Salme ja Arvo kotona - kotona

Markkoiden aikaan oli kaikenlaista kohua ja kohinaa Salmenkylällä. 
Lehtiinkin haettiin kaikkea jutun juurta joka selvisi Arvolle ja Salmelle vasta markkinoilla.
Salme järkyttyi ihan kamalasti - vaatimaton kun on :)
Markkinoiden jälkeen eivät tulleetkaan kotiin vaan kotiutuivat vasta nyt, kun pahin kohu on laantunut.

Mutta kyllähän Salme oli tyytyväinen päästessä omalle kylälle - jo rauhoittuneelle ja erityisesti omaan kotiin.
Markkinavaatteet kaappiin, villasukat jalkaan ja hellaan tuli. Kanat piti kädä katsomassa ja hyvin ne näyttivät voivan. Olivat Naapurin isäntä ja Posti-Mauri hoitaneet ja ruokkineet niitä hyvin.
Salme laittoi lihapullia ja perunoita. Arvo tykkäsi niistä erityisesti. Syömääään!
Tällä välin, kun Salme on matkustellut, on Jatan tyttöset tehneet ihanan kasan pieniä ruokia 1:18 ja nämä annokset ovat tytöiltä. Ja paljon muutakin, mutta pikku hiljaa lisää. Kiitos Fanny ja Sofia <3

 

Syädään pitkään ja hartaasti.

Ja sitten vintille mihin on kannettu markkinatuominen.
Tules Salme katsomaan, eikös tämä ole tässä hyvä - ihan kuin tehty... 

Eikös oteta ruokaperäset?

 

Katsopas nyt, kuinka hyvin toimii...

 Sänky on Erja Helanderin käsialaa patjaa myöden. Näitä oli pieninä ja suurina markkinoilla. Ja on aivan  ihana ja sopiva kaikin puolin. Ja varmaan siinä olisi makoisat unet...

 No kuule, ota sinä vaan peräsesi, minä lähden
alakertaan....

 

Ja Salmella on kiire jo alas...
 kasaa tyynyt selän alle, pistää peiton päälleen, (Teij Veijolan virkkaaman kuten vihreät tyynytkin) ottaa sitten puhelimen ja valitsee Iitukan numeroa  - aikookin puhua piiiitkäään.

Ja jos illemmalla vielä kokeilisi Urkille ja Irmalle - kuulisi mitä sinnekin kuuluu.
Ulkona satoi räntää joten pihatöihinkään ei tänään ollut kiire...
Jokohan se on Iitukalle tullut ensilumi?

 

Muutama huonekalu kartanoon

Jatan tyttöset ovat urakoineet pieniä ruokia - aivan ihana! Tännehän kuuluu herkkujuustotarjotin, namskis ja leivonnaisia. Kirsikat on aiempia hankintoja.

Vähän on sisustustakin tullut lisää...

 

 

Mikä näissä punaisissa sohvissa viehättää?!

Tämäkin oli aivan pakko saada, kun huutonetissä näin.

 

Nämä minulla oli ennestään; jalkalamppu ja flygeli

 

Ja sitten ne tekstiilit. Jotenkin tänne kuuluu tämmöinen pörröinen ja karvainen,,, tämä ehkä liian pitkänukkainen, mutta tämmöinen.

Jaa-has - Talo Kiireeetön

Niin sitten kävi, että uusi talo saapui. Lunbyn 1970 1980-lukujen taitteesta ja Ruotsista
aikoinaan ostettu kartanomalli.
Se on suuri ja se on juuri sellainen malli josta olen haaveillut.

Talo on niin hienossa alkperäiskuosissa ja kunnossa etten kyllä kykenekään kajoamaan sen pintoihin
vaan ne on kyllä jätettävä näin.
Ja niihin sitten hankittava ja tehtävä rauhassa kalusteet.
Talon mukana tuli sähköt ja lamput. Ja nyt minulla on valovalmis upea talo!

 

Vasen pääty...

ja oikea pääty

 

 

ja yksittäin sitten vielä...

 

 Talossa on parveke/kuisti yläkerrassa - ja sielläkin ihana valo - Ja Pari Ovet

Niistä tullaan tähän... olisikos hyvä kirjastohuoneelle?

 

 

Sen vieressä on kylpyhuone - suuri - ja sinne löytyi jo varastoon ostamat lavuaari... ei tule sitten

 Salmelle, ei..

 

Alapuolella on tämä huone josta ei vielä osaa sanoa mikä siitä tulee - ehkä ruokasali, kun vieressä on keittiö...

