Isäni ei ollut kirvesmies, se on muurari

Voi hyvänen aika tätä rakentamista - tai pilaamista.
Olen viimein päättänyt, että nyt taloa pistetään kasaan ja kiinni.
Onneksi Lahdessa Erjan kanssa puhellessa tulin maininneeksi aikeeni laittaa saranat takaseinään...
Voisi kuulema onnistua talo pysymään kasassa, jos tuen sitä jotenkin, tuumasi Erja diplomaattisesti.
Ei se olisi pysynyt -  Ja naulasin takaseinän kiinni.
 Oli kahta pientä kapeaa nupimaista naulaa, (hyvä kun sain sormien väliin), mutta onnistuin sitten halkaisemaan vähän joka naulalla taloa. Ei pahasti ja saan maalilla peitettyä nämä vauriot.

Samalla olen jatkanut rimottamista. Kyllä se nyt sitten tulee pystyyn. Vaikka ihan vietävästi harmittaakin, kun ison osan Erjalta saamista rimoista halkaisseena (ja samalla lohkaisseena ja katkasseena) huomasin, että Erja oli leikannut kaikki valmiiksi - vaakalaudotukseen, ja kaikki yläosan kapenevat laudatkin oli viistetty valmiisi ja katkottu oikeaan mittaan. Erja kyllä sanoi, mutta en kuunnellut ymmärtäen, vaan onnellisea rimapussista kaikki opastukset valui kuin hanhen selästä.
No, pystyrimoitukseen minua veti myös se, että osasta rimaa saisi vietävän kauniin lattian... ja niitä säästääkseni laitoin pystyyn. Lattiaa ei ole vielä tehtynä, saapas nähdä saanko nekin pilattua.

Sitten ne saranat. Otin etuovet ja kaiversin niihin saranoiden mentävän kolon. Otin pikkiriikkisen ruuvin ja kun olin laittanut piikillä reiän aloin ruuvata. Ruuvasin, ruuvasin ja ruuvasin... ei ne mihinkään menneet. Ruuvari oli vaarmaan vähän liian paksu. Sitten otin vasaran.
Ja muoviseen pöytäliinaan tuli reiät - ja oven osa vähä halkesi. Noo, saan sen varmaan mukavasti maalilla piiloon.
Olin varmaan kaivertanut puukolla liian syvät kolot saranoille, kun ruuvit olivatkin kasvaneet ihan hirveän pitkiksi. Niitä ei voisi siihen enää käyttää.
Vasaralla naputtaen toiselta puolelta, ruuvimeisselillä ja hivuttamalla sain ruuvit irti. 
Mies tuli jo siinä kohti hätiin ja sanoi, että väsyneenä ei pidä tuollaista tehdä ja sitä pitää vähän suunnitella ja miettiä... ja... Sitten pääsi jo vähän itkukin.
Mies otti pikaliiman ja pisti saranat sillä kiinni. Katselin, kun se oli sellalista litkua, että valuu se. Ja valui - saranan liikuttelu ilman, että liimaa menee sormiinkin ei ole mahdollista. Molemmilla on omat liimasormet, mutta eivät jääneet saranoihin kiinni, ja saranat liikkuu.
Nyt on sitten enää niiden kiinnittäminen itse taloo. Se jätettäköön vähän tuonnemmaksi. Kunhan joku ensin kertoo tuleeko sarana seinään sisäpuolelle vai ulkopuolelle.
Ja rintamamiestalon rakentajat; se pieni ikkunallinen osa, tuleekos se saranalla vasemmasta laidasta ulkoseinään, vai oikeasta keskelle?
Nyt on keskelle puolelle saranat, mutta sen saa kyllä käännettyä - ja maalia ja maalaa vaan udelleen keittön seinän niin sen saa kyllä piiloon.

Näin vai

näin?

 Kummin; ulos vai sisään?

Ja tähän eteen sitten se kuisti...
Juu-u- kyllä aion se siihen tehdä. Vaikka on näköjään tullutkin rimotettua jo etuseinääkin vähän liikaa, tai turhaan, kun tulee se kuisti...