Translate

torstai 12. syyskuuta 2013

Keuruun hengessä

Lauantaina edistin rintamamiestaloa - Keuruun rintamamiestaloviikonlopun hengessä.

Ovet on/oli liimattu pikaliimalla, kun ruuvaus ei onnistunut. Ja nehän ei kestäneet. Yksi oli retkottanut irti jo jonkun aikaa ja nyt päätin sitten laittaa ne saranat ruuveilla.
Ruuvit eivät vain tee yhteistyötä kanssani.
Olin ruuvanut ja tuskaillut jo jonkin aikaa, kun mieheni sitten armahti minut ja tuli katsomaan.
(Olen siis päättänyt tehdä mahdollisimman paljon itse, ja mies ei kyllä ole mikään snikkeri itsekään, joten ei ole ollenkaan ilahtunut niinä päivinä, kun päätän esimerkiksi juuri ruuvailla)
mutta - hän siinä katsottuaan totesi, että jaahas, osassa ruuveja ei enää ole sitä pientä uraa johon ruuvimeisseli laitetaan. Ja minä kun luulin, että ruuvarit on väärän kokoiset. Ruuvia ei kuulema saa päästää lipsumaan, tai siis meisseliä - rikkoo ruuvin.
Sitten mies sanoi, että laita siihen ensin reikä. Olin piikillä laittanut, mutta eivät siis olleet riittävät.
Eikä tullut riittäväksi käsipelin.
No, mies kävi liiterissä ja tuli sähköporan kanssa takaisin. Surrrrr - siinä oli reikä. Suurr - Ja toinen ja sitten sinne pistettiin ruuvi ja käännettiin kiinni. Ruuvimeiselikin oli taas sopiva.
No, anna minä - päätin jatkaa - itse.
Suuurr - ja siinä oli reikä, suurrrkkrrkkkkrruurrkkkkrrkkkkrkkk - ja terä pyörii ympäri lautaa - ähinää ja ääneen ihmetystä - ja mies tuuma kamarista, että jahas, olet sitten katkaissut poran terän. Eeenn, ei kai ..suukkrkkrrkkk juu, ei siinä ole enää mitään terävää.
Ja toista terää ei sitten ole.
Paaahussss, kun olin niin päättänyt, että pistän ne ovet kiinni.
Ei kun piikillä reikää, isompaa, vasaraa, kun kannalliset ruuvit loppu ja ähellystä.
Ja nyt sitten Erja, jos luet tätä, silmät kiinni, ja hyppää sivulla eteenpäin.....




 
Yhden oven sarana on edellen melkein irti, ovi rikki ja roikkuu ja se ei mene edes kiinni. Kun se on se sama jota silloin joskus jo vuolin ihan väärin, niin kohta siihen pitää pistää joku paikka.
No, ensin menen rautakauppaan, ostan poranterän, uusia ruuveja joissa on se rako ja saranoita. Ja katsotaan miten käy. Eli ei tullut tältä osin valmista.
 
Sitten laitoin vähän listoja - ikkunlistoja ja jalkalistoja ja pääti tehdä sokkelin.
 
 
Liimakerrosta sokkeliin ja mannaryynejä pintaan.
 
Ja yöksi sitten kuivumaan.
 
 
Ja siinä se sitten kuivui koko alkuviikon. Hyvin kuivui.
 Rautakauppaan ei ole ennättänyt ja jotenkin on harmittanut koko pytinki.
 
Kunnes nyt sitten päätin, että kuvaan sitten kumminkin - ne listat - kunhan maalaan ensin sen sokkelin.
 
 
 Nyt on alakerrassa listoja  - ja Marjan orkidea. Kun niitä on niin monen kokoista, niin sopii hyvin tännekin kokonsa puolesta, vaikka Aksenjalle piti mennä. Ei kerrota hänelle.
 
Niin ja vaihdoin eteisen lattian. Se kupruileva teippikokolattiamatto pois ja kunnon puulattia tilalle.
Ja maalasin sen ja siihen sitten matto. Kaisan ihana peili on tässä sovituksessa. Saapi nähdä jääkö johonkin tänne eteiseen...

 


 

Sitten sitä sokkelia

 
Tässä ilman kuistia - ja näin ne ovet on nyt...


 
ja kuistin kanssa
 
 
Ja uusien portaiden....
 
 
No, tuli sentään lopuksi jotain edistystä - vaikka ei kyllä känyt ihan kuin Sröm..  - ei kun Keuruulla.
 
 

12 kommenttia:

  1. Ihana talo tulee, perässä tullaan, mannaryynit pian käyttöön mullakin. Oviin laitan vaan reiät lähelle ylä- ja alakulmaa, vastaaviin kohtiin karmeihin ja naula reikään, riittävä sarana minulle ja ennenkaikkea helppo ja toimiva. Joutuu vähän näin oikomaan, kun pyrin myös tekemään mahdollisimman paljon itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin aattelin tehä talon ulko-oven. Katotaan mitä siitä tulee. Tämä ensimmänen versio on nyt menossa hellanpesään ihan ilman kuvamista. Vai pitäskös seki näyttää - varotuksesi :)

      Poista
  2. Vaikeuksien kautta voittoon! Lopputulos näyttää ihan niinkuin Keuruulla tehtyltä. :) Terkkuja!

    VastaaPoista
  3. Olet edennyt mahtavasti talosi kanssa! Vaikka kyllä sun olis pitänyt mieluummin olla Keuruulla meidän kanssa...

    Ihanat pikkuruiset astiat oli myös tuolla aiemmin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin ois - tämä kauko-osallistuminen ei ollut mistään kotosin! Mutta oma vika, kun aprikoittin....

      Poista
  4. Mitä olisi elämä ilman poranterän katkeamisia? Ei yhtään mitään. Tästä talosta tulee hieno, se on niin aito tunnelmaltaan. Ja on todella hienoa, että näitä nukkisjuttuja raportoidaan myös silloin kun ei mene niin kuin Keuruulla - tästähän kaikki oppii ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Eija, tämän voisi nimetä opetusblogiksi; "miten ei pidä tehdä" - näköjään on muokkautumassa siihen suuntaan.
      Mutta, perksi ei anneta!

      Poista
  5. Voi Anne !!! Näitä siun juttuja on ihana lukee.... Hymy tulee väkisinki huulille, kerronta on huikeaa... Mie tykkään talostasi, se on todelkakin aiti, niin ku Eija edellä mainitsi :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirre, niin on hymy huulilla aina kun käyn myös sinulla vieraisilla!

      Poista
  6. Per aspera ad astra. :) Minun taloni ei ole edistynyt tällä viikolla mutta olen tosi tyytyväinen siihen että tiedän nyt mitä pitäisi tehdä, kiitos Erjan. Aika hauska huomata, että meillä näkyy tulevan aika paljon samanlaisia ratkaisuja taloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Ihana, se on jo aika hyvä, että tietää miten. Se ei riitä, että tietää millaiseksi, kuten tässä on nyt nähty. Huh.
      Kivä nähdä millainen sinulla talosta tule.

      Poista