Translate

maanantai 18. huhtikuuta 2022

Toukolan talo

Salmella on Naapuri, Naapurin Isäntä. On ollut pitkään, mutta vasta vuosi sitten, kun Taru Astikainen teki pienessä koossaToukon ja Vapun, lähti heidän tarinansa kunnolla liikkeelle ja omaa taloa heille lähdin rakentamaan.
Kamarin pöytä on ollut "verstaana"... ja lattiat, ja....


 Erjalta saamani puumateriaali oli talon rakentamisessa kullan arvoista. Erikokoista rimaa "uritin" jotta tulisi vähän hirren tuntua.


Välillä tein huonekaluja...


tapiseerasin....


TV ehdottomasti pitää Toukolassa olla


ja tietysti kakluuni...


Mattoja on tullut tilattua mm. Salmun Pirjolta oikein kasa päin


Sitten oli ikkunoiden vuoro.


Ikkunat on irroitettavat, mutta toistaiseksi vain yksi joka avautuu.


Rimoja meni...


Ja sitten maalaukset....


Saliin tein välillä kaappikellon ja verhot


Nyt on jo kaikissa huoneissa tapetit, lattiat ja ikkunat. Jalkalistoja ja ovenpieli-listoja puuttuu...
Mutta keskellä sali, päässä makuukamari ja ensimmäisenä keittiö. Sen eteen olisi tarkoitus tehdä veranta. Toistaiseksi ei tule kattoa, projektin pitää antaa mahdollisuuksia muokkautua. Niin, minulla ei ole mitään valmista piirrosta, tai suunnitelmaa - jonkinlainen kuva mielessä kyllä ja aloitan vaan ja katson mihin päädyn - jospa  joskus toinen kerros... ei tiedä vielä. Kaikki on vähän myös eri kokoista, kuten ikkuna-aukot, vaikka niitä yritin saman kokoisiksi, mutta ei, ei onnistunut. Oviaukotkin suippenee alaspäin ja väliseinät on vinot, mutta kun Toukola on rakennettu joskus 1700-1800 lukujen taitteessa, on rakennus jo ennättänyt "elää" :)


Keittiössä on vanha puuhella ja leivinuuni, jota ei Vappu enää käytä. Toukon äiti kylläkin vielä ihan viime päiviinsä saakka. Vapulla on uusittu keittiö; kaasuhella ja tiskipöytä jossa juokseva vesi. (Itse tehtyä nämäkin kaikki.)


Keittiöön olen tilannut Mirkalta 3D vadin, astiankuivatustelineen... ja maalaan ne.


Kun Touko ei ole pihatöissä, vaan sisällä, on Toukon lempipuuhaa kiikkua salissa tv:n äärellä. Tupakkia poltellen...(hyi) ja ihmetellä TV:n ohjelmia.


Nyt sain ommeltua petivaatteet sänkyihin. Patjat, lakanat, ja täkit.


Vappu petasi tuuletetut petivaatteet ja lähti keittiöön. Lettutaikina oli varmasti jo turvonnut paistovalmiiksi.

Keittiössä on omatekemä pöytä ja Maria Malmströmin kitistä tehty sohva.


Touko, kahville....


Täällä tuoksuu  muukin kuin kahvi...


Pikku hiljaa tätä on mukava tehdä...


Paljon vielä puuttuu huonekaluja ja verhoja ja listoja ja pienesineistöä... Mutta on mukava, kun voi välillä ommella, sitten taas on puuhommia, tai muuta pientä näpertämistä.

Mutta sitten nämä ihanat!:
Touko eli pitkään Toukolan tilan isäntänä isänsä kuoleman jälkeen ja emännän paikkaa piti Toukon äiti. Ei ollut Toukolla aikaa oikein naisihmisille ja ehkä se äitikin vähän oli tarkka ja ehdoton, millaisia ehdokkaita sitä tuotiin... Eikä Touko niitä sitten pahemmin ensi kokeilujen jälkeen tuonutkaan. Näytille.

