No nyt siinä on rimat - ja maalia - ja kuisti

 

Viikonlopulla ja tänään olen vain sahaillut - rimoja halki.

Ja rimottanut puuttuvat seinät.
Ja irottanut muutamia ihan pahimpia jiirisaksilla ja puukolla halkomiani ja vaihtanut uusiin.
Ja sahanut - näkyykös tässä leveä hymy!
Vähän se tarvii ajokilometrejä vielä ennen kuin ollaan ihan sinut, mutta kyllä meillä on sahan kanssa jo ihan ystävyys syntynyt.

 

Talo on siis rimotettu.
"Ovet" kiinni - paitis joudun toisen oven saranalle koloamaan kohdan ja varmaan ruuvilla avittamaan. Pikaliima ei taida pysyä, kun ei ole ihan tiukassa seinää vasten ja ne tuli sitten ulkopuolelle -
Mutta ovat siis kiinni.

Sitten olen tehnyt sitä verantaa.

 

 

Mitannut ja piirtänyt ja sovitellut ja katsonut mikä näyttää silmään hyvälle..

Ja sahanut
Ai että, on ihana, kun saa palat sahattua.

Sitten tuli se aukkojuttu.
Käsisahalla sen päätin toteuttaa. Saa kait tuossa koneessa terän niin, että saa sen palan sisään, mutta se sitten, kun ollaan paremmin tutut.

Mies oli poissa (haki kaupasta valmista muusia ja lihapullia, todennut varmaan jossain kohti, että verensokerit on sahurilla laskussa..) ja poraa en siis saanut  - joten puukolla palaan reiät ja käsisaha aukkoon ja sahaamaan.

 

 

Aika hyvä! Ei ole paljon laineita. Tosin nuo reiät onkin sitten hoidettava - puukolla vuolin tasaisemmaksi.

 

Sitten sahasin koneella oviaukon.

 

 

Saha haluaisi selvästi tehdä silloin tällöin kuvioita. Vähän korjasin - sahalla - ja ihan vähän puukolla.

Mutta kuisti kuitenkin tuli.
Rimat laitoin siihenkin.
Sitten sovittelin palasia yhteen... ja voi....!
Olin laittanut rimat toiselle puolelle päädyssä!
Ai että, justiin, kun kuvittelin maalaavani sen.

 

 

Rimat irti - sahattiin pari uutta, kun meni poikki ja uusi liimaus. Nyt oikein päin.

Ja sitten maalia.
Välillä juotiin kahvit - mies keitti. Oli hakenut pullankin.

Ja sitten koekasaaminen.
Vielä kuisti ei ole kiinni.

 

 

Ja on siinä niitä ikkunoita :-D

 

 

 

Voi että - lauantai yöllä kun yhtä kerrosta jo maalailin ja kuuntelin radiosta pianokonserttoa, katselin rimoja; eripaksuisia, osa karvaisia, hiomatta, millitkin näkyi taas kuin sentti, aina siinä missä on heitto, mutta voi miten rakkaalta jokainen rima tuntui!

 

Ja mitä pidemmälle tämä etenee, niin aina vaan rakkaammaksi käy.

 

Sitten olisi betoni portaat, sokkeli, ikkunapokat ja ikkunat, listoja, kuisti sisältä - sen lattiakin puuttu..

Ja hui - koko yläkerta - ja katto.
Mutta voi miten on ihana nähdä omien kätten tulos!
Milleistä viis - tai sahatusta tuolista.

 

 

Puusohva

 

Minulla on mukava tanskalainen kirja, jossa on ohjeita skandinaavisiin 1:12 huonekaluihin.
(Susanne Botfeldt, Miniaturemöbler i skandinavisk stil möbler og invetar i skala 1:12 - ö:t pitäsi olla se tanskalainen)
Kuvat ovat hyvät ja ilman tanskankielen taitoakin onnistuu ohjeiden kanssa.
Haaveilen toteuttavani siitä useampia ja ensimmäisenä toteutin puusohvan.

