Translate

maanantai 27. syyskuuta 2021

Sunnuntai ajelulla

 

Kauniit ja lämpimät syyspäivät jatkuivat jatkumistaan. Kylän vanhat ja suuret vaahterat muuttuivat punaisen ja oranssin eri sävyihin ja saarnit vierellä sävyttyivät hennon vihertävän keltaiseen. 

Haravat olivat siirtyneet liiteristä talon kulmalle ja  pikku hiljaa lehdet löysivät paikkansa kukkapenkkien suojana ja loput lehtikompostiin mullaksi ja uudeksi ravinteeksi muuttumaan.

Mutta tänään sai pihapuuhat jäädä, oli  Arvo päätäänyt ja patistanut Salmea heti aamukahvin jälkeen evään tekoon.  Kun Salme oli tehnyt voileivät, keittänyt kananmunat ja kahvin termokseen, ohjasi Arvo Salmen ulo, istutti autoon ja sitten oli lähdetty.  Arvo Trabanttinsa ratin takana ja Salme vierellä, eväskori tukevasti takapenkillä.

Arvo kuljetti auton kylän läpi maantielle, ja siitä matka jatkui. Arvo oli salaperäinen, katsahti välillä Salmeen, mutta ei sanonut mitään. 
Salme istui vierellä, ei kysynyt - ja katsoi nauttien vaihtuvista maisemista. Olipa tosiaan kaunista, jos jonkilaista väriloistoa. Jossain näkyi hanhia kerääntyneen pellolle, ja toisaalla oli isännät traktoreinen, aurat perässä. Niin kääntyi kaunista tuoretta multaa kynnös toisensa jälkeen esiin. Ihan kuin pelto olisi pessyt kasvonsa kesän kasvukauden jälkeen, sänki kääntyi hitaasti juosten piiloon. 

Olipa tiekin hyvässä kunnossa, havahtui Salme, ei ollut paljoa kuoppia, tai töyssyjä... 
Ja sitten alkoi tulla taloja vastaan... kylä...keskusta...

 Arvo hidasti, kurvasi mäkeä alas, ja parkkeerasi pieneen satamaan ja rantaan.


No niin... nyt ollaan perillä... mitäs sanot!


Katsopas Salme mitkä maisemat... eikös vaan...



Vedäpäs ilmaa, oikein keuhkon täydeltä - huomaatkos miten se merikin tuoksuu...


Otetaankos kori ja mennään tuonne rantaan.. Vai olisikos tämä laituri parempi tässä...
vai miten...


Salme hymyili... 


Mennään vaan, rannalle, - Kyllähän se kahvi jo maistuu...
...ja miten lämpimästi se vielä paistaa aurinkokin...


Kuule Arvo, kyllä tämä auto oli hyvä ostos
- myöntää Salme 
ja nostaa eväskorin takapenkiltä.

perjantai 10. syyskuuta 2021

Trat - trat - trat...

 Syksy oli ihanaa aikaa Salmen mielestä. Oli kuulakasta ja raikasta, värikästä ja jotenkin kovin touhukasta. Myös ympärillä luonnossakin. Kaikilla tuntui olevan puuhaa ja tekemistä ja olihan se tottakin; kaikkien piti varustautua talven varalle. Kuka mitenkin. Ruokavarastoja keräten, pesiä kunnostaen ja vararavintoa kartuttaen... Salmea nauratti, tuntui että Arvokin söi nyt entistä enemmän, ainakin haikaili lettupinoja harva se ilta. No, maistuivathan ne!

Kauniita syyspäiviä olikin rittänyt -  aurinko sai päivisin lämpömittarin elohopean kipuamaan niin, että Miirukin pisti itsensä maate kukkapenkkiin, talon seinustalle ja nautti. 
Salme oli käyttänyt hienot ilmat hyödyksi ja ahkeroinut naapurien marjapensaissa ja kerännyt kaikki ylijäämät talteen. Ja sitten mehustanut ja mehustanut.

