Joulukalenteriluukku

Taas on aika jännityksen...
Eijan (Luoto)  kanssa on vaihdettu aaton luukku jo monena vuonna. Tänään hain tämän vuoden paketin ja Eijalta tuli viesti, että sen saa avata heti.

Voi, ihania materiaaleja laudoista ikkunoihin ja verkkoon...

 ... ja aarrekasa kankaita! Niitä ei koskaan ole tarpeeksi. Tässä on Salmelle heti uusi joululiina.

Ja sitten muut paketit avausajankohdat merkittynä päällä, joita siis jännitellään aattoon saakka...

Paitsi tämä! Siinäpä seisoo, jotta saa avata heti!!!

Oi mikä keinu! Ja aita

Eihän Salme malttanut, vaikka oli vielä luistimet jalassa Tahmelan markkinoiden rusettiluistelusta....

Sieltä tähän lopuksi muutama taidonnäyte...
Vaikkei sitä numeroparia löytynytkään.

Ihan vaan vähän kurkkasin...

Nythän on käynyt niin onnellisesti, että sain ostaa toisen rintamamiestalon. Talo nro 33. Koko 1:18 , eli Salme saa naapurin!

Lupasin miehelle, etten ihan heti valloita keittiön pöytää, joka on ollut tosiaan kovin pitkään rakennustyömaana, vaan odotetaan joulut ensin. Viimeinen vuosi onkin ollut rakennuspainotteinen; pensionaatti Villi Helmi, Vanha Malakoff (tosin se on kaappi, niin ei ollut keittiön pöydällä) ja Voudin virkatalo...
Ja maltoin pitää edelleen paketissa kerrostalon uuden yksiön (niin, Impille ja Kaarinalle on tulossa fyysiset naapurit), mutta nyt oli ihan pakko vähän kurkata pakettiin 😊

.. . Ja onhan se vähän pakko laittaa sitä kasaankin ja hautumaan, miten huoneet rakentuvat! En halua samoja ratkaisuja kuin Salmen talossa.  Jotenkin eri päin, mutta miten! 

Ai etttä! Sitten pitää miettiä pintamateriaalia, ulkopuolelle..
Muistaa edellisen talon kompastuskivet ja oikeampi rakennus järjestys.
Ja samalla unohtaa ne tuskaiset hetket ja harmitukset, kun meni päin hongikkoa...
Ja värit ja sisustus ja kalusteiden teko!
Ja sitten se jännittävin; kukas on Salmen naapuri!? Oi, oi, ihanuutta!
 On se ihan pikkaisen jo aloitettava... vain pöydän päässä.. 

Navetta, tahi ei

Salme rakastaa tietysti omaa seutuaan, mutta myös pohjoisen kauneutta ja syksyllä Salme teki jälkeen pohjoiseen matkan.

Nyt Norjaan,

Varangin vuonolle saakka.

Matkalla  Salme näki tokka tolkulla poroja, lehmiä, kuukkeleita, metsoja ja teeriparvia...

... paljon lampaita, mutta yksi kohtaaminen vei sydämen...

Pieni possu. Ja sen Salme ehdottomasti halusi mukaansa.

Matka on ohi, on tultu kotiin, nautitaan vielä tunnelmista ja tuliaisporsaasta...

Possut viihtyivät hyvin keskenään, niitähän oli kaksi jo ennestään. Nyt oli vain talveksi suojan miettiminen noussut ongelmaksi.

Kesällä oli kettu päässyt Salmen kanalaan ja syönyt yhden ja ottanut hengiltä kaikki muut. Juuri silloin eivät Salme ja Arvo olleet kotona, eivätkä päässeet hätiin. Kun tulivat,  oli kanatarha ollut hiljainen ja kukko maannut hengetönnä tarhassa yhtä hengettömät rouvat ympärillään. Salme oli niin murheen murtama, että oli purattanut koko kanalan. Syytti itseään tuhotyöstä ja siitä, että kettu oli päässyt tunkeutumaa kanalaan. Nyt Salme halusi kunnon suojan porsaille, oikein navetan.

