Translate

maanantai 25. elokuuta 2014

Mieli kahtaalla - onni yhtäällä

Satoi vettä. ..  Salme istahti kuistille pitämään sadetta johon se mukavasti rummutteli katolle. Rauhoitti.
Salmella oli mukavia suunnitelmia. Ja työlistaa niitä varten sekä hankittavia asioita piti kirjoittaa ylös, että kaiken varmasti muisti. Mustaan vahakantiseen vihkoon niitä oli hyvä laittaa jotta kaikki tärkeä tuli ajoissa tehtyä, mutta niin oli levoton olo ja mieli...
 

Iitukkalla oli vieraana Urho-Kalevi.
Sama Urkki oli markkinoilla pyöritellyt Salmea... heitetty tikkaa, naurettu ja juteltu - katsoi silmiin ja matalalla äänellä pehmeästi puhui kauniita, hipaisi kädestä, kosketti olasta - osasi  asettaa sanat ja asiat niin, että Salmen oli mieli pyörryksissä tullut kotiin.
Ja nyt se hurmuri oli Iitukan luona. Ja heillä kuului menevän niin romanttisesti. Niin romanttisesti, että aamulla oli sitten ollut naapuripitäjän lehdessä - kuvien kera. Posti-Mauri oli vartavasten tuonut ja kysynyt, että onkos tämä se sama Iitukka joka täällä oli talvella? Oli niin jäänyt Posti-Maurinkin mieleen.
Kyllä Salme oli niin iloinen Iitukan puolesta, mutta kummasti se oli levotomaksi tehnyt.. pakko oli Salmen myöntää. Enemmän mitä Salme oli osannut edes ajatella.  Nyt pitäisi vaan ruveta ajattelemaan tätä omaa arkea eikä antaa minkään mietteen sitä sotkea!

Mustikkaan, metsässä ne asiat selviävät. Osuuskaupalta oli Salme ostanut toisen poimurinkin. Arvolle.
Pitääkin pyytä Arvo metsään mukaan.
 
Aurinko paistoi seuraavana päivänä ja Salme oli aamulla varhain laittanut eväät kuntoon ja lähdettiin metsään.
 Oli kuljettu mättäältä mättäälle ja kovin oli vähän mustikkaa. Sen verran kuitenkin, että niistä piirakka saadaan, tuumasi Arvo. Ja vielä näissä on ihan makua.
Puolukkaa näyttää tulevan sitten enemmän - sanoo ja harppoo kalloille päin. Kahvia tekisi jo mieli.


Salmella oli villasukkaan pistetty pullo täynnä kahvia. Pysyy hyvin kuumana.
Sieniäkin oli saatu mukavasti, vähän kanttarelleja ja enemmän tatteja. Niistä saa maukkaan muhennoksen, "vai voikos tattia suolata" - kysyy Arvo - "voisi laittaa sitten tarjottaviin, eikös vaan?"
Niin, voisihan sitä...
Hörppää kahvia ja haukkaa leivästä..
Aurinko kutittaa nenänpäässä ja vierellä sirittää sirkka.
Metsä tuoksuu. Siinä onkin hyvä tuoksu, sade voimistanut ja nyt aurinko herättelee ilmoille.
"Katsohan Salme, tuonne hakkuaukiolle onkin nousemassa komea vatukko.
Sieltä saadaankin jo ensivuonna komia sato."


Ja Same katsoo, samaan suuntaan - niinkuin elämässä yhdessä katsoa pitää...

 

4 kommenttia:

  1. Voi..Iitukka meni hämmillensä... Miten se yksi mies nyt tuolla tavalla meni sekoittammaan molempien naisten päät... Voi Urkki minkä teit!!!! Mitenkähän siellä Espanjassa..onkohan siellä monta naista oottamassa miestä palaavaksi...
    Ei, mutta eihän tämä käy! Jotenkin on selvitettävä yhdessä nämä asiat!
    No tottahan se on Salamessa viehättää varmasti tuo herttaisuus, kaino hymy...rauha! Iitukka taas on huoleton, hiukan kuumaverinen.... Sehän voi olla, että nämä naiset saavat miesten mielet sekaisin... Mitenkähän käyvisi jos toiseen käskynkkään laitetaan toinen ja toiseen toinen :-)
    Onko Arvolla hajuakaan Salamen mielen myllerryksestä..
    Arvolla tuntuu kuitenkin olevan jo tulevaisuuden suunnitelmia Salamen varalle vaikkei niitä vielä uskalla esiin tuodakkaan niin rohkeasti....

    Voih mitähän tästä nyt kehkeytyy...

    VastaaPoista
  2. Arvohan on saamassa vähän suutaan auki, just sopivassa kohdassa, kun Salme taitaa olla hiljaisempi kuin tavallisesti aatostensa kanssa. Ihanat, tunnelmalliset kuvat!

    VastaaPoista
  3. Olin kyllä niin täysin mukana Salmen ja Arvon kanssa tuolla metsässä... ja koin Salmen tunteet kuin omani! Uskomatonta! Mutta eiköhän tuo tuosta selviä, kun Arvo vähän vilkastuu, ties minkälainen "peto" siitäkin siellä makuuhuoneen puolella vielä paljastuukaan -tai romantikko... ja Salme unohtaa kaiken muun :)

    VastaaPoista