Arvo tuuletti maakellaria; yöksi ovet auki, kun lämpötila laski ja päiväksi lujasti kiinni, kun lämpö nousi liian korkealle. Kohta olivat hyllyt täynnä mehua ja hilloja. Sitten pitäisi ennättää metsään katsomaan sieniä suolattavaksi ja juurikkaatkin odottivat ylösottajaansa. Puuhaa riitti ja se oli hyvä se.

Mutta mihin se Arvo oli nyt hävinnyt, kellarin ovi retkotti avonaisena vaikka oli jo päivä pitkällä...


No nyt kuuluu pihasta jotain pörinää.. Kuka sen nyt...


Mitä ihmettä!


Salme on ihan sanaton
Arvo kömpii auton ratin takaa...


Miten ihmeessä sinä ajat autoa, kuinkas sinä osaatkaan...



No kuulepas, kun kovin halvalla sain tämän... ja ajattelin, että onhan se mukava, tiedä mihin sitä mennään tässä... huonot kelitkin tulossa
Ja niin, kyllähän minä ajaa osaan, ihan luvallakin vielä


Salme menee ihan sanattomaksi...
Eikös vaan olekin hieno peli!



.. no osaa tähän nyt mitään...


Katsopas, kun on hienossa kunnossa moottorikin... No mihin se Salme.. 


..No nyt tuolla menee Naapurin Isäntä..
Terve Touko, kuule, tulepas katsomaan, minkä löydön minä tein!


Ja tottahan siihen Touko tulee


ja tarkastettava se on moottoritilakin, tietysti...


kuuntelepas miten hienosti käy, ihailee Arvo ja starttaa auton käyntiin.


No, tähän tarkastukseen ei minua tarvita, tuumaa Salme ja lähtee vähin äänin sisään ja pistää oven visusti kiinni, tulee ihan katkua, savuaakin...



ja pihaan ne jäävät...


yhtä innokkaana molemmat miehet...


Toukolan isäntä ja Arvo, ja suunnittelevat koeajolle lähtöä



Tottahan se kylän Osuuskaupalle pitää käydä, kääntymässä nyt kumminkin, tuumivat  yhteisesti -  ja kohta Salme näkee ikkunasta, kun pihan portista tielle ja alamäkeen kiihdyttää uusi auto ja sen ohjauspyörän takana ikihyvillään hymyilevä Arvo.

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Kesä kypsyttää

Heinäkuu keriytyy loppuunsa ja sen aurinkoiset päivät ja helteet kypsyttivät viinimarjat.

Salme oli sopinut Vapun kanssa, että hän auttoi  marjojen keruussa ja sai  siitä itselleenki pari maijallista. 

Tänään oli hyvä päivä poiminnalle; puoli pilvistä ja ei niin kuumaa, että kykeni laittamaan hellaan valkean ilman, että koko talo kuumeni.

Ämpäri matkaan ja naapuriin.


Vappu jo odotti, ja yhdessä Salme ja Vappu suuntasivat viinimarjapensaisiin. Niitä olikin aikamoinen rivi.... mustia, punaisia ja valkeita.


Salme nautti pensaassa kesän lämmöstä ja hiljaisuudesta ja siitä, kun terttu kerrallaan marjat putoilivat ämpäriin. Ilman täytti viinimarjan aromikas tuoksu. 
Kauempana kuului viljapuimurin murina. Naapurin Isäntä oli päässyt aloittamaan syysrukiin puinnin.  
Räystäspääskyjä lensi hetken ympärillä pieni poikue kisaillen ja sirahdellen...  Salme huokaa, oli niin hyvä olla.

Iltapäivästä Salme astelee hymyillen kotiin.
Nyt alkaa miehustaminen.


Marjat maijaan ja pullot pesuun ja kuumennukseen.


Miiru seuraa Salmen puuhia ja sitten hyökkii ikkunaan...