Jokin aika sitten oli Toukon äiti ottanut ja kuollut ja talo olikin äkkiä tyhjä, hiljainen ja salikin tuntui kovin suurelta. 
Muut alkoivat patistaa Toukoa vaimon etsintään, mutta ei Touko oikein osannut. Sitten oli Touko saatu narrattua lavatansseihin kauniina kesäiltana ja siellä oli tyttörivissä kauniisti hymyillyt Vappu. Touko oli kehotusten saattelemana pokannut ja Vappu oli niiannut ja taas hymyillyt ja sitten liidellyt höyhenen keveästi Toukon käsivarsilla. Touko oli hakenut Vappua usemmankin kerran ja oli kovin kummissaan, kun Vappu oli aina lähtenyt. Ja kun Vappu oli liidellyt jonkun jullikan käsivarsilla, oli Toukon mielessä tuntunut vähän mustalle ja sydämen syke kiihtynyt, kämmenet hionneet ja kun yhden kerran oli Vappu vallan hävinnyt johonkin, oli Touko ollut suorastaan hätääntynyt. Kun ilta oli päättynyt, oli Toukolla Vapun osoite ja puhelinnumero tupakkiaskin kannessa ja mieli kuin perhonen... yhtä lepattavaa ja poukkoilevaa. 
Eikä siinä montaa kirjettä kirjoitettu ja puhelua otettu,  kun Touko ajoi Vapun kotitalolle, joi kahvit Vapun vanhempien kanssa ja kotiin viemisinä oli kauniisti hymyilevä Vappu ja Vapun tavarat ja molemmilla kiilteli sormus sormessa. Vappu oli Toukoa nuorempi, kauniimpi ja herkkä kuin vanamo metsän pohjassa, suurten kasvien lomassa, tuumasi Touko ja ei lakannut ihmettelemästä, miten tällainen onni häntä oli kohdannut. Kuin kukkaa kämmenellä, niin päätti Touko Vappuaan pidellä, ja sen oli myös Vapulleen luvannut.  

sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Kevätsiivous

 Salmella oli tapana siivota kevään korvalla kerran vähän perusteellisemmin. Viedä viimeiset jouluun liittyvät asiat vinttikomeroon, samalla katsoa jo vähän pääsiäiseen liittyviä asioita siihen käden ulottuville. Olisivat sitten siinä, kun sen aika olisi. Usein kevät siivous osuikin juuri ennen pääsiäistä.


Perusteellisempi tarkoitti myös sitä, että huonekalut saatettiin keikauttaa uuteen järjestykseen ja samalla vaihtaa verhot. Sellainen vähintään päivän kestävä operaatio siis.

Päivä oli aina Arvolle silkka painajainen. Usein, kun Salmen silmä vältti, oli vaalean sininen mopedi kurvannut pihasta ja mäkeä alas mutkan taa. Tärkeää toimitettavaa kylälle tapasi ilmaantua yht' äkkisesti.  No, usein Arvo kyllä nosteli huonekaluja Salmen apuna, mutta heti, kun oli mahdollista, pakeni ulos.

Ajankohta oli hyvä myös sen vuoksi, että pihalla lumet sulivat, valo ja lämpö lisääntyivät ja kohta pääsisi pihalle ja puutarhaan ja kasvihuoneelle - sitten ei aikaa ollut enää suursiivouksille sisällä.

Salmella jo mieli vei pihamaalle, kun katseli kukkimaan ryhtynyttä esikkoaan.

Työ oli tältä erää valmis... Kaikki huonekalut olivat löytäneet uudet paikkansa ja voitaisiin keittää vielä iltakahvit. 

Mihinkäs Arvo taas...

Salme lähti pihalle  katsomaan... mennessään huomioi lumen jäljiltä lojumaan jääneen pulkan, jolla oli hyvä tuoda puita liiteristä sisään... Ja ei tuota lumilapiotakaan tarvittaisi ennen ensi talvea... Voi, kun oli täälläkin paljon rempallaan talven jäljiltä.


 Arvo löytyi auton konepellin alta. Niin kuin nykyään usein. Trabantti vaati alinomaan jotain  konepellin alla puuhastelua, oli Salme pannut merkille. 

 
Meneekös sinulla vielä pitkään? Ajattelin kiehauttaa iltakahvit... 
No onkos siellä jo valmista, varmistaa Arvo. Saattaisi se sitten olla tämäkin valmista, varovasti tuumaa. 


Ja johan se iltapala maistuisikin, kovin kevyellä kun nämä suursiivouksen päivät tuppaavat menemään. No, nyt oli selvitty jälleen yhdestä.