavat mäkeen ja kohden pimeänä olevaa taloa. Pihatie on tuttu - mutta onhan se pilkko pimeessä haastavaa.
Vihdoin päästään talolle ja sisään ja saadaan valot päälle.

Arvo rymistää  sisään ja huokaisee. Huh huh, kyllähän oli keli! Kyllä oli niin mukavaa Iitukalla, kun oli kaunista ja lunta. Hyvä oli, että löysin tämän susiturkinkin talvitakiksi, myhäilee, on se vaan lämmin - ja komea! Onkohan se alkujaan niiden Iitukan taloa kiertelevien susien sukulainen....

Salme on jo takin silpaissut päältään ja kiirehtii sisään. Mutta voi sentään!

Mitä ihmettä täällä on tapahtunut, hyllykin on tippunut... onneksi näyttää olevan kaikki purkit ehjänä.

Arvokin kiirehtii katsomaan mitä Salme oikein päivittelee.

Toteaa, että ei tuo nyt mikään homma ole korjata, ja kysyy josko olisi jotain yöpalaa.

Salme kurkkaa eteisen kylmäkomeroon, oli sovittu,
 että Aura jättää sinne jotain huikopalaa.

Ja olihan siellä, hyvää lenkkiä ja sillipurkki, voikos olla parempaa yöpalaa...

Salmekin istuu ja heittää kengät jaloistaan. Ohhooh, kyllä matka oli raskas, mutta kyllä se oli myös rakas; Iitukkaa tapaamassa 

ja nyt oltiin vielä Iita-Maikin ja Jalmarin häissä!
Voi sitä onnea ja rakkautta! <3 Sitä oli koko talo täynnä.
Ja mitä kaikkea siellä sattuikaan... niitä muistellaan huomenna - ja monta, monta aikaa.

Huomenna laitan tuon hyllyn... ja kyllä tuonne pihalle pitää saada ulkovalo. Niin oli pimeetä tuo pihaan tulo. Muistatkos Iitukan valoja - oli pihakuusessa ja talossa, oli niin helppo se ulkonakin olo..

Juu, muistaa Salme.... mutta kuule Arvo, mitäs jos hieroisit vähän nilkaa..

!!!????!!!!

Osuuskaupalla

Oli tullut talvi. Ensin ilma kylmenny ja sitten oli satanut lumen.
Ja se oli jäänyt maahan. Ainakin toistaiseksi.

Osuuskauppiaan rouva, Aura, oli pistänyt vauhtia sen verran asioihin, että Osuuskaupan vintille oli saatu pinnat kuntoon; tapettia seinään, ja lattiaan muovimattoa. Paljon oli vielä tekemättä. Oli se tulipalo niin paljon tuhonnut, koko sisuksen kumminkin.
Mutta jotain oli saatu tehtyä ja tavaraa oli Salmenkylän väki lahjoittanut auliisti, niin että vintti alkoi olla asuttavassa kunnossa.
Uudet verhot Aura oli ommellut ja uudet täkit ja patjat saatiin. Muutamia huonekalujakin oli saatu. Ihmiset olivat ystävällisiä ja Aura oli päättänyt, että nyt loppui toisten nurkissa asuminen. Ja niin oli vietytty omassa jo parit yöt.
. 

Jaa-a tuo sohva on kyllä ihan mukava - ja tuiki tarpeen, tietysti, mutta Aura näki mielessään siinä jo uuden kauniin, ruskean samettisohvan. Niin, sekin sohva oli tullut lahjoituksena, kiitos siitä.. tuumaa kiitollisena Aura.

Jahas, kahvi on varmaan justiin painunut...

Aura oli paistanut pienen omenapiiraan. Omenoita oli Aura saanut Salmelta kellarista.
Aura ja Pentti kun olivat nyt vähän kotimiehenä, Salmen ja Arvon ollessa siellä Iita-Maikin ja Jalmarin häissä. Varmaan onkin mukava matka. Harvoin näkevät ja puhetta ja ihmeteltävää varmaan piisaa. Sillä Iitukalla kun on niin komiat tanhuatkin, että ihmeteltävää on ja paljon on myös eläimiä.

Keittön pöydän oli kylän puuseppä tehnyt Auralle ja Pentille. Sekin oli vielä maalitta. Minkähän värin siihen haluaisi?..

Niin, paljon oli vielä tekemistä. Aura oli ruvennut tuumimaan, että taisi olla todellinen virhe antaa Pentin ja Arvon yhdessä hoitaa koko Osuuskaupan remontti.
Kun siinä oli kumminkin paljon laitettavaa.
Aikaa kului, ja miehillä tuntui olevan  kaikenlaisia muita hommia vähän väliä ja itse se Pentti ei ollut ollenkaan mikään nikkari. Kauppias mikä kaupppias.

Nytkin, kun Arvo oli reissun päällä, ei Pentti saanut oikeen mitään aikaiseksi. Missähän se taas...

Alakerrassa, tyhjän kaupan puolella..