... no minkäs näit, perhonenkos... no, annapas sen olla...
 

... jatketaanpa Miiru mehustamista - tuleepas meille mukavasti mehuja...


Punaisista saa hyvää vispipuuroa ja sellaista kesäistä mehua ja musta viinimarjan on parasta lääkettä flunssaan.


Salme muistaa, että oma äiti otti viimeiset raparperin varret ja lopuksi pisti marjat kaikki sekaisin ja niistä saatiin hienoja ja joka kerta vähän erimakuisia sekoituksia. 

Salmekin päättää käydä katsomassa, mikä on raparperin tilanne, ja tekisi  myös sekoituksen, jos mahdollista. Yllättyisi itsekin! 


lauantai 29. toukokuuta 2021

Toukolan Isäntä

Naapurin Isäntä Touko, Toukolan tilalta, oli lähtenyt tarkastelemaan peltojaan ja metsää, missä kunnossa ne oli talven jäljiltä. Kulkiessaan huomasi tulleensa Salmen talolle ja vähän olisi asiaa tänne - ja hyppäsi ojan yli ja ilmestyi saunan kulmalta pihaan.


Siinä tapasi Arvon: "No huomenta taloon, mitäpä sitä kuuluu... 
Katsopas, Toukolan Isäntä... mitäs, aurinkoinen päivä näyttäisi olevan tulossa... 
Niinpä, niinpä...


Tässä tuumin, kun kesä on tullu, että mikä on Salmen possujen tilanne, joko niitä tuodaan kesäksi tänne, vai joko jäävät joulua varten lihotukseen?


Jaa-a, Arvo raapi korvallistaan, sitäpä pitää kysyä Salmelta itseltä... 

Miehet siirtyivät rapulle, johon Salme oli tullut huomattuaan ikkunasta Naapurin Isännän.


No ilman muuta possut piti tuoda! Salme ei voinut ajatellakaan mitään muuta, mitäs Isäntä nyt, vielä jouluksi, aivan kamala ajatus...


Samalla Isäntä kertoi, että nyt olisi paljon kananuorikoita, meinasiko Salme tehdä vielä uuden kanalan... nyt se olisi ajankohtaista.
Salme tietysti innostui, voi miten Salmella oli ollutkin kanoja ikävä... Arvolle tulisi vähän töitä...


Olipas Toukolan Isäntä mukava, kun muisti kysyä! 

Kerro Vapulle terveisiä....


Aivan ihanat, Taru Astikaisen tekemät uudet, pienet nuket Touko ja Vappu❤
Heistä varmasti kuullaan. Kiitos Taru


perjantai 5. helmikuuta 2021

Postikuvastosta tilaus

 Arvo oli lumitöitä tehdessään nähnyt naapurin isännän ja tämä oli kertonut juuri hakeneensa paketin kylän postitoimistosta. -Kerropa sellaiset terveiset Salmelle, luulenpa, että se uutinen kiinnostaa, huikkasi naapuri ja nikkasi silmää.

Arvo teki lumityöt loppuun ja sisään mennessään sanoi asiasta ohimennen kysyesään oliko kahvia...  ja huips, oli Salme vetäissyt pipon päähänsä ja huivin harteille ja oli jo portailla menossa...

Arvo jäi keittiöön ihmettelemään kahvihammas kolottaen...


Voi sentään, paketti oli tullu! Salme kiiruhti portista ulos ja seuraavasta sisään...


Naapurin eteisessä napautti keittiön oveen ja samalla jo kiiruhti sisään.


Päivää, päivää, kuulin  että meidän paketti on tullut...


No siinä se on!


Salme ja naapurin Hertta, olivat tutkineet useana päivänä  postimyyntikuvastoa ja lopulta rohkaistuneet ja tehneet yhdessä tilauksen.


Katsopas, ehjiä ovat päällisin puolin ainakin..


No ovat ja koreat ovat myös.