Keittiö on punaisella lattialla ja oransilla lampunkuvulla ja sinne tulee ihanat värisävyt - no olkoon tässä vähän raukkauden sävyiset :) Ja sinne minulla on myös hankkimani kaapisto ja hella ja jääkaappi...

 

 
 
 Ja alkakerran kolmas huone on suuri olohuone - lamppuja... ja taitavatkin sopia tänne nämä
Keuruulla valmistetut tuolit!



Niin... ja olihan ylhäällä vielä yksi huone - makuuhuone?, ehkä
Upea kattoikkuna - ja lamppu :)
Juu, älä hermostu Kaisa... sovittelen vaan miltä näyttää kahdella .... on tulossa!!

 

Tämän talon täyttämisellä ei olekaan nyt kiire. Tämä valmistuu hitaasti ja nautiskellen. Se on niin kaunis jo vallan näin.

Ja tietysti - asukas... siitäkään ei vielä ole hajuakaan, mutta jotenkin tämä on ihan erilainen brojekti, kummallista, silläkään ei tunnu olevan kiire, asukkaalla..
Talo Kiireetön. 

Kaikki hauska loppuu aikanaan

Mukavia päiviä oli yhdessä vietetty ja se huipentui puutarhajuhliin.

Mutta niin se vain on, että kaikki päättyy aikanaan ja niin nämäkin mukavat vierailut.
Terttu ja Kerttu suunnittelivat lähtöä kotimatkalle ja aamiaisen jälkeen lähtivätkin linjurille.
Kiiteltiin puolin ja toisin ja luvattiin kirjoitella ja suunnitella taas uusia vierailuja.

 

 

 Iitukka komensi nurkalla notkuvat miehetkin hyvästelemään...

Arvo vaan ei meinanut uskaltautua hyvästeille Kertun kanssa...

Ja sinne kaasutti linjuri. Olipa tyhjä ja hiljainen olo...

Kerttu ja Terttu olivat sellaisia iloisia pulpputtajia, että tyhjiö jäi...
Oltiin puhumatta - ja miehet lähtivät mopojaan katsomaan.
Niin, se taitaa tietää kotiin lähtöä Urkille ja Iitukallekin... ei vaan raaski sanoa ääneen - vielä...

Kun miehet yhdessä huoltavat Urkin skootteria lähtökuntoon, tytöt varastavat oman hetkensä ja kahvikupposten kera istuvat portaalle puhumaan nekin asiat joita ei ole miesten kuullen voinut, tai muuten ennättäneet puhella... kaikki ne herkät ja yksityisimmät...

 

Ja sitten käydään vileä sisään...

Arvo kehotti Salmea istumaan kamariin ja lupasi laittaa kahvit ja iltaselta jääneitä lettuja,
että jaksavat kohta lähtevät matkata kotiin...

 

Kovin on kaihoisa ja haikea ilmapiiri...

Salmellakin suru vähän Iitukankin puolesta... vaikka jotain ne lupailivat toisilleen - Urkki ja Iitukka.
Kovin kyllä meinataan heti kirjoitella ja Salme aikoo sen puhelimen jostain vaan hommata ja ne linjat. Maksoi mitä maksoi...

 

Ihan on kyynel silmäkulmassa vähän kaikilla ja salaa Urkkikin nieleksii...

Ja sitten taas vaan ollaan, kaikki yhdessä - eikä kenenkään tarvitse sanoa enää mitään.

 

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

 

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

 

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

 

Eino Leino

 

Rapu rapu rapu rapu rallaaaa

Huuuoommenta.... niih-tuota...

 

 Arvokin heräili aamukahville...

 

Niin, eilen illalla....

 

 

Salme oli saanut aimo kasan suuria rapuja Naapuri Isännältä ja Arvon kanssa olivat päättäneet järjestää oikein rapujuhlat.

Penkit ja pöydät pihamaalle, iloinen mieli ja sitten ne ravut...

 

 

... ja niin iloinen puheensorina ja naurun pyrskeet pikku hiljaa voimistuivat hämärtyvässä illassa....

 

.... aloittakaapas sitten....

.... voi sentään, onkos tämä semmoinen jäähyväisten ilta myös...

... kuvakavalkaadi puhukoon puolestaan....

 

"Katariinan kamarissa valvottin...

me suviöitä iiihaaaniiia
Kesäkeijut terheniset haaveisiin
toi suloisia uuunelmiia....

 

...sinisilmä tyttöseni katso kaihoisasti....

 

....Katse tunki sydämeeeni syvyyksiihin asti....

 

...Katariinan kamarissa valvottiin
Me suviöitä iiihaaania"

 

 

"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu....
        ......