Käänsin ohjeet, muutin koon 1:18. Piirsin osat - siis piirsin - Satulta saamaani millimetritaulukkoon (mikähän se virallisesti on?) ja pistin mitat siihen valmiiksi molemmissa mittasuhteissa.

 Onkin ihanaa paperia.

Ihan tein millimetriin tutustumista. Täytyy sanoa, että silmien tarkistus on kyllä paikallaan, sen verran teki kipeää tihrustella nykyisten lasien kanssa.

Tämän pienemmän version sohvasta tein ohuesta vanerista, olisiko peräti sen maagisen millin? joten sen leikkasin ihan saksilla.

 

Kansi on avattava, saranoiksi laitoin  nahanpalat.

Laitanko sen keittiöön, vai tuleekos se kamarin puolelle..?

 

Tässä vielä mittasuhteita

 

Ja tämän seuraavan kuvan otin, kun tapetoin sen pienen palan keittiön seinää ja kiinitin se paikoilleen.
Siinä olevan ikkkunan läpi näkyyykin meidän keittiön hella ja siinä lepäävä aarre.
Ei, ne eivät ole ne sukat....
vaan SAHA!
Jeeeee! Seuraavaksi sahaan rimoja, osia, rimoja....

 Katsotaan mitä siitä sitten tulee..

 

Jos ulkopuolella ei suju - sisustetaan sisällä

Sain loman alkajaisiksi tehtyä vihdoin yläkaapin keittiöön.
Ja esillä taas kaikkea pientä ihanuutta uutta, kuten Kaisan kannuja... amppari-  ja omenakulhoa... Ja kaapin päälystä katsoessa voi todeta, että se joka täällä sitten asustaakin, on ihan kannufriikki.
Lahdesta Leealta (Lehelmä) löysin ihanan pienen kahvipaketin. Säköhellalla on Satun paketista tullut suloinen lettupannu.

Seinällä nakuttava kello on Satun swappipaketista ilmestynyt ihanuus.
Pöydällä taas Maijan paketista tullut ihana kahvipannun myssy ja siihen kuulunut pannu. (Jos Maijalla on blogi, laita, kiitos, niin linkitän sen tähän)






Puille löysin korin Lahdesta Tuikun pöydästä.

Ovenpielessä on Erjan (Helander) swappipaketista tullut penempi peili.
Siihen vilkaisu, kun mennään ulos ja siitä se otetaan käyttöön, kun keittiön pöydän äärellä laitetaan saunan jälkeen tukkaan papiljotteja ja se palvelee myös parran raakkauksessa. Tuikitarpeellinen keittiössä.

Sitten kamariin...
Kamarin lattia on valmis - ai että tykkään tästä. Siinä on nyt ne rimat joita säästelin Erjalta saamistani ja ulkokuori jää harvemmalle pystyrimalle. Mutta kyllä kanattia, tykkään!

Kamarihan tarvitsee kirjahyllyn kaikille vaaseille, lasiesineille ja valokuville ja onnittelukorteille. Tässä aikaansaannokseni. Nyt siellä on omatekoinen radio ja Saaran ihania pulloja ja Kaisan paratiisivati. Allaan on swapista saamani Maijan pöytäliiina - ihan on pellavaista ja varmaan joskus itse kudottu...

Ja seinällä Erjan paketista se suurempi peili, sen paikka on siten jo kamarissa.
Lattialla Soilen pieni laukku (Toura)

(kirjahyllyn kaappi aukeaa ja laatikot)

Ja tuolin takana seinällä Satun ihana raanu swappipaketista. Saa nähdä jääkös tähän, vai siirtyykö kamarin toiseen päähän - sinne pitäisi tehdä sitten soffakalusto...
Kiitos vielä kaikille swappailijoille!

