Kuusamo....

Hiukan sumuisena aamuna Salmen talossa kannettiin matka-arkkua ja kassia rapulle.

Eikös sinulla ole tuon enempää...
Ethän sinä mitenkään pärjää koko viikkoa tuolla salkulla...

No täällä on partavesi, sukat ja pitkät kalsonkit. Niin ja kaikki paperit... kyllä näillä... kokouksessahan minä.

No ei kun otat lisää vaatetta nyt...laitat tänne matka-arkkuun. Missäs eväskassi, sitä ei saa panna luukkuun.

Ja päästiin sitten linjuriin...

 Linjurissa istuttiinkin pitkä päivä. Ensin oman kylän linjurissa kaupunkiin ja kaupungista jatkettiin postilinjurilla eteenpäin. Välillä pysähdyttiin tienvarteen, tai risteykseen, kun joku nousi kyytiin, tai jäi matkasta. Rupateltiin kanssa matkustajien kanssa, syötiin eväitä ja kun linjuriasemilla pysähdyttiin ottamaan paketteja ja posteja ja jätettiin myös, käytiin pissillä.
Taisi Arvo ehtiä yhdellä pysähdyksellä kumota keskikaljankin aseman baarissa.

Ja ensimmäinen yö oltiin puolivälissä matkaa matkakodissa yötä.
Arvo tarjosi paistettuja muikkuja ja muusia  Sampossa. Se olikin sataman läheisyydestä johtuen merimiesten mieleen. Eikä voinut erinomainen ruokakaan olla vaikuttamatta, päätteli Salme vatsa mukavasti täynnä.

Mutta nyt...
Linjuri oli kaartanut Salmenkylään tuttuun mutkaan ja Arvo auttanut siitä Salmen alas. Jätti siihen tavaroineen ja nouti mopedin jonka kyytiin auttoi  Salmen...

Ja mopedin selästä sisään...
Minä käyn sitten tavarat vielä

Arvo auttoi vielä päällysvaatteet...
Pärjäätkös nyt...

Salme nostin kassista paketista kauniita hopeakylkisiä siikoja...

Etsi valmiiksi esiin päivällisen tarpeita..

 Arvo ehti siihen ihmettelemään Salmen vaivalloista touhua..

Kuules, ei tuosta nyt tule mitään.
 Ei, ei taida, myöntää jo Salmekin.

Kyllähän sinä varmaan osaat sii'at  paistaa ja perunat keittää. Minä neuvon sinua .. No ei kai tässä sitten muukaan auta, nielaisi Arvo ja katsoo vielä epävarmasti Salmeen.

Melko hyvin suoriutuneen Arvon valmistaman päivällisen jälkeen Arvo auttaa Salmen kamariin. Miirukin hyppää syliin, kehrää ja kynsillään varnii ja valmistaa siihen hyvää nukkumakohtaa.

Arvo sai vielä viedä mattoja ulos tuulettumaa. Oli uudet ja pitäisi vähän kalustettakin vaihtaa...mutta..
Salme huokaisi ja hieraisi särkevää polvea.
Siihen tulee nyt sairaala reissu, jotain siellä on varmaan rikki ja poikki. Miten olikin ollut niin varomaton siellä matkalla. Tunturin kupeessa jotenkin kiertyi polvesta ja ikävästi äänsi.

Mieli kääntyy kuitenkin polvesta ja matoista jonnekin pitkälle, korkealle ja visusti tallennettuihin muistoihin. Matkalla nähtyyn ja koettuun ja kerrassaa huumanneeseen, tai'anomaiseen....

Miten siellä olikaan ollut kaunista.
Niin kaunista.

Kotiinpaluu

Linjuri oli huristellut tuntitolkulla, vaihdettukin välillä ja lopulta se pysähtyy Salmenkylällä erään mutkan kohdalla ja pimeässä kaksi hahmoa astuu siitä ulos.
Lumettomassa, vesitihkuisessa  maisemassa ne kaksi siitä jatkavat mäkeen ja kohden pimeänä olevaa taloa. Pihatie on tuttu - mutta onhan se pilkko pimeessä haastavaa.
Vihdoin päästään talolle ja sisään ja saadaan valot päälle.

Arvo rymistää  sisään ja huokaisee. Huh huh, kyllähän oli keli! Kyllä oli niin mukavaa Iitukalla, kun oli kaunista ja lunta. Hyvä oli, että löysin tämän susiturkinkin talvitakiksi, myhäilee, on se vaan lämmin - ja komea! Onkohan se alkujaan niiden Iitukan taloa kiertelevien susien sukulainen....

Salme on jo takin silpaissut päältään ja kiirehtii sisään. Mutta voi sentään!

Mitä ihmettä täällä on tapahtunut, hyllykin on tippunut... onneksi näyttää olevan kaikki purkit ehjänä.

Arvokin kiirehtii katsomaan mitä Salme oikein päivittelee.

Toteaa, että ei tuo nyt mikään homma ole korjata, ja kysyy josko olisi jotain yöpalaa.

Salme kurkkaa eteisen kylmäkomeroon, oli sovittu,
 että Aura jättää sinne jotain huikopalaa.

Ja olihan siellä, hyvää lenkkiä ja sillipurkki, voikos olla parempaa yöpalaa...

