Translate

maanantai 30. syyskuuta 2013

Ja vielä viimeisen kerran - Saranoita

Viikonloppuna oli taas rintamamiestalon edistämisen aika.
Lauantain kauppareissu suuntasi rautakauppaan. Sieltä pienet saranat oveen ja kattoon pianosarana. Ja poranteriä.
Se vikaan mennyt etuseinä piti kiinnittää uusiksi.
Pieleen menneet saranat irti, ne sentään lähtivät suht mutkattomasti. Ja sitten uutta tilalle. Vähän eri kohtaan kuin edelliset. Jo senkin vuoksi, että olin lovennut sen pieleen jonka vuoksi se ei mennytkään enää saranalla kiinni.
Ja sitten poraamaan... mies tuli poran kanssa ja sanoi, että anna hän.. Ja niin siinä sitten kävi, että mies poraili - ja ruuvasi - ja niin tuli etuseinä kiinni.
Kiitos!
No niin, sitten laitan sen katon... Siihen mies tuumasi, että taitaa olla parempi, että hän laittaa. Ja jotenkin minusta nyt tuntui, että taitaa olla paras myöntyä ja antaa periksi -  niin kauan on nyt näitä saranointeja tehty.
Vaikka yritinkin, että porasinhan viimeksi 50 % onnistuneesti. Toinen reikä onnistui ja vain toinen ei.
Pianosaranan ruuvit olivat liian pitkät. Ne tulivat tietysti läpi. Ajattelin siinä jo, että osa voisi olla vintin ripustuskoukkuja. Sanoin siitä miehelle, mutta hän sanoi, että se sarana on nyt sisäpuolella ja ruuvit ulospäin. Niin kun oli häntä pyytänyt laittamaan.... Ei siis tullut koukkuja ja ruuvit piti sitten katkaista.
Mies kävi aina liiterissä katkomassa ruuveja poraamisen välillä. Ja kun hän ei ole snikkeri  - vaan montööri, ja tämä oli vielä näitä "minun leikkijuttujani" -  niin tämä oli kyllä häneltä suuri ele. Niin suuri etten uskaltanut hiiskuakaan ennekuin oli valmista!
 

Etuseinä menee kiinni!

 
Ensin ajattelin, että laitan katon kahdesta isosta palasta ja ne pienet palat kiinni toisiinsa. Mutta sitten päätin, että eteen tulee iso pala joka aukeaa harjaan saakka. Toiselle puolelle kaksi pientä ja pienin tulee harjaan kiinni eikä aukea, mutta alaosa aukeaa. Näin pääsen huushollaamaan vinttikomeroita jotka tulevat sinne talon läpi koko seinän pituudelta.
 


Tänne tulee komerot.


 
Vähän mallasin harjapalaa, piippua ja väliseinää. Seinään piti laittaa
ovi. Ja huis hais,  saha pöydälle, päälle, sahaus ja kiinni. Ja taas oli oviaukko tehtynä - eikä ihan kauheasti tässä ollut laineita! Alkaa olla takana muutama sahausmetri.

 
Sitten kattopellitykset. Huuuoookasus.
Miten monet asiat näyttävät kirjassa ja ovat mielessä niin selviä, mutta kun niitä sitten ryhtyy tekemään, niin huomaa, että se ei olekaan niin yksinkertaista.
Laittakaa saumanarut kiinni tosi tiukkaan ennen peltiteippiä. Jos ne vaan voivat mennä vinoon ja kieroon, ne aivan varmasti menevät.



 Ja miten niihin tuli ryppyjä ja juonteita... Pellitin yhden puolen kolmesti, pienen puolen ja verannan kahdesti ja lopputulos on edelleen ihan kauhea. Mutta sitten mieleeni kumpusi jostain muisto, että lapseni ovat aina hävenneet koulukirjojaan. Siihen asti kunnes alkoivat itse päällystämään niitä. Niin että tyydy tähän, tai laita huopakatto, tai jokin muu valmis pinta.Tämä ei tästä kummene.

 


Maalitkin ostin samalla kauppareissulla. Ehkä niillä saa jotain peitettyä...
Annan nyt olla tuossa pöydällä ja makustelen...  Niin ja voisihan sitä koemaalatakin...



.
...

torstai 12. syyskuuta 2013

Keuruun hengessä

Lauantaina edistin rintamamiestaloa - Keuruun rintamamiestaloviikonlopun hengessä.