Kamarin ovi aukeaa ja paketin noutajakin tulee katsomaan mitä tuli noudetuksi.


No mitäs hienouksia sitä on tilattu?


Voi, tällaisia keittiön apureita...


Tämä on tällainen sähköllä toimiva survin...


... ja tämä on uusi vatkain, katsopas  eikös ole kaunis!


Ja olivatpa yhteistuumin tilanneet myös kauniita  lasiesineitä, kulhot kummallekin.


Se pitää varmaan pyöräyttää tiikerikakku ja testata miten tämä toimii, suunnittelee jo Hertta.


Hertta ja Edvin, Salmen naapurit. Olivat jokin aika sitten muuttaneet takaisin. Edvinin jäätyä eläkkeelle kylän sementtitehtaan konttorista, konttoripäällikön toimesta, olivat muuttaneet poikiensa kehotuksesta kaupunkiin, kerrostaloon. Siellä elo olisi helppoa, kun ikää tulisi lisää ja voimat vähenisivät, olivat pojat puhuneet. Hissi ja kaikki palvelut lähellä, ei pihatöitä...
No, siellä oli niin helppoa, etteivät Hertta ja Edvin aina tienneet mitä päivillään tekisivät. Kivikatuja ei loputtomiin jaksanut ees taas kulkea ja usein he istuivat vastatusten ikkunan äärellä ja katselivat ohikulkijoita. Ikävä kyllä, heillekään ei voinut ikkunasta huikkailla.
Kun talvi teki tuloaan ja heidän talonsa oli edelleen viikonloppu toisensa jälkeen lehdessä myydään palstalla, oli molempien mieleen hiipinyt huoli ja suru;  heidän talonsa yksin,  kylmissään... piloille menisi, eikä kelpaisi kohta  senkään vertaa kellekään.  Ja ennen joulua, olivat tilanneet Salmenkylän Osuuskaupalta pakettiauton, johon oli apulaisten voimin koottu vähät tavarat, jätetty helpolle tiskipöydälle asunnon avaimet  ja pyydetty kuljettajaa viemään kuorma Salmenkylälle. Itse oli ajettu Naapuritila Isännän kyydillä muuttoauton perässä, kilometri kilometriltä keventyvin mielin. Jouluksi kotiin! Pojat olivat tyystin sydämistyneet vanhempiinsa ja päätyneet ihan riitoihin, mutta Hertta ja Edvin eivät antaneet periksi. Kuntoa piisasi vielä oikein hyvin  ja nythän oli aikaa puuhastella, kun eläkkeellä oltiin. Ja kunhan oikea ostaja talolle löytyisi, myisi sen sitten!  Hertta ja Edvin muuttaisivat sitten johonkin rivitaloon, sellaisiakin oli, ja niissä olisi vähän pihaa ja kauniit näkymät. Omalla kylällä olisi ja helppoa elämä sielläkin. Eikä tarvittu hissiä sementtikäytävään. Kerrostaloon kaupunkiin he eivät aikoisi enää mennä, olivatpa pojat mitä mieltä tahansa. Sitä oikeaa asukasta oli aikaa odottella ja nauttia samalla olostaan. Mikäs kiire tässä.

Ja nyt ruvetaan Salme kakun tekoon!

Hertta ja Edvin ovat Minna Toivarin nukkekitistä tehdyt. Tämän lähemmäs nuken tekoa en varmasti pääse 😊   Ohjeet olivat hyvät ja niin selkeät, että pärjäsin jopa minäkin oikein hyvin. Materiaalit vartaloihin ja kaavat niihin sekä hiusmateriaalit. Päät ja kädet ja jalat posliiniset, valmiiksi maalatuin kasvoin. Ja vaatteisiin kaavat, jos haluaa tehdä niillä. Itse tein  Edvinin housut, tosin jouduin hiukan suurentamaan, on tainnut Hertan kaakut olla onnistuneita!