Joulukalenteriluukku

Taas on aika jännityksen...
Eijan (Luoto)  kanssa on vaihdettu aaton luukku jo monena vuonna. Tänään hain tämän vuoden paketin ja Eijalta tuli viesti, että sen saa avata heti.

Voi, ihania materiaaleja laudoista ikkunoihin ja verkkoon...

 ... ja aarrekasa kankaita! Niitä ei koskaan ole tarpeeksi. Tässä on Salmelle heti uusi joululiina.

Ja sitten muut paketit avausajankohdat merkittynä päällä, joita siis jännitellään aattoon saakka...

Paitsi tämä! Siