Mieli kahtaalla - onni yhtäällä

Satoi vettä. ..  Salme istahti kuistille pitämään sadetta johon se mukavasti rummutteli katolle. Rauhoitti.

Salmella oli mukavia suunnitelmia. Ja työlistaa niitä varten sekä hankittavia asioita piti kirjoittaa ylös, että kaiken varmasti muisti. Mustaan vahakantiseen vihkoon niitä oli hyvä laittaa jotta kaikki tärkeä tuli ajoissa tehtyä, mutta niin oli levoton olo ja mieli...

 

Iitukkalla oli vieraana Urho-Kalevi.
Sama Urkki oli markkinoilla pyöritellyt Salmea... heitetty tikkaa, naurettu ja juteltu - katsoi silmiin ja matalalla äänellä pehmeästi puhui kauniita, hipaisi kädestä, kosketti olasta - osasi  asettaa sanat ja asiat niin, että Salmen oli mieli pyörryksissä tullut kotiin.
Ja nyt se hurmuri oli Iitukan luona. Ja heillä kuului menevän niin romanttisesti. Niin romanttisesti, että aamulla oli sitten ollut naapuripitäjän lehdessä - kuvien kera. Posti-Mauri oli vartavasten tuonut ja kysynyt, että onkos tämä se sama Iitukka joka täällä oli talvella? Oli niin jäänyt Posti-Maurinkin mieleen.
Kyllä Salme oli niin iloinen Iitukan puolesta, mutta kummasti se oli levotomaksi tehnyt.. pakko oli Salmen myöntää. Enemmän mitä Salme oli osannut edes ajatella.  Nyt pitäisi vaan ruveta ajattelemaan tätä omaa arkea eikä antaa minkään mietteen sitä sotkea!

Mustikkaan, metsässä ne asiat selviävät. Osuuskaupalta oli Salme ostanut toisen poimurinkin. Arvolle.
Pitääkin pyytä Arvo metsään mukaan.

 

Aurinko paistoi seuraavana päivänä ja Salme oli aamulla varhain laittanut eväät kuntoon ja lähdettiin metsään.
 Oli kuljettu mättäältä mättäälle ja kovin oli vähän mustikkaa. Sen verran kuitenkin, että niistä piirakka saadaan, tuumasi Arvo. Ja vielä näissä on ihan makua.
Puolukkaa näyttää tulevan sitten enemmän - sanoo ja harppoo kalloille päin. Kahvia tekisi jo mieli.

Salmella oli villasukkaan pistetty pullo täynnä kahvia. Pysyy hyvin kuumana.
Sieniäkin oli saatu mukavasti, vähän kanttarelleja ja enemmän tatteja. Niistä saa maukkaan muhennoksen, "vai voikos tattia suolata" - kysyy Arvo - "voisi laittaa sitten tarjottaviin, eikös vaan?"
Niin, voisihan sitä...
Hörppää kahvia ja haukkaa leivästä..
Aurinko kutittaa nenänpäässä ja vierellä sirittää sirkka.
Metsä tuoksuu. Siinä onkin hyvä tuoksu, sade voimistanut ja nyt aurinko herättelee ilmoille.
"Katsohan Salme, tuonne hakkuaukiolle onkin nousemassa komea vatukko.
Sieltä saadaankin jo ensivuonna komia sato."

Ja Same katsoo, samaan suuntaan - niinkuin elämässä yhdessä katsoa pitää...