Arvo oli lumitöitä tehdessään nähnyt naapurin isännän ja tämä oli kertonut juuri hakeneensa paketin kylän postitoimistosta. -Kerropa sellaiset terveiset Salmelle, luulenpa, että se uutinen kiinnostaa, huikkasi naapuri ja nikkasi silmää.
Arvo teki lumityöt loppuun ja sisään mennessään sanoi asiasta ohimennen kysyesään oliko kahvia... ja huips, oli Salme vetäissyt pipon päähänsä ja huivin harteille ja oli jo portailla menossa...
Arvo jäi keittiöön ihmettelemään kahvihammas kolottaen...
Voi sentään, paketti oli tullu! Salme kiiruhti portista ulos ja seuraavasta sisään...
Naapurin eteisessä napautti keittiön oveen ja samalla jo kiiruhti sisään.
Päivää, päivää, kuulin että meidän paketti on tullut...
Salme ja naapurin Hertta, olivat tutkineet useana päivänä postimyyntikuvastoa ja lopulta rohkaistuneet ja tehneet yhdessä tilauksen.
Katsopas, ehjiä ovat päällisin puolin ainakin..
No ovat ja koreat ovat myös.
Kamarin ovi aukeaa ja paketin noutajakin tulee katsomaan mitä tuli noudetuksi.
No mitäs hienouksia sitä on tilattu?
Voi, tällaisia keittiön apureita...
Tämä on tällainen sähköllä toimiva survin...
... ja tämä on uusi vatkain, katsopas eikös ole kaunis!
Ja olivatpa yhteistuumin tilanneet myös kauniita lasiesineitä, kulhot kummallekin.
Se pitää varmaan pyöräyttää tiikerikakku ja testata miten tämä toimii, suunnittelee jo Hertta.
Hertta ja Edvin, Salmen naapurit. Olivat jokin aika sitten muuttaneet takaisin. Edvinin jäätyä eläkkeelle kylän sementtitehtaan konttorista, konttoripäällikön toimesta, olivat muuttaneet poikiensa kehotuksesta kaupunkiin, kerrostaloon. Siellä elo olisi helppoa, kun ikää tulisi lisää ja voimat vähenisivät, olivat pojat puhuneet. Hissi ja kaikki palvelut lähellä, ei pihatöitä...
No, siellä oli niin helppoa, etteivät Hertta ja Edvin aina tienneet mitä päivillään tekisivät. Kivikatuja ei loputtomiin jaksanut ees taas kulkea ja usein he istuivat vastatusten ikkunan äärellä ja katselivat ohikulkijoita. Ikävä kyllä, heillekään ei voinut ikkunasta huikkailla.
Kun talvi teki tuloaan ja heidän talonsa oli edelleen viikonloppu toisensa jälkeen lehdessä myydään palstalla, oli molempien mieleen hiipinyt huoli ja suru; heidän talonsa yksin, kylmissään... piloille menisi, eikä kelpaisi kohta senkään vertaa kellekään. Ja ennen joulua, olivat tilanneet Salmenkylän Osuuskaupalta pakettiauton, johon oli apulaisten voimin koottu vähät tavarat, jätetty helpolle tiskipöydälle asunnon avaimet ja pyydetty kuljettajaa viemään kuorma Salmenkylälle. Itse oli ajettu Naapuritila Isännän kyydillä muuttoauton perässä, kilometri kilometriltä keventyvin mielin. Jouluksi kotiin! Pojat olivat tyystin sydämistyneet vanhempiinsa ja päätyneet ihan riitoihin, mutta Hertta ja Edvin eivät antaneet periksi. Kuntoa piisasi vielä oikein hyvin ja nythän oli aikaa puuhastella, kun eläkkeellä oltiin. Ja kunhan oikea ostaja talolle löytyisi, myisi sen sitten! Hertta ja Edvin muuttaisivat sitten johonkin rivitaloon, sellaisiakin oli, ja niissä olisi vähän pihaa ja kauniit näkymät. Omalla kylällä olisi ja helppoa elämä sielläkin. Eikä tarvittu hissiä sementtikäytävään. Kerrostaloon kaupunkiin he eivät aikoisi enää mennä, olivatpa pojat mitä mieltä tahansa. Sitä oikeaa asukasta oli aikaa odottella ja nauttia samalla olostaan. Mikäs kiire tässä.
Ja nyt ruvetaan Salme kakun tekoon!
Hertta ja Edvin ovat Minna Toivarin nukkekitistä tehdyt. Tämän lähemmäs nuken tekoa en varmasti pääse 😊 Ohjeet olivat hyvät ja niin selkeät, että pärjäsin jopa minäkin oikein hyvin. Materiaalit vartaloihin ja kaavat niihin sekä hiusmateriaalit. Päät ja kädet ja jalat posliiniset, valmiiksi maalatuin kasvoin. Ja vaatteisiin kaavat, jos haluaa tehdä niillä. Itse tein Edvinin housut, tosin jouduin hiukan suurentamaan, on tainnut Hertan kaakut olla onnistuneita!