Salmekin istuu ja heittää kengät jaloistaan. Ohhooh, kyllä matka oli raskas, mutta kyllä se oli myös rakas; Iitukkaa tapaamassa 

ja nyt oltiin vielä Iita-Maikin ja Jalmarin häissä!
Voi sitä onnea ja rakkautta! <3 Sitä oli koko talo täynnä.
Ja mitä kaikkea siellä sattuikaan... niitä muistellaan huomenna - ja monta, monta aikaa.

Huomenna laitan tuon hyllyn... ja kyllä tuonne pihalle pitää saada ulkovalo. Niin oli pimeetä tuo pihaan tulo. Muistatkos Iitukan valoja - oli pihakuusessa ja talossa, oli niin helppo se ulkonakin olo..

Juu, muistaa Salme.... mutta kuule Arvo, mitäs jos hieroisit vähän nilkaa..

!!!????!!!!

Lamppuja Salmelle

Syksyn myötä pimeys on saapunut, Salmenkylälläkin on mustaa ja pimeää,
kun ei ole satanut lunta. Siellä täällä pimeässä loistaa talojen ikkunoista valot.
Pari niistä kuuluu Salmelle....

...kuistilla vielä ilman varjostinta..

ja Salmella uutuuttaan hohtava hattu! - nimensä mukainen; sen reuna hohtelee - näkyypä hyvin, kun odottelee pimeässä pysäkillä linjuria... Hattu on lahja Leenalta, Kiitos kamalasti!

Salmella on ollut keittiössä valo - silloin kun se on pysynyt katossa... Tuskailin asian kanssa, kun on vaikea "valmiiseen" kattoon naulata, tai porata mitään ripustus koukkua tai muuta. Teippi ei pysy, kiinnitysvaha ei pysy... kunnes ihana vävypoikani antoi vinkin; olin jostain ostanut sellaisen pehmeän ja taipuisan arkin jääkaappimagneetteja Efelle ja kun isänsä niitä irroitteli, sanoi, että tästä saat  leikattavaa magneettia  johonkin pieneen... älä heitä pois...

Leikkasin siitä pienen pyöreän palan, oli helppo leikata - ja liimasin äkkiä kyhäämääni lampunvarjostimeen. Olin pujottanut lampun aukosta ensin ja sitten päällystin kankaalla aukon pienemmäksi ja tähän laitoin pienen reiän  - johdon kokoisen ja halkeaman reunaan, josta taivutin sen  johdon ympärille

Kamarin kattoon toinen... liimasin pienet magneetit kattoon, ja hupsis, nämä kestävät oikein hyvin 

Ainakin tämän painon kestää; lamppu ja varjostin. Toinen on jonkin pullon muovikorkki ja toinen on kertakäyttöpikarin jalkaosa josta leikkasin osan pois, olisi ollut muuten liian suuri.

Ja tässä tätä mukavaa leikattavaa materiaalia...

Johdot laitan pintavetona niin kun ennenvanhaa oli tapana ja kiinnitän vahalla, Tacky Waxilla -
 niin saan irti kun tarvii...

Salme on siirtänyt pelakuut kuistille talvehtimaan...

Kurpitsa sato kerätty, alkaakin säilöminen, saa joulupöytään kurpitsasalaattia ja pikkelsiä....

 On alkanut aika jolloin pihalla ei paljoa voi enää tehdä ja siirrytään sisälle... kirjat odottavat, käsityöt ja tunnelmointi kynttilöitä poltellen...

Ja amarylliksen sipulit ovat innostuneet kukkimaan, näissä on mennyt ajoitus pieleen, mutta Salmea ne ilahduttavat jo nyt  - ei sen väliä, joulu tahi ei, kauniita ovat (ruukku on Tarun tekemä samoin omenakulho - ihanat!)

 Mukavaa syksyä ja talven odotusta!

Alkukesän päivä

Salme oli odottanut Arvon kotiin tuloa ja vähän itselleenkin yllätyksenä oikein ikävöinyt.
No, sitten oli tullut päivä jolloin Posti-Mauri aamutuimaan kyyditsi Arvon mopon tarakalla kotiin linjuripysäkiltä.
Ja sinne hävisi vinttiin ja petiin  koko mies.

 

Salme puki ja lähti alakertaan

Antaa miehen nyt sitten nukkua... matkaväsymystään...

 

Salme suunnitteli, että leipoo kakun Arvolle. Kotiinpaluun kunnniaksi..

 

mutta ei pysynyt munatkaa ehjinä...
nyt harmitti jo

aurinko näyttää tänään paistavan...

onpas pölyinen tämänkin muratti...
Ei, kahvikuppi mukaan ja pihamaalle hakemaan parempaa tuulta!

... voi sentään, lempikukat kielot ovat avautuneet

... mitä kuuluu kanoille, huomenta

ooohhon, aurinko jo lämmittää

siinäpä oli talonseinustalla mukava haistella keväistä aamua

kevät töitä olisi vielä tekemättä

mikäs vaahteraa vaivasi, huonosti kukki eikä vielä näkynyt lehtiäkään

 

kasvihuoneessa oli omaa elämää

 

ja paljon tekemistä

 

aika kiltisti olivat elikot antaneet pihan kukkien olla rauhassa

 

jaa-a, tästä se päivä taas lähti käyntiin...

ja oli tullut se Arvokin...