Ovet on/oli liimattu pikaliimalla, kun ruuvaus ei onnistunut. Ja nehän ei kestäneet. Yksi oli retkottanut irti jo jonkun aikaa ja nyt päätin sitten laittaa ne saranat ruuveilla.
Ruuvit eivät vain tee yhteistyötä kanssani.
Olin ruuvanut ja tuskaillut jo jonkin aikaa, kun mieheni sitten armahti minut ja tuli katsomaan.
(Olen siis päättänyt tehdä mahdollisimman paljon itse, ja mies ei kyllä ole mikään snikkeri itsekään, joten ei ole ollenkaan ilahtunut niinä päivinä, kun päätän esimerkiksi juuri ruuvailla)
mutta - hän siinä katsottuaan totesi, että jaahas, osassa ruuveja ei enää ole sitä pientä uraa johon ruuvimeisseli laitetaan. Ja minä kun luulin, että ruuvarit on väärän kokoiset. Ruuvia ei kuulema saa päästää lipsumaan, tai siis meisseliä - rikkoo ruuvin.
Sitten mies sanoi, että laita siihen ensin reikä. Olin piikillä laittanut, mutta eivät siis olleet riittävät.
Eikä tullut riittäväksi käsipelin.
No, mies kävi liiterissä ja tuli sähköporan kanssa takaisin. Surrrrr - siinä oli reikä. Suurr - Ja toinen ja sitten sinne pistettiin ruuvi ja käännettiin kiinni. Ruuvimeiselikin oli taas sopiva.
No, anna minä - päätin jatkaa - itse.
Suuurr - ja siinä oli reikä, suurrrkkrrkkkkrruurrkkkkrrkkkkrkkk - ja terä pyörii ympäri lautaa - ähinää ja ääneen ihmetystä - ja mies tuuma kamarista, että jahas, olet sitten katkaissut poran terän. Eeenn, ei kai ..suukkrkkrrkkk juu, ei siinä ole enää mitään terävää.
Ja toista terää ei sitten ole.
Paaahussss, kun olin niin päättänyt, että pistän ne ovet kiinni.
Ei kun piikillä reikää, isompaa, vasaraa, kun kannalliset ruuvit loppu ja ähellystä.
Ja nyt sitten Erja, jos luet tätä, silmät kiinni, ja hyppää sivulla eteenpäin.....




 
Yhden oven sarana on edellen melkein irti, ovi rikki ja roikkuu ja se ei mene edes kiinni. Kun se on se sama jota silloin joskus jo vuolin ihan väärin, niin kohta siihen pitää pistää joku paikka.
No, ensin menen rautakauppaan, ostan poranterän, uusia ruuveja joissa on se rako ja saranoita. Ja katsotaan miten käy. Eli ei tullut tältä osin valmista.
 
Sitten laitoin vähän listoja - ikkunlistoja ja jalkalistoja ja pääti tehdä sokkelin.
 
 
Liimakerrosta sokkeliin ja mannaryynejä pintaan.
 
Ja yöksi sitten kuivumaan.
 
 
Ja siinä se sitten kuivui koko alkuviikon. Hyvin kuivui.
 Rautakauppaan ei ole ennättänyt ja jotenkin on harmittanut koko pytinki.
 
Kunnes nyt sitten päätin, että kuvaan sitten kumminkin - ne listat - kunhan maalaan ensin sen sokkelin.
 
 
 Nyt on alakerrassa listoja  - ja Marjan orkidea. Kun niitä on niin monen kokoista, niin sopii hyvin tännekin kokonsa puolesta, vaikka Aksenjalle piti mennä. Ei kerrota hänelle.
 
Niin ja vaihdoin eteisen lattian. Se kupruileva teippikokolattiamatto pois ja kunnon puulattia tilalle.
Ja maalasin sen ja siihen sitten matto. Kaisan ihana peili on tässä sovituksessa. Saapi nähdä jääkö johonkin tänne eteiseen...

 


 

Sitten sitä sokkelia

 
Tässä ilman kuistia - ja näin ne ovet on nyt...


 
ja kuistin kanssa
 
 
Ja uusien portaiden....
 
 
No, tuli sentään lopuksi jotain edistystä - vaikka ei kyllä känyt ihan kuin Sröm..  - ei kun Keuruulla.