Translate

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Jo on hellettä pidellyt

Näihin aikoihin Salme tavallisesti oli ahkerana metsässä mustikoita keräten.
Paistettiin mustikkapiirasta, keitettiin hilloa.
Mustikka kiisseliä oli jälkiruokana ja survottua kuningatarhilloa metsämansikoista ja vatuista mustikoiden kera. Se kruunasi letut.
Mutta nyt Arvokin  sai nähdä niistä  vain unta. Mustikat ja marjat olivat pieniä ja kurttuisia.
Oli liian kuuma.


Hellettä oli viikko toisensa jälkeen.
Metsät ja pihamaat kuivuivat niin että kävellessä kumisi jalkojen alla ja nostatti ilmaan pölyä. Kaivossa vesi aleni viikko viikolta ja Arvo laski huolestuneena paljastuvia kaivonrenkaita ja nyt säännösteltiin jo kasteluvettä.


Kasvihuoneesta ei saatu tänä vuonna kurkkuja, muutama tomaatti jaksoi sinnitellä. Tuuletuskaan ei auttanut.


Kaikki muukin oli vähän nuupallaan - kuten Salmen mieli.
Salmea harmitti tämmöinen helle. Niin monta asiaa jäi tekemättä ja siirtyi jonnekin hamaan tulevaan.
Matonpesuakaan ei enää kannattanut tehdä, vedet olivat liian lämpimät ja sameat.
Ei jäänyt paljon muuta kuin pihakeinu ja kirjapinot.

Yöt olivat vintissä tukalat ja Arvo olikin kantanut patjat ja petivaatteet kamarin lattialle.


Alakerta oli paljon viileämpi.
Ja kun päivällä piti kaikki ikkunat ja ovet kiinni ja yöksi taad avattiin, sai alakerrassa nukuttua.
Mutta kyllä olisi Salmelle jo kelvanneet vaikka syys sateet, niin oli uuvuksiin saakka nyt vaan oleiltu. Velttoilullakin on rajansa, huokaa Salme.


2 kommenttia:

  1. Näin tämän jo Facessa mutta silti nämä Salmen seikkailut saavat aina niin hyvälle tuulelle. Kiva kun jaksat näitä postailla. Olet varmaan joskus kertonut tuosta keinusta mutta kysynpä kuitenkin, onko omaa tuotantoa vai valmiina hankittu? Tosi hauska!

    VastaaPoista
  2. Kyllä se tästä viileenee. Pääsee Salmekin taas päivärytmiin. Minä jaksan kyllä vielä velttoilla!:D

    VastaaPoista