Translate

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Joulua Salmen talossa

Salme oli käynyt naapurin isännä navetassa katsomassa miten porsaat voivat. Talveksi ne oli siirretty jälleen sinne, kun omaa navettaa ei saatu vielä rakennettua.

 

Jolun kunniaksi oli Salme vienyt makeita, punaposkisia omenoita possuilleen, ne olivat maistuneet kaikille.


Salme oli saanut joulun valmistelut tehtyä ja rakkaat esineet otettua esille. Hopeinen kynttilänjalka, josta Salmen äiti oli kertonut, että se oli tullut Kauppakylästä sota-aikana pappilasta ja niitä olleen alun perin kaksi. (ihana, koruseppä Kipenen, Päivi Rutasen tekemä)


Mihin lie hukkaantunut toinen.


  Ja Salmen keräämät eläimet oli aseteltu hyllyyn.
Niitä oli Salme hankkinut muutaman uuden Tahmelan markkinoilta Saara Vallinevan pöydästä.


Jouluaattona Salme oli keittänyt aamusta riisipuuron.


Ja sen turvin piti jaksaa aaton hautuumaakierros ja sitten lähdettäisiin naapurin isännälle joulusaunaan...


... Ja saunakahvien jälkeen mentäisiin Osuuskaupalle syömään jouluateria.


Arvo oli kuitenkin tullut ulkoa ja sanonut, että nyt on kaikki hullusti! Pyörrytti ja vilutti eikä ääntäkään enää tullut..
Salme koitti, että kova taisi olla kuume...


Arvo kömpi vaivoin vinttiin ja kaatui niille sijoillee  sänkyyn.


Kuului vain voihketta. Salme antoi aspiriinia ja kuumaa mehua. Hiukan terästi sitä Arvon tropilla, jotka oli ollut tarkoitus ottaa kauppiaan luo mukaan .


Ja sitten Arvo nukkui.


Salme perui saunat ja muut vierailut ja kattoi keittiöön pienen jouluaterian


No Miiru, haluatko sinäkin jotain...


Jaa-a näin sitä tilanteet muuttuu...
Onneksi Salme oli paistanut pienet laatikot ja lihan kotonakin.
Katsoppas vain, Posti Maurikin menee mopollaan kaupalle päin. Huiskutti Salmelle ikkunaan mennessään...


Ja niin laskeutui joulun aika Salmen talollekin, hiljalleen...


rauhaisa, kodikas hämärä...
kuului Salmen jutustelu Miirulle ja vintin rapun narina, kun Salme kävi kuulostelemassa Arvon kuumeista huokailua...


lauantai 14. joulukuuta 2019

Joulukalenteriluukku

Taas on aika jännityksen...
Eijan (Luoto)  kanssa on vaihdettu aaton luukku jo monena vuonna. Tänään hain tämän vuoden paketin ja Eijalta tuli viesti, että sen saa avata heti.


Voi, ihania materiaaleja laudoista ikkunoihin ja verkkoon...


 ... ja aarrekasa kankaita! Niitä ei koskaan ole tarpeeksi. Tässä on Salmelle heti uusi joululiina.

Ja sitten muut paketit avausajankohdat merkittynä päällä, joita siis jännitellään aattoon saakka...


Paitsi tämä! Siinäpä seisoo, jotta saa avata heti!!!


Oi mikä keinu! Ja aita


Eihän Salme malttanut, vaikka oli vielä luistimet jalassa Tahmelan markkinoiden rusettiluistelusta....



Sieltä tähän lopuksi muutama taidonnäyte...
Vaikkei sitä numeroparia löytynytkään.







sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Ihan vaan vähän kurkkasin...

Nythän on käynyt niin onnellisesti, että sain ostaa toisen rintamamiestalon. Talo nro 33. Koko 1:18 , eli Salme saa naapurin!

Lupasin miehelle, etten ihan heti valloita keittiön pöytää, joka on ollut tosiaan kovin pitkään rakennustyömaana, vaan odotetaan joulut ensin. Viimeinen vuosi onkin ollut rakennuspainotteinen; pensionaatti Villi Helmi, Vanha Malakoff (tosin se on kaappi, niin ei ollut keittiön pöydällä) ja Voudin virkatalo...
Ja maltoin pitää edelleen paketissa kerrostalon uuden yksiön (niin, Impille ja Kaarinalle on tulossa fyysiset naapurit), mutta nyt oli ihan pakko vähän kurkata pakettiin 😊



.. . Ja onhan se vähän pakko laittaa sitä kasaankin ja hautumaan, miten huoneet rakentuvat! En halua samoja ratkaisuja kuin Salmen talossa.  Jotenkin eri päin, mutta miten! 


