Translate

tiistai 9. syyskuuta 2014

Kaikki hauska loppuu aikanaan

Mukavia päiviä oli yhdessä vietetty ja se huipentui puutarhajuhliin.

Mutta niin se vain on, että kaikki päättyy aikanaan ja niin nämäkin mukavat vierailut.
Terttu ja Kerttu suunnittelivat lähtöä kotimatkalle ja aamiaisen jälkeen lähtivätkin linjurille.
Kiiteltiin puolin ja toisin ja luvattiin kirjoitella ja suunnitella taas uusia vierailuja.
 
 
 Iitukka komensi nurkalla notkuvat miehetkin hyvästelemään...


Arvo vaan ei meinanut uskaltautua hyvästeille Kertun kanssa...
Ja sinne kaasutti linjuri. Olipa tyhjä ja hiljainen olo...
Kerttu ja Terttu olivat sellaisia iloisia pulpputtajia, että tyhjiö jäi...
Oltiin puhumatta - ja miehet lähtivät mopojaan katsomaan.
Niin, se taitaa tietää kotiin lähtöä Urkille ja Iitukallekin... ei vaan raaski sanoa ääneen - vielä...

Kun miehet yhdessä huoltavat Urkin skootteria lähtökuntoon, tytöt varastavat oman hetkensä ja kahvikupposten kera istuvat portaalle puhumaan nekin asiat joita ei ole miesten kuullen voinut, tai muuten ennättäneet puhella... kaikki ne herkät ja yksityisimmät...

 
Ja sitten käydään vileä sisään...
Arvo kehotti Salmea istumaan kamariin ja lupasi laittaa kahvit ja iltaselta jääneitä lettuja,
että jaksavat kohta lähtevät matkata kotiin...

 
Kovin on kaihoisa ja haikea ilmapiiri...
Salmellakin suru vähän Iitukankin puolesta... vaikka jotain ne lupailivat toisilleen - Urkki ja Iitukka.
Kovin kyllä meinataan heti kirjoitella ja Salme aikoo sen puhelimen jostain vaan hommata ja ne linjat. Maksoi mitä maksoi...

 
Ihan on kyynel silmäkulmassa vähän kaikilla ja salaa Urkkikin nieleksii...
Ja sitten taas vaan ollaan, kaikki yhdessä - eikä kenenkään tarvitse sanoa enää mitään.

 
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
 
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
 
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
 
Eino Leino
 

maanantai 8. syyskuuta 2014

Rapu rapu rapu rapu rallaaaa

Huuuoommenta.... niih-tuota...
 

 Arvokin heräili aamukahville...


 
Niin, eilen illalla....
 
 
Salme oli saanut aimo kasan suuria rapuja Naapuri Isännältä ja Arvon kanssa olivat päättäneet järjestää oikein rapujuhlat.
Penkit ja pöydät pihamaalle, iloinen mieli ja sitten ne ravut...
 
 
... ja niin iloinen puheensorina ja naurun pyrskeet pikku hiljaa voimistuivat hämärtyvässä illassa....

 
.... aloittakaapas sitten....


.... voi sentään, onkos tämä semmoinen jäähyväisten ilta myös...


... kuvakavalkaadi puhukoon puolestaan....




 
"Katariinan kamarissa valvottin...
me suviöitä iiihaaaniiia
Kesäkeijut terheniset haaveisiin
toi suloisia uuunelmiia....

 
...sinisilmä tyttöseni katso kaihoisasti....


 
....Katse tunki sydämeeeni syvyyksiihin asti....

 
...Katariinan kamarissa valvottiin
Me suviöitä iiihaaania"

 
 
"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu....
        ......
 
...En ma iloitse, en sure huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen"

 
 
"Tänään en voi luokses tulla,
yöhön synkkään tieni käy.
Vaikka etsii sillmät sulla,
varjoista ei mitään näy.
Tuskin oikein ymmärsitkään,
mitä vaati meiltä maa.
En voi viipyä nyt pitkään,
mua veljet odottaa.
En voi viipyä nyt pitkään,
mua veljet odottaa.

Pilvi otsallaan on kuulla,
koira haukkuu jossakin.
Niin et saa vain koskaan luulla,
että toista kaipaisin.
Viimein luoksesi jos palaan,
olkoon päivä, olkoon yö,
kerron kaiken minkä salaan,
hyväillään ja päättyy työ.
Kerron kaiken minkä salaan,
hyväillään ja päättyy työ....



...Jollen saavu toukokuuhun,
veli pellot muokatkoon.
Luuni jäivät multaan muuhun,
olen mikä ollut oon.
Mene pellon pientareille,
poimi tähkä kämmeneen,
anna suudelmasi sille,
elän siinä uudelleen.
Anna suudelmasi sille,
elän siinä uudelleen."



"Kai muistat kannella kun fregatin
Kai muistat kannella kun fregatin
me haaveksimme
Ja laulelimme,
Kun harmonikka kutsui tanssihin.
 


Ol' yhdesneljättä - mä muistan sen -
Ol' yhdesneljättä - mä muistan sen -
ja elokuuta,
Kun annoit suuta
Sa mulle pauhatessa aaltojen.
......

 
...Ja nimi laivan, se on rakkaus.
Ja nimi laivan, se on rakkaus.
Ei löydy toista
Niin suurenmoista
Ja voittamaton on sen purjehdus "



Jos iltatuuli viestin viedä vois`
taa maitte, merten kaaauaaksi pois.
Kaipuuni suuulle kertoa taihtoisin
tuskien täyttämäin tieeeni mä kertoisin..
Näin sävel suruinen
yli metsien soipi kutsuen
Kuuleteha ystäväni lauluni
saapukoon se luokseni
missä lienetkin...

 
Mustathan aikaa, aikaa nuoruuden
ja onnen taikaa, taikaa rakkauden....
jos kaiken muistat, erheeni anteeks suo
onneni rauniot jälleen näin ehjäks luot..
 

 
 
Nääääiiin sävel suruineeeen
yli metsieeeen soipi kutsueeen...
 

 
 
....Kuuleteha ystäväni lauluniiii
saapukoon se luoksesi
missä lienetkin...

torstai 4. syyskuuta 2014

Päivän puuhia

Aamulla yläkerrassa kuului kaksi tasaista tuhinaa ja nukuttiinkin todella pitkään -  Salmen kamarissa.... mutta kovin on tumma tuo toinen kuontalo pedissä.. ei näytä Salmelta..


Illalla tulleet siskokset Terttu ja Kerttu -  Salme oli pedannut kamariin siskon petiin  - oikein kirjaimellisesti ja nyt aamulla korjattiin pedit päiväksi tieltä pois.

 
Salme oli tavannut siskoksest viimeksi Meripäivillä, mutta niin Urkki kuin Iitukkakaan eivät paikalle olleet päässeet. Arvo oli kyllä ollut... niin, siellä oli puhuttu se Arvon kirje. Salmelle tuli kuuma muistellessa ja hätääntyi.. Hei nyt ruuan laittoon...


Urkki oli kömpinyt vintistä alas ja aamukahvin jälkeen rupesi sulkapallon peluuseen Tertun kanssa.




Urkki taisi olla gentlemanni, tai sitten Terttu oli oikeasti taitava, mutta Terttu päihitti Urkin selvin lukemin.
Iitukka lupasi peitota Urkin myös. Ja ei kun pelaamaan....

 
Aaauuuuhhh


 

Iitukalla oli niin kiire pelaamaan, että heitti korkkarit pois... ja nyt pisteli...
 
 


Ja se juuri parantunut nilkkakin nuljahti... ei kai tässä nyt jalkaa pakettiin...
Auuts, kylmää nilkkaan ja lepoa.... ei enää peliä tällä nilkalla...
 
 
 
Kun pelit oli käynnissä, Kerttu kävi kasvimaalta vihannekset päivän salaattiin...
 



No nyt nämä on pestykin - Saaalmee- pilkonkos minä nämä samalla....





 Samaan aikaan Salme on tehnyt ison kattilan muusia ja paistellut silakkapihvit...




Ja kun jalkaa piti lepuuttaa, olivat Iitukka ja Urkki luvanneet kuoria omenat iltapäiväkahvin kanssa omenapiirakkaan...
Taitaa vaan olla tuon Urkin panos jossain muussa kuin omenan kuorinnassa.





Ja illalla - keittiössä - Kuule Arvo....
 


 

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Miehet!

Aamukahvin jälkeen miehet nousivat ylös yhtä aikaa ja marssivat ulos - myös yhtä aikaa..
ja sen verran päättäväisen oloisia oliva molemmat, että tytöille tuli kiire selvittämään mitä ihmettä niillä oli mielessä
 

Jotain ne mittailivat ja viittilöivät...


Ei kai ne rupea tikkakisaan...
.
 
Ei - nyt ne sovittelee kypäriä...
 




 Juu, kyllä ne taitaa lähteä mopoilla...
Osuuskaupalleko?


No ei, Arvo ja Urkki hurauttivat metsikön halki ja sen toisella puolen olevalle Arvotalolle - Hengenvaaralle. Olivat miehet kyseisestä paikasat puhelleet jo illalla ja Urkki oli kovinkin kiinnostunut kyseisestä historiallisesta rakennuksesta....

 


Tämmöinen tämä...

Sain tämän kunnalta vuokralle, mutta nyt rupeaa tämä kontrahti täyttymään..
Siirtävät koko pytingin pääkaupunkiseudulle. Olen täällä tätä kortteeria pitänyt tähän asti ja
nyt olisi sitten taas asunnon etsintä edessä...
Olihan se tiedossa jo kesällä, kun tämän vuokrasin, mutta niin sitä ajatteli, että syksyyn on pitkä aika... ja Salme - niin - kaikki on niin kovi kesken sen Salmenkin kanssa... Mitä lie tullut siihen väliin hidastetta... ja Arvo katsoon pitkään ja puntaroivasti Urkkia.




 

Tänne on mukavasti mahtunut koko kirjasto - nyt se pitää pakata ja siirtää varastoon Naapurin Isännälle.
Kuin myös kaikki tämä tutkimustyön paperitkin...
Ja kaikki mitä olen tuonne vintille tallettanut...
 No jo on - tuumaa Urkkikin....
 
Mutta Arvolla oli yksi asia mielessä, kun Hegenvaaralle ajelivat...
Juu, tämä on oikeen hyvä..


 Ja sitten kiireesti takaisin talolle...


Jaa-a miten tämä nyt rakentuu... Eeei, kuule Urkki, ei sinne niin vaan mennä....


Urkki on sitä mieltä, että kyllä vaan, mennään...


Siellä on se mustarastaan pesäkin, teki uudet munat



Kuule, jos minä kiipeän tänne päähän...

Tytöt katsoo ikkunasta...


Ei hyvä ihme, mitä miesten touhuja...
 
Älä Arvo sinä kiipeile...


Eeeei... Urkkiiii


Soitetaankos palotalolle... Arvooo, nyt ajat Osuuskaupalle soittamaan...