Arvo oli navettapuheita pakoon kiivennyt vintille ja kätkeytynyt liiton papereihin.

Naapurin isännän navettaan oli possut talveksi viety tähänkin asti ja miksi ei voisi niin tehdä tänäkin talvena, tuumaa Arvo jo vähän ahdistuneena.

Salme oli puolestaan lähtenyt katsomaan, oliko vielä puolukkaa metsässä ja antanut Arvon rauhassa jäädä paperiensa ääreen. Rauhoittukoon...
Olikin niin kaunis syyspäivä, kerrassaan häikäisevät värit puissa. Salme vetää raikasta metsäilmaa  keuhkot täyteen, ummistaa silmänsä ja antaa auringon vielä syksyn lopun lämpimillä käsillään silittää poskestaan. On hetken ja antaa energian täyttää itsensä.

Arvo kuulostelee iltapäivän puolella, että Salme oli tulossa takaisin. Hyvä, vähän jo huikookin...

Salme iloitsi, että mukavasti oli vielä marjaakin löytynyt, vaikka ulkona oli muutenkin ollut hienoa ja ajatukset kirkastuneet..

l

Laittaisikohan Salme siellä kahvia, toivoo varovaisesti Arvo... 

... No laittaahan se, Salme...

Ja oikein mustikkapiiraan kera. Nostaa vielä eilen paistetut kaalikääryleet pöytään, Arvon herkkuja ja huhuaa Arvoa alas kahville...

Siinä syödessä ja kahvia juodessa sitten Arvo kuuli tarkemmat suunnitelmat; montako karsinaa ja pilttuuta ja mitkä materiaalit olisi hyvä navetassa olla... paikkakin oli pihassa katsottu...

Ja ilta ehti jo tulla, asiasta vielä puhuttaessa ja niin se alkoi näyttää siltä, että jonkin sorttista rakennusprojektia oli pihaan sitten tulossa.

Jo on hellettä pidellyt

Näihin aikoihin Salme tavallisesti oli ahkerana metsässä mustikoita keräten.
Paistettiin mustikkapiirasta, keitettiin hilloa.
Mustikka kiisseliä oli jälkiruokana ja survottua kuningatarhilloa metsämansikoista ja vatuista mustikoiden kera. Se kruunasi letut.
Mutta nyt Arvokin  sai nähdä niistä  vain unta. Mustikat ja marjat olivat pieniä ja kurttuisia.
Oli liian kuuma.

Hellettä oli viikko toisensa jälkeen.
Metsät ja pihamaat kuivuivat niin että kävellessä kumisi jalkojen alla ja nostatti ilmaan pölyä. Kaivossa vesi aleni viikko viikolta ja Arvo laski huolestuneena paljastuvia kaivonrenkaita ja nyt säännösteltiin jo kasteluvettä.

Kasvihuoneesta ei saatu tänä vuonna kurkkuja, muutama tomaatti jaksoi sinnitellä. Tuuletuskaan ei auttanut.

Kaikki muukin oli vähän nuupallaan - kuten Salmen mieli.
Salmea harmitti tämmöinen helle. Niin monta asiaa jäi tekemättä ja siirtyi jonnekin hamaan tulevaan.
Matonpesuakaan ei enää kannattanut tehdä, vedet olivat liian lämpimät ja sameat.
Ei jäänyt paljon muuta kuin pihakeinu ja kirjapinot.

Yöt olivat vintissä tukalat ja Arvo olikin kantanut patjat ja petivaatteet kamarin lattialle.

Alakerta oli paljon viileämpi.
Ja kun päivällä piti kaikki ikkunat ja ovet kiinni ja yöksi taad avattiin, sai alakerrassa nukuttua.
Mutta kyllä olisi Salmelle jo kelvanneet vaikka syys sateet, niin oli uuvuksiin saakka nyt vaan oleiltu. Velttoilullakin on rajansa, huokaa Salme.

Tuomas tuopi, Knuutti viepi

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Knuutti pois sen viepi... tai jotenkin sinne päin, Salme tuumaa.... ja haikeana seisoo vielä hetken kuusen valossa.