Isäni ei ollut kirvesmies, se on muurari

Voi hyvänen aika tätä rakentamista - tai pilaamista.
Olen viimein päättänyt, että nyt taloa pistetään kasaan ja kiinni.
Onneksi Lahdessa Erjan kanssa puhellessa tulin maininneeksi aikeeni laittaa saranat takaseinään...
Voisi kuulema onnistua talo pysymään kasassa, jos tuen sitä jotenkin, tuumasi Erja diplomaattisesti.
Ei se olisi pysynyt -  Ja naulasin takaseinän kiinni.
 Oli kahta pientä kapeaa nupimaista naulaa, (hyvä kun sain sormien väliin), mutta onnistuin sitten halkaisemaan vähän joka naulalla taloa. Ei pahasti ja saan maalilla peitettyä nämä vauriot.

Samalla olen jatkanut rimottamista. Kyllä se nyt sitten tulee pystyyn. Vaikka ihan vietävästi harmittaakin, kun ison osan Erjalta saamista rimoista halkaisseena (ja samalla lohkaisseena ja katkasseena) huomasin, että Erja oli leikannut kaikki valmiiksi - vaakalaudotukseen, ja kaikki yläosan kapenevat laudatkin oli viistetty valmiisi ja katkottu oikeaan mittaan. Erja kyllä sanoi, mutta en kuunnellut ymmärtäen, vaan onnellisea rimapussista kaikki opastukset valui kuin hanhen selästä.
No, pystyrimoitukseen minua veti myös se, että osasta rimaa saisi vietävän kauniin lattian... ja niitä säästääkseni laitoin pystyyn. Lattiaa ei ole vielä tehtynä, saapas nähdä saanko nekin pilattua.

Sitten ne saranat. Otin etuovet ja kaiversin niihin saranoiden mentävän kolon. Otin pikkiriikkisen ruuvin ja kun olin laittanut piikillä reiän aloin ruuvata. Ruuvasin, ruuvasin ja ruuvasin... ei ne mihinkään menneet. Ruuvari oli vaarmaan vähän liian paksu. Sitten otin vasaran.
Ja muoviseen pöytäliinaan tuli reiät - ja oven osa vähä halkesi. Noo, saan sen varmaan mukavasti maalilla piiloon.
Olin varmaan kaivertanut puukolla liian syvät kolot saranoille, kun ruuvit olivatkin kasvaneet ihan hirveän pitkiksi. Niitä ei voisi siihen enää käyttää.
Vasaralla naputtaen toiselta puolelta, ruuvimeisselillä ja hivuttamalla sain ruuvit irti. 
Mies tuli jo siinä kohti hätiin ja sanoi, että väsyneenä ei pidä tuollaista tehdä ja sitä pitää vähän suunnitella ja miettiä... ja... Sitten pääsi jo vähän itkukin.
Mies otti pikaliiman ja pisti saranat sillä kiinni. Katselin, kun se oli sellalista litkua, että valuu se. Ja valui - saranan liikuttelu ilman, että liimaa menee sormiinkin ei ole mahdollista. Molemmilla on omat liimasormet, mutta eivät jääneet saranoihin kiinni, ja saranat liikkuu.
Nyt on sitten enää niiden kiinnittäminen itse taloo. Se jätettäköön vähän tuonnemmaksi. Kunhan joku ensin kertoo tuleeko sarana seinään sisäpuolelle vai ulkopuolelle.
Ja rintamamiestalon rakentajat; se pieni ikkunallinen osa, tuleekos se saranalla vasemmasta laidasta ulkoseinään, vai oikeasta keskelle?
Nyt on keskelle puolelle saranat, mutta sen saa kyllä käännettyä - ja maalia ja maalaa vaan udelleen keittön seinän niin sen saa kyllä piiloon.

Näin vai

näin?

 Kummin; ulos vai sisään?

Ja tähän eteen sitten se kuisti...
Juu-u- kyllä aion se siihen tehdä. Vaikka on näköjään tullutkin rimotettua jo etuseinääkin vähän liikaa, tai turhaan, kun tulee se kuisti...

Rintamamiestalossa näyttää taas enemmän asutulta...

Rintamamiestalossa on ollut hiljaista.
Materiaalia nyt olisi, vaan päätökset on vaihteeksi kateissa... Vaihtoetoja ulkolaudoitukselle, tai rimoitukselle nyt olisi useampia.
Antaapa hautua, tai sitten osa seinistä tulee pystyyn ja osa vaakaan :-)

Taustalevy keittiön työtasolle on asennettu. Se on Maria Malmströmiltä jonkin hankinnan yhteydessä tullut pakkauksen sisäpaperin pala, ihan kuin odottanut tähän tuloaan.
 Kaisan ihana papukaija kannu - se pienempi - on minusta ihan passeli tähän taloon isoksi kannuksi. Ja sitten sähköhella - Pirren Äiteen ihana tekemä.

 

 

Soilen suloinen kahvi/tee setti ja sitten pääsiäismunat ja pajunkissat maljakossa Sirkalta pääsiästuunausvaihdossa saatua  - ihanan pienet, justiin passelit tänne.

 

 

Ihana kori oli astioilla ja myös Soilen tekemä. Minusta se on sopivaa kokoa mös tänne. Vaikkakin on ehkä turhan hieno ainakaa pyykille...

Ikkunoita

Viime ajat olen pähkinyt ikkunoita. Teenkö vain pokat, vai teenkö "lasilla", vai miten...
Piti oikein katsoa ja tarkkailla miten ne listat ja pokat oikeassa elämässä menee. Ja päätin kokeilla yhtä avattavaa ruutua.

Sain ystävältäni rimaa jonka hän oli sahanut Bilteman tikuista. Ne toimivat justiin hyvin.
Saranat tein tuikun pohjasta. Puu ja metalli ei vain tahdo pysyä nykyisellä liimallani joten vielä pitää pitävät kiinnitykset tehdä uudelleen. Ja saranatapit vaihtaa, kunhan lödän purnukan jossa on miesten paitojen nuppineuloja. Niistä katkomalla tulee hyvät.

 

Ja vähän "kittiä" putsata....

 

Mutta onhan täällä joku jo kevään odotuksissa, niin on mullat pöytäliinallakin...

   Seinä ulkoa ei tule valkoiseksi, vetelin siihen vain ylimääräistä. Pohjavärihän ei ole koskaan  pahaksi....

 

Lattia tuli punaiseksi. Sekin oli päähän pinttymä vaikken väristä yhtään tykkää. Maalasin paperille ja lakkasin koko höskän ja liimasin. Jännäsin meneekös sekin kupruille, mutta ei - hyvää korkkimattoa.

Pöydän tein rimasta, vanerinpalasta ja kahvitikunpätkistä.

Lisää ikkunoita sitten pitäisi laittaa ja kamarin lattia. Siihenkin on pesiytynyt päähänpinttymä, kunhan vain löytyisi....

Eteisen komeroon ovi ja hattuhyllykkö

 

Eteisen komeroon sain tehtyä oven.
Komerossa on yksi hylly ja sinne tulee  nauloja koukuksi jossa säylytetään kaikenelaisia pusseja - sisältäen kaikkea mitä voi tarvita ja ruokakomerona, viileänä sellaisena toimii ylähylly.

Naulakon sain myös valmiiksi. Se on sellanen joka minulla on tässä omassani ja  johon olen tykästynyt. Se on ollut täällä tähän muuttaessani. Tämä omani vaan on valmistunut jo 1926.

Sitten tämä lattia. Jotenkin halusin siihen kuitenkin lautojen tilalle korkkimaton.
Leveä maalarinteippi oli mielestäni sopivan röpölöistä jotta siitä olisi saanut sellaisen mukavan elävän pinnan. Pari palaa ja matto oli valmis. Sitten siihen väri.
Maali vetikin teipin aivan kurttuun ja kupruille. Kun se kuivuu, se vetäytyy takaisin - ajattelin.

 

No, nyt se on  kuivaakin kuivempi vaan ei ole silinyt ensimmäinenkään kurttu.
Hoh-hoo - voi olla, että sekin menee vielä uusiksi....


Edit, hattuhyllyn kuva. Kun se on vainn 3,3 cm pitkä, niin siitä en saa oikein hyvää kuvaa ..

Malli on myös vapaasti käytettävissä.