Mukavia päiviä oli yhdessä vietetty ja se huipentui puutarhajuhliin.
Mutta niin se vain on, että kaikki päättyy aikanaan ja niin nämäkin mukavat vierailut.
Terttu ja Kerttu suunnittelivat lähtöä kotimatkalle ja aamiaisen jälkeen lähtivätkin linjurille.
Kiiteltiin puolin ja toisin ja luvattiin kirjoitella ja suunnitella taas uusia vierailuja.
Iitukka komensi nurkalla notkuvat miehetkin hyvästelemään...
Arvo vaan ei meinanut uskaltautua hyvästeille Kertun kanssa...
Ja sinne kaasutti linjuri. Olipa tyhjä ja hiljainen olo...
Kerttu ja Terttu olivat sellaisia iloisia pulpputtajia, että tyhjiö jäi...Oltiin puhumatta - ja miehet lähtivät mopojaan katsomaan.
Niin, se taitaa tietää kotiin lähtöä Urkille ja Iitukallekin... ei vaan raaski sanoa ääneen - vielä...
Ja sitten käydään vileä sisään...
Arvo kehotti Salmea istumaan kamariin ja lupasi laittaa kahvit ja iltaselta jääneitä lettuja,että jaksavat kohta lähtevät matkata kotiin...
Kovin on kaihoisa ja haikea ilmapiiri...
Salmellakin suru vähän Iitukankin puolesta... vaikka jotain ne lupailivat toisilleen - Urkki ja Iitukka.Kovin kyllä meinataan heti kirjoitella ja Salme aikoo sen puhelimen jostain vaan hommata ja ne linjat. Maksoi mitä maksoi...
Ihan on kyynel silmäkulmassa vähän kaikilla ja salaa Urkkikin nieleksii...
Ja sitten taas vaan ollaan, kaikki yhdessä - eikä kenenkään tarvitse sanoa enää mitään.
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Eino Leino