Yö, kun tummuu yllä itämaan ja tähti kirkas loistaa öistä valoaan, viel´ yhä valvoo idän neitonen ja huuliltaan soi laulu rakkauden. Oi, miksei saavu noutamaan, tuo prinssi uljas, nuori sadun ihmemaan. Näin huulet kuiskii, silmät loistaa läpi kyynelten, taas aamunkoittoon, uneen vaipuen.

Osuuskauppias

Koko päivän oli Salme ollut kovin odottavalla kannalla. Salme oli saanut viestiä, että Osuuskauppias ja Osuuskauppiaan rouva olisivat tulossa kotikylään. Olikin jo ennättänyt kovasti kaivata.
Sitten vihdoin, päivän jo kääntyessä iltaan, oli linjuri tutussa mutkassa jarruttanut kirskahtaen, ovet suhjaneet ja kun se oli jälleen yskien jatkanut matkaa, oli kuulunut mukavasti hiekkatiellä askelia...

Päivää, päivää Salme - kuuluu tuttu ääni ja jo on kauppiaan rouva tervehtimässä Salmea.
Oli puhuttu, että tulevat ensin Salmelle kahville ja kuulumiset kertomaan - ja lähinnä terveisiä Iita-Maikilta Salme odotteli...

... ja niitähän tuli ja tuliaislahjojen kera. Iitukka laittoi isot kasat kankaita ja erittäin hienoja nahkoja tuliaisina Kauppiaan matkassa. Salme niin kiittää Iitukkaa!
No, miehet on jo saman tein keinumassa... Eikös Pentti keinukin erittäin hyvin, kehuu Arvo..

No keinuuhan se...
Salme ja kauppiaanrouva menevät sisälle - verannalla Aura huomaan uuden pelargonian... Onkos tämä ihan Mårbacka, on niin hennon vaaleanpunainen...

... siitä ei Salmella ole varmuutta, kun pistokkaat ovat vanhoja ja kiertäneet talosta taloon.

Salme laskee eteisessä vettä pannuun - ai miten Salme onkin iloinen, kun ystävät ovat tulleet ja erityisesti Salme ilahtuu Iitukan kuulumisista.

Ulkona Osuuskauppias Pentti ja Arvo tutkivat Arvon mopedia. Arvolla kävi pieni tapaturma (mistä ei ole Salmelle hiiskunut) ja ojaan ajaessa oli koko kaasukahva katkennut... liekö sitä omin voimin onnistu korjaamaan... Jaa-a kyllä vaikea on, tuumaa Pentti.

No, nytkö ne jo tuolla huutavat rouvat kahville...

... onhan se mentävä - Penttiä siivittää erityisesti Salmen leipomukset. Salme on totutusti hyvä leipuri.

Nyt kyllä jo kaadan, päättää Salme - ja on kaivanut kirjahyllyn laatikosta oikein Kesäkukka-astiastonsa. 

Istu nyt  Pentti, hyvänen aika, alati eksyymässä itse asiasta, neuvoo Aura miestään...

Ja istuuhan Pentti - ja samalla on keikahtaa niin että pitkät jalat vaan heiluvat

 .. varohan nyt kuumaa kahvipannua, ettei varpaat pala..

... no voi yhden kerran, tätä miestä - päivittelee Aura...

Kiitos Pirre! <3 - ja Iitukan mökkiin kaikille terveisiä :) ... <3

Ja tänään pestään ikkunat

Yleensä Salme pesee ikkunat juhannuksen tienoilla, viimeistään itse aatoksi. Tänä vuonna se oli kuitenkin jäänyt. Nyt oli  aurinkoinen päivä ja Salme päätti, että tänään on hyvä päivä ikkunan pesuun.

Arvo piteli vesiämpäriä lähettyvillä....

... ja Salme hankasi rievulla...
Sitten oli kirkastamisen vuoro - se hoitui parhaiten sanomalehden sivulla. Ei jäänyt nukkaa, eikä rantua. Lehtiäkin Arvo ojensi. Sitten oli Arvolla jo kiire sisään... perunat piti kuoria.

Kuinkas monta perunaa minä kuorin...

Kun ikkunt oli pesty, odotettiin vielä perunoiden kypsymistä....
Nostetaanpas kamarin pöytä pihalle - nyt on luvannut hyvää ilmaa - voi syödä ulkona. Talvella saa taas kökkiä sisällä, tuumaa Salme, joka rakastaa kesää ja kesäelämää pihamaalla. 

Olisi kyllä mukava, jos olisi ihan oma puutarhakalusto, vai mitä....
Hmmm -  tuumaa Arvo - ja ajattelee, että niissä on aika paljon kaikkea huoltotointa ja puhaa...

No  nyt sitten silakoiden paistoon - laitetaankin pihvejä...

... tuletkos sinä survomaan perunat...

Silakkapihviä ja perunamuusia - Arvo hakee vielä punajuuret keittiöstä...

... tässä nämä...

Ruoka maistuu aina niin hyvältä ulkona...
Ai miten aurinko lämmittää,, se saakin ruodon ihan raukeaksi, taidan siirtyä keinuun,

... Salme kääriytyy vilttiin ja avaa Komisario Palmun... 

Tässä saa vaikka unikin tulla...