Kuules Miiru, nyt on taas se hetki, kun sammutetaan valot, riisutaan koristeet ja annetaan joulun mennä.

Ja Salme antoi samalla mennä paljon muutakin...

 Arvo kantoi sohvaa ja siirsi pöytää ja hiki päässä punnersi kirjahyllyä sentti sinne, toinen tänne... ja jossain välissä viimein päätti hipsiä hiljaa Naapurin Isännän navetalle. Aina oli hyvä käydä katsomassa miten Salmen possut ja elikot voivat talven hoidossa.

Salme oli syksyllä saanut uuden ompelukoneen ja nyt kun joulu oli ohi, saattoi vaihtaa uudet, jo aiemmin ompelemansa verhot.

Ja mieleen jo hiipi kevät ja kasvit ja piha... pitäisi kukillekin vaihtaa mullat... ja alkaisi siementen kylvö.

Vinttiin vielä uudet verhot,
mutta sitten otetaan siemen luettelot ja tarkastetaan vanhat varastot...

Salme oli keittänyt perunat
ja tehnyt lihapullakastikeen.
Arvokin ennätti siihen... miten aina haistoikin ruuan, hymyili  Salme.

Arvo oli jouluna ilahduttanut Salmea kampauspöydällä.  Siitä oli vieläkin hyvä mieli. Arvolla  oli jäänyt kesän saunan rakentamisesta nikkarointivire päälle.

Vintissä odotti myös  Salmen vanha nukketalo.

Takaseinä ja katto vähän olivat irvistäneet, kun se vinttikomerosta nostettiin esiin, mutta Arvo kiinnitti ne.
Sitä olisi mukava alkaa sisustamaan... jos ei kevät kiireet pukkaisi päälle.

Arvo kyllä toppuutteli, että kyllä sieltä vielä oli pakkaset ja lumisateet tulossa, ei sitä vielä kevääseen päästä, vaikka lumetonta ja lauhaa yhä olikin, joten hyvin on aikaa vielä nukkekodillekin.

Kampauspöydän kiitti on tilattu: Pikkiset 

ja koottu maalattu. 

Joulun pyhiä Salmen talossa ja aattoluukku

Tämä joulu onkin ikävästi ilman lunta. Salme ei saanut mattoja tammattua pakkaslumessa, mistä olisi tullut niin hyvä tuoksu, mutta sille ei nyt voinut mitään. Joskus joulut menevät näin.

Salme laittoi tontut portaille toivottelemaan tulijoille hyvää joulua. (toinen niistä on Eijalta aaton kalenterivaihdosta)

Salme oli laittanut puita uuniin jotta kamariin saadaan lämmintä.

Ja vei kellarista hakemansa omenat kirjahyllylle paria lukuunottamatta...

...parista Salme tekee tuoresoseen hirvenpaistille. (Seinällä Eijalta tullut korttinauha)

Jouluaattona oli syöty perinteisesti kinkkua, mutta Salmen perinteisiin kuului myös karjalanpaisti, peruja Kauppakylästä isomummolta.

Mutta tämä vuonna oli saatu hirvenpaisti Naapurin Isännältä ja sen Salme valmisti tänään.

Kamarista kuului kolinaa...

Mitäs, Miiru tietysti taas...

Etkös nyt ole jo tottunut kuuseen...

Ai, ai, annappas kuusen pallojen olla rauhassa!

Alla Eijan kanssa vaihdetun jo perinteeksi tulleen aattoluukun aarteet. Paketti on aina yhtä kutkuttava; ohjeita milloin ja miten avataan jotta sitä jännitystä riittää...

 Salmella on korttinauha jo käytössä ja tonttu portailla. Arvo vei työkalut ja muusta kauniista pitää huolen Aksenja Malakoff. Etenkin tuo kultainen pienen pieni patsas lämmitti erityisesti Aksenjan kauneudelle persoa silmää. Ja pitäähän kaikilla olla oma tonttuovi!!! Kiitos Eija❤ vaihdosta.

Ja rauhaisaa joulunjatkoa kaikille.