Ai etttä! Sitten pitää miettiä pintamateriaalia, ulkopuolelle..
Muistaa edellisen talon kompastuskivet ja oikeampi rakennus järjestys.
Ja samalla unohtaa ne tuskaiset hetket ja harmitukset, kun meni päin hongikkoa...
Ja värit ja sisustus ja kalusteiden teko!
Ja sitten se jännittävin; kukas on Salmen naapuri!? Oi, oi, ihanuutta!
 On se ihan pikkaisen jo aloitettava... vain pöydän päässä.. 

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Navetta, tahi ei

Salme rakastaa tietysti omaa seutuaan, mutta myös pohjoisen kauneutta ja syksyllä Salme teki jälkeen pohjoiseen matkan.


Nyt Norjaan,


Varangin vuonolle saakka.


Matkalla  Salme näki tokka tolkulla poroja, lehmiä, kuukkeleita, metsoja ja teeriparvia...


... paljon lampaita, mutta yksi kohtaaminen vei sydämen...



Pieni possu. Ja sen Salme ehdottomasti halusi mukaansa.


Matka on ohi, on tultu kotiin, nautitaan vielä tunnelmista ja tuliaisporsaasta...


Possut viihtyivät hyvin keskenään, niitähän oli kaksi jo ennestään. Nyt oli vain talveksi suojan miettiminen noussut ongelmaksi.

Kesällä oli kettu päässyt Salmen kanalaan ja syönyt yhden ja ottanut hengiltä kaikki muut. Juuri silloin eivät Salme ja Arvo olleet kotona, eivätkä päässeet hätiin. Kun tulivat,  oli kanatarha ollut hiljainen ja kukko maannut hengetönnä tarhassa yhtä hengettömät rouvat ympärillään. Salme oli niin murheen murtama, että oli purattanut koko kanalan. Syytti itseään tuhotyöstä ja siitä, että kettu oli päässyt tunkeutumaa kanalaan. Nyt Salme halusi kunnon suojan porsaille, oikein navetan.


Arvo oli navettapuheita pakoon kiivennyt vintille ja kätkeytynyt liiton papereihin.

Naapurin isännän navettaan oli possut talveksi viety tähänkin asti ja miksi ei voisi niin tehdä tänäkin talvena, tuumaa Arvo jo vähän ahdistuneena.

Salme oli puolestaan lähtenyt katsomaan, oliko vielä puolukkaa metsässä ja antanut Arvon rauhassa jäädä paperiensa ääreen. Rauhoittukoon...
Olikin niin kaunis syyspäivä, kerrassaan häikäisevät värit puissa. Salme vetää raikasta metsäilmaa  keuhkot täyteen, ummistaa silmänsä ja antaa auringon vielä syksyn lopun lämpimillä käsillään silittää poskestaan. On hetken ja antaa energian täyttää itsensä.

Arvo kuulostelee iltapäivän puolella, että Salme oli tulossa takaisin. Hyvä, vähän jo huikookin...


Salme iloitsi, että mukavasti oli vielä marjaakin löytynyt, vaikka ulkona oli muutenkin ollut hienoa ja ajatukset kirkastuneet..

l

Laittaisikohan Salme siellä kahvia, toivoo varovaisesti Arvo... 


... No laittaahan se, Salme...


Ja oikein mustikkapiiraan kera. Nostaa vielä eilen paistetut kaalikääryleet pöytään, Arvon herkkuja ja huhuaa Arvoa alas kahville...

Siinä syödessä ja kahvia juodessa sitten Arvo kuuli tarkemmat suunnitelmat; montako karsinaa ja pilttuuta ja mitkä materiaalit olisi hyvä navetassa olla... paikkakin oli pihassa katsottu...


Ja ilta ehti jo tulla, asiasta vielä puhuttaessa ja niin se alkoi näyttää siltä, että jonkin sorttista rakennusprojektia oli pihaan sitten tulossa.