 

...En ma iloitse, en sure huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen"

 

 

"Tänään en voi luokses tulla,

yöhön synkkään tieni käy.
Vaikka etsii sillmät sulla,
varjoista ei mitään näy.
Tuskin oikein ymmärsitkään,
mitä vaati meiltä maa.
En voi viipyä nyt pitkään,
mua veljet odottaa.
En voi viipyä nyt pitkään,
mua veljet odottaa.

Pilvi otsallaan on kuulla,
koira haukkuu jossakin.
Niin et saa vain koskaan luulla,
että toista kaipaisin.
Viimein luoksesi jos palaan,
olkoon päivä, olkoon yö,
kerron kaiken minkä salaan,
hyväillään ja päättyy työ.
Kerron kaiken minkä salaan,
hyväillään ja päättyy työ....

...Jollen saavu toukokuuhun,

veli pellot muokatkoon.
Luuni jäivät multaan muuhun,
olen mikä ollut oon.
Mene pellon pientareille,
poimi tähkä kämmeneen,
anna suudelmasi sille,
elän siinä uudelleen.
Anna suudelmasi sille,
elän siinä uudelleen."

"Kai muistat kannella kun fregatin
Kai muistat kannella kun fregatin
me haaveksimme
Ja laulelimme,
Kun harmonikka kutsui tanssihin.

 

Ol' yhdesneljättä - mä muistan sen -
Ol' yhdesneljättä - mä muistan sen -
ja elokuuta,
Kun annoit suuta
Sa mulle pauhatessa aaltojen.

......

 

...Ja nimi laivan, se on rakkaus.
Ja nimi laivan, se on rakkaus.
Ei löydy toista
Niin suurenmoista
Ja voittamaton on sen purjehdus "

Jos iltatuuli viestin viedä vois`
taa maitte, merten kaaauaaksi pois.
Kaipuuni suuulle kertoa taihtoisin
tuskien täyttämäin tieeeni mä kertoisin..
Näin sävel suruinen
yli metsien soipi kutsuen
Kuuleteha ystäväni lauluni
saapukoon se luokseni
missä lienetkin...

 

Mustathan aikaa, aikaa nuoruuden

ja onnen taikaa, taikaa rakkauden....
jos kaiken muistat, erheeni anteeks suo

onneni rauniot jälleen näin ehjäks luot..

 

 

 

Nääääiiin sävel suruineeeen
yli metsieeeen soipi kutsueeen...

 

 

 

....Kuuleteha ystäväni lauluniiii
saapukoon se luoksesi
missä lienetkin...

Päivän puuhia

Aamulla yläkerrassa kuului kaksi tasaista tuhinaa ja nukuttiinkin todella pitkään -  Salmen kamarissa.... mutta kovin on tumma tuo toinen kuontalo pedissä.. ei näytä Salmelta..

Illalla tulleet siskokset Terttu ja Kerttu -  Salme oli pedannut kamariin siskon petiin  - oikein kirjaimellisesti ja nyt aamulla korjattiin pedit päiväksi tieltä pois.

 

Salme oli tavannut siskoksest viimeksi Meripäivillä, mutta niin Urkki kuin Iitukkakaan eivät paikalle olleet päässeet. Arvo oli kyllä ollut... niin, siellä oli puhuttu se Arvon kirje. Salmelle tuli kuuma muistellessa ja hätääntyi.. Hei nyt ruuan laittoon...


Urkki oli kömpinyt vintistä alas ja aamukahvin jälkeen rupesi sulkapallon peluuseen Tertun kanssa.




Urkki taisi olla gentlemanni, tai sitten Terttu oli oikeasti taitava, mutta Terttu päihitti Urkin selvin lukemin.
Iitukka lupasi peitota Urkin myös. Ja ei kun pelaamaan....

 

Aaauuuuhhh

 

Iitukalla oli niin kiire pelaamaan, että heitti korkkarit pois... ja nyt pisteli...

 

 

Ja se juuri parantunut nilkkakin nuljahti... ei kai tässä nyt jalkaa pakettiin...

Auuts, kylmää nilkkaan ja lepoa.... ei enää peliä tällä nilkalla...

 

 

 

Kun pelit oli käynnissä, Kerttu kävi kasvimaalta vihannekset päivän salaattiin...

 

No nyt nämä on pestykin - Saaalmee- pilkonkos minä nämä samalla....

 Samaan aikaan Salme on tehnyt ison kattilan muusia ja paistellut silakkapihvit...

Ja kun jalkaa piti lepuuttaa, olivat Iitukka ja Urkki luvanneet kuoria omenat iltapäiväkahvin kanssa omenapiirakkaan...
Taitaa vaan olla tuon Urkin panos jossain muussa kuin omenan kuorinnassa.

Ja illalla - keittiössä - Kuule Arvo....