Translate

maanantai 1. syyskuuta 2014

Voi tätä ilon päivää

Sienimetsästä oli tultu ja kotimatkalla Salme ja Arvo olivat sanailleet kumpi alkaa sienten perkuuseen
ja kumpi mustikoiden.

 Lupasivat vetää perillä pitkää tikkua… ja lopuksi Arvo kehui, että hoitaa molemmat.

Tuskin oli korit saatu sisään, kun pihamäestä kuului mopon ääni…
ja se ei ollut Posti-Maurin mopo se!


Saaaalmee!   - kuuluu niin iloinen ja tuttu ääni… 



Ja voi tätä ilon tunnetta, ei meinaa pystyssä pysyä kumpainenkaan… korkokengät ….


lämmin halaus… ja niiiiiin paljon kerrottavaa – ja kysyttävää…


Ja sitten Salme on Urkin halauksessa.


Katsoo vielä pitkään silmiin ja pitää olasta. Samoin kuin viimeksi…
Ja kun Salme katsoo Urkkia silmiin, Salme ymmärtää, että ystäviä he voivat olla – erittäin hyviä ystäviä, ja
samalla suuri lämpö ja rauha leviää Salmen rintaa. Ja mieleen vilahtaa tunne  Arvon lämpimästä kädestä joka auttaa yli pienen puron marjametsässä…
Salme katsoo vielä ja hymyilee Urkin silmiin ja kääntyy sisälle – Iitukan kanssa rienetään kahvin keittoon…

Ja koko ajan on siinä lähellä  Arvo...
Arvo katsoo Urkkia – niin että tämä....


 …. Ainakin sillä on kirkas ja suora katse….
 

…. ja kovin luja ja lämmin on käden puristus… Tämä on rehti mies.

2 kommenttia:

  1. Oih.......... Miten olikaa ihana tapaaminen ... <3

    VastaaPoista
  2. Ja niin on kaikki hyvin! Voi että mä oon ilonen Salmen puolesta ja noiden muidenkin. Nyt niillä on ystäviä ja hyvä olla... elellä ja seikkailla!

    VastaaPoista