Viikonloppuna oli taas rintamamiestalon edistämisen aika.
Lauantain kauppareissu suuntasi rautakauppaan. Sieltä pienet saranat oveen ja kattoon pianosarana. Ja poranteriä.
Se vikaan mennyt etuseinä piti kiinnittää uusiksi.
Pieleen menneet saranat irti, ne sentään lähtivät suht mutkattomasti. Ja sitten uutta tilalle. Vähän eri kohtaan kuin edelliset. Jo senkin vuoksi, että olin lovennut sen pieleen jonka vuoksi se ei mennytkään enää saranalla kiinni.
Ja sitten poraamaan... mies tuli poran kanssa ja sanoi, että anna hän.. Ja niin siinä sitten kävi, että mies poraili - ja ruuvasi - ja niin tuli etuseinä kiinni.
Kiitos!
No niin, sitten laitan sen katon... Siihen mies tuumasi, että taitaa olla parempi, että hän laittaa. Ja jotenkin minusta nyt tuntui, että taitaa olla paras myöntyä ja antaa periksi - niin kauan on nyt näitä saranointeja tehty.
Vaikka yritinkin, että porasinhan viimeksi 50 % onnistuneesti. Toinen reikä onnistui ja vain toinen ei.
Pianosaranan ruuvit olivat liian pitkät. Ne tulivat tietysti läpi. Ajattelin siinä jo, että osa voisi olla vintin ripustuskoukkuja. Sanoin siitä miehelle, mutta hän sanoi, että se sarana on nyt sisäpuolella ja ruuvit ulospäin. Niin kun oli häntä pyytänyt laittamaan.... Ei siis tullut koukkuja ja ruuvit piti sitten katkaista.
Mies kävi aina liiterissä katkomassa ruuveja poraamisen välillä. Ja kun hän ei ole snikkeri - vaan montööri, ja tämä oli vielä näitä "minun leikkijuttujani" - niin tämä oli kyllä häneltä suuri ele. Niin suuri etten uskaltanut hiiskuakaan ennekuin oli valmista!
Etuseinä menee kiinni!
Tänne tulee komerot.
Laittakaa saumanarut kiinni tosi tiukkaan ennen peltiteippiä. Jos ne vaan voivat mennä vinoon ja kieroon, ne aivan varmasti menevät.
Ja miten niihin tuli ryppyjä ja juonteita... Pellitin yhden puolen kolmesti, pienen puolen ja verannan kahdesti ja lopputulos on edelleen ihan kauhea. Mutta sitten mieleeni kumpusi jostain muisto, että lapseni ovat aina hävenneet koulukirjojaan. Siihen asti kunnes alkoivat itse päällystämään niitä. Niin että tyydy tähän, tai laita huopakatto, tai jokin muu valmis pinta.Tämä ei tästä kummene.
Maalitkin ostin samalla kauppareissulla. Ehkä niillä saa jotain peitettyä...
Annan nyt olla tuossa pöydällä ja makustelen... Niin ja voisihan sitä koemaalatakin...
.
...
Lauantain kauppareissu suuntasi rautakauppaan. Sieltä pienet saranat oveen ja kattoon pianosarana. Ja poranteriä.
Se vikaan mennyt etuseinä piti kiinnittää uusiksi.
Pieleen menneet saranat irti, ne sentään lähtivät suht mutkattomasti. Ja sitten uutta tilalle. Vähän eri kohtaan kuin edelliset. Jo senkin vuoksi, että olin lovennut sen pieleen jonka vuoksi se ei mennytkään enää saranalla kiinni.
Ja sitten poraamaan... mies tuli poran kanssa ja sanoi, että anna hän.. Ja niin siinä sitten kävi, että mies poraili - ja ruuvasi - ja niin tuli etuseinä kiinni.
Kiitos!
No niin, sitten laitan sen katon... Siihen mies tuumasi, että taitaa olla parempi, että hän laittaa. Ja jotenkin minusta nyt tuntui, että taitaa olla paras myöntyä ja antaa periksi - niin kauan on nyt näitä saranointeja tehty.
Vaikka yritinkin, että porasinhan viimeksi 50 % onnistuneesti. Toinen reikä onnistui ja vain toinen ei.
Pianosaranan ruuvit olivat liian pitkät. Ne tulivat tietysti läpi. Ajattelin siinä jo, että osa voisi olla vintin ripustuskoukkuja. Sanoin siitä miehelle, mutta hän sanoi, että se sarana on nyt sisäpuolella ja ruuvit ulospäin. Niin kun oli häntä pyytänyt laittamaan.... Ei siis tullut koukkuja ja ruuvit piti sitten katkaista.
Mies kävi aina liiterissä katkomassa ruuveja poraamisen välillä. Ja kun hän ei ole snikkeri - vaan montööri, ja tämä oli vielä näitä "minun leikkijuttujani" - niin tämä oli kyllä häneltä suuri ele. Niin suuri etten uskaltanut hiiskuakaan ennekuin oli valmista!
Etuseinä menee kiinni!
Ensin ajattelin, että laitan katon kahdesta isosta palasta ja ne pienet palat kiinni toisiinsa. Mutta sitten päätin, että eteen tulee iso pala joka aukeaa harjaan saakka. Toiselle puolelle kaksi pientä ja pienin tulee harjaan kiinni eikä aukea, mutta alaosa aukeaa. Näin pääsen huushollaamaan vinttikomeroita jotka tulevat sinne talon läpi koko seinän pituudelta.
Tänne tulee komerot.
Vähän mallasin harjapalaa, piippua ja väliseinää. Seinään piti laittaa
ovi. Ja huis hais, saha pöydälle, päälle, sahaus ja kiinni. Ja taas oli oviaukko tehtynä - eikä ihan kauheasti tässä ollut laineita! Alkaa olla takana muutama sahausmetri.
Sitten kattopellitykset. Huuuoookasus.
Miten monet asiat näyttävät kirjassa ja ovat mielessä niin selviä, mutta kun niitä sitten ryhtyy tekemään, niin huomaa, että se ei olekaan niin yksinkertaista. Laittakaa saumanarut kiinni tosi tiukkaan ennen peltiteippiä. Jos ne vaan voivat mennä vinoon ja kieroon, ne aivan varmasti menevät.
Ja miten niihin tuli ryppyjä ja juonteita... Pellitin yhden puolen kolmesti, pienen puolen ja verannan kahdesti ja lopputulos on edelleen ihan kauhea. Mutta sitten mieleeni kumpusi jostain muisto, että lapseni ovat aina hävenneet koulukirjojaan. Siihen asti kunnes alkoivat itse päällystämään niitä. Niin että tyydy tähän, tai laita huopakatto, tai jokin muu valmis pinta.Tämä ei tästä kummene.
Maalitkin ostin samalla kauppareissulla. Ehkä niillä saa jotain peitettyä...
Annan nyt olla tuossa pöydällä ja makustelen... Niin ja voisihan sitä koemaalatakin...
.
...
