Eteisen komeroon ovi ja hattuhyllykkö

 

Eteisen komeroon sain tehtyä oven.
Komerossa on yksi hylly ja sinne tulee  nauloja koukuksi jossa säylytetään kaikenelaisia pusseja - sisältäen kaikkea mitä voi tarvita ja ruokakomerona, viileänä sellaisena toimii ylähylly.

Naulakon sain myös valmiiksi. Se on sellanen joka minulla on tässä omassani ja  johon olen tykästynyt. Se on ollut täällä tähän muuttaessani. Tämä omani vaan on valmistunut jo 1926.

Sitten tämä lattia. Jotenkin halusin siihen kuitenkin lautojen tilalle korkkimaton.
Leveä maalarinteippi oli mielestäni sopivan röpölöistä jotta siitä olisi saanut sellaisen mukavan elävän pinnan. Pari palaa ja matto oli valmis. Sitten siihen väri.
Maali vetikin teipin aivan kurttuun ja kupruille. Kun se kuivuu, se vetäytyy takaisin - ajattelin.

 

No, nyt se on  kuivaakin kuivempi vaan ei ole silinyt ensimmäinenkään kurttu.
Hoh-hoo - voi olla, että sekin menee vielä uusiksi....


Edit, hattuhyllyn kuva. Kun se on vainn 3,3 cm pitkä, niin siitä en saa oikein hyvää kuvaa ..

Malli on myös vapaasti käytettävissä.

Lisää keittiötä

Sain jo joku aika sitten sydämellisen tunnustuksen


Mini minimpi minein - blogista Leilalta. Kiitos Leila!

Haluan antaa sen kaikille Rintamamiestalojen kanssa puuhasteleville - joko käytännössä, tai vasta aatoksissa. Olkoo kannustuksena ja rohkaisuna kaikille.

Sitten pari kuvaa tämän päivän tekemisistä.
Halusin tehdä hellan taakse laattoja. Sellaisia joita minulla on omankin hellan takana. Mummun aikana ne olivat suurempia ja niissä oli osassa tarrat ja oliva oranssin räikeitä, mutta jossain kohtaa 80-luvulla  ne poistettiin ja vaihdettiin pienempiin ja moderneimpiin beessin värisiin. Minulla oli Tarun laattoja jotka oli tarkoitettu Villa Malakoffin keittiöön, mutta ne ei jotenkin istuneet sinne. Ja ne on vaan odottaneet aikaa ja paikkaa. Nyt ne ovat täällä.

 Kylällä on ollut laatta tehdas jossa on tehty hienoja laattoja. Silloin ei niitä niin hienoina pidetty mutta nyt ne ovat suorastaan aarre. Ja ne halutaan ehdottomasti säilyttää. Ne ovat jopa aivan ehjät.

Ensimmäinen keittökaapiston osakin on sitten valmis.

Hella

No niin, keittiön hella....  Se on ihan se alkuperäinen, mutta edelleen käytössä ja toimii... monta eri väriä on sen kyljissä ollut..., nyt se koreilee sinappiin taittuvassa värissä...

 

Se on naapurissa asuneen muurarin aikoinaan tähän muuraama ja hyvä. Kesällä joskus oikkuilee ja tahtoo joskus savuttaa, mutta talvella vetää niin että humisee...

 

ja siinä se on palvellut vuodesta toiseen. Pakkasilla tuonut mukavasti aamulla kylmään keittiöön nopeasti lämmön - samalla kun siinä on keitetty vahvat kahvit ja kaurapuurot...

 

ja monet monituiset pesuvedet niin pyykille, kuin asukkaille on siinä myös lämmitetty ja keittiössä vadissa sittten hoidettu pesut.

Se on ruokkinut, lämmittänyt, huolehinut puhtaudesta ja vaatetukesta - se on  varsinainen talon sydän. Vaatimaton, mutta niin tärkeä.

Ja rimotus jatkuu

Kyllä se oli tehtävä koerimotus toisesta tavasta. Niinpä lähdin ohentamaan kahvitikkua. Jiirileikkurilla napsin ne halki. Täytyy sanoa, että onnistumisprosentti oli varmaan jossain 75 % tietämissä. Osa halkesi ihan mistä lystäsi ja osan verotti liika käyryys. Joten nyt ne alkaakin sitten olla yllätävän lopussa. Niitä kuluikin pienelle seinälle melko paljon.

 

 

Lopputulos on kyllä silmälle mukavampi.
Kyllä se on napsittava tuo päätykin puhtaaksi ja laitettava siihe ohuemmat rimat ja yläosakin joko vaakaan laudotuksella, tai sitten rimat pystyyn.

Ja nyt tekee mieli lähteä hellan kimppuun seuraavakasi.

Tapettia ja rimaa

Kun on vauhti päällä, silloin pitää tehdä.
Ei kuitenkaan kannattaisi viikon kuumeen  jälkeen ensimäisen työpäivän päätteeksi...
Tapetti oli laitettu, kun huomasin, että ei - osahan seinästä on yläkertaa. Eihän sinne sama tapetti tule.
Ei muuta kuin kostea tapetti irti, poikki ja uudelleen kiinni. Vielä lähti. Ihme!
Väliseinään tulikin osa eteistä, osa keittiö tapettia ja nurkka tulevaa muuria. Kyllä, kyllä siihen se puuhella tulee. Ei auta, vaikka ajattelin, että tämä olisi tehty jo pelkällä kaasu-, tai sähköhellalla.

 

 

Sillä aikaa kun tapetit kuivuu, onkin hyvä katkoa riman päitä ja soivittaa niitä talon päätyyn.
Kahvitikkuja. Niitäkin pahalaisia on eri levyisiä ja osa tosi mutkalla. Samallahan niitä sitten tuli liimattuakin.

"Aivan väärän levyisiä - liian leveitä" - sanoo mies. "Ja aivan liian harvassa. Ja hyvänen aika, mitä nämä yläkerran rimat on? Rimaa, vai lautaa?, eihän hyvä ihminen rimoja voi vaakaan laittaa, sinnehän menee vettä ja mätänee. Laudotus voi olla näin päin, ei rimotus." Kun yritän väittää, että olen nähnyt juuri tuollaisia, ei mies usko ei. Väittää minun nähneen omiani. No, tämä ainakin on omaa ja rimotus justiin niin kuin parhaammalta silmään näyttää, eikä mätäne.
No, katsotaan, voi olla, että viikolla napsin ne irti. Ainakin välirima on reunasta reunaan ja vuorilauta menisi sen yli.... Ja joku on liimannut toiselle puolen seitsemän rimaa ja toiselle kuusi.... Eikä se ihan kokonaan kyllä tyydytä silmääkään... Että tällaista täällä tänään...

Portaikkoa lisää

Tämä portaiden päähänpinttymä on saanut vähän jatkoa.
Ne on maalattu ja asennettu paikoilleen. Eteine on saanut tapetin ja lattiaa ja jokuhan siellä näyttää jotain hommaavan, saappaat vain ovat jääneet alas. (Saappaat Hanna Harjun lasten koon Hait, mutta sopivat siis hyvin tähän mittakaavaan ihan aikuisen haiksikin)
Porraskomeroon pitää saada jokunen hylly ja ovi ja oveen koukkuja. Sisäpuolelle.

Alakerran kamarin ja makuuhuoneen välistä on seinä poistettu.
Siihen jää vain aukosta reunat. PorinMatti (Pirren äidin) ja sen eteen tuotu nojatuoli(Erja Helanderin) tuo lepohetkeä uurastuksen lomaan.

Pohjamaalattu

Viikonloppuna pohjamaalasin osat.
Se oli terapeuttista ja mukavaa puuhaa. Maalin mies haki kätköistään joten sen valikoimiseen ei tarvinnut miettimistä. Vesiohenteinen valkoinen.
Yleensä onnistun sotkemaan maaliin ainakin vaatteni ja usein unohdan vaihtaa jo maalatut ylle, joten niitä sitten suttaantuu vähän joka maalauksella. Nyt oikein varustaudun jo "merkityillä" housuilla ja paidalla. Suojasin pöydän pinnan ja levitin osat ja sitten hommiin.

Kun olin saanu maalattua totesin, että olisi ruuan aika. - Vaan missä ruokailla?  Noo, kyllä yksi ateria kamarin pöydän kulmalla onnistuu, kun keittiössä kuivutaan. (mies ei tykännyt, sillä kun on ihan oma paikkansa pöydässä ja ruoka ei kerrassaan maistu missään muualla. Mutta pakko mikä pakko)
Sitten oli toisen puolen vuroro. Ja siihen se sitten tyssäsi! Suurin osa paloista oli maalautunut kiinni
suojapaperiin.  - Miten ihmeessä? Taas oli kumastelun aika.
Ei auttanut kuin repiä ne irti ja sitten puukolla ja hiomapaperilla yrittää rapsuttaa niitä. Miten hitsin kovin ne olikin jääneet kiinni. Super maalia. Ja minä kun niin varoin ja huolella maalasin reunat ja pielet... ja siitä asiasta se mieskin taisi jotain sanoa, tietysti...

Siihen tuskaantui niin paljon aikaa, että piti ihan nukkua välillä. (Aamukahvi  saatiin nautittua pöydällä, kun osat oli kasssa). Palat sain sitten maalattua molemmin puolin. Ja nyt ne ovat kauniissa pinossa. Vähän niihin jäi paperin palaa kiinni, mutta se ei voisi olla minun taloni, jos se olisi millilleen ja tiptop. Joten tulevassa talossa saattaa olla tapetin alla jokin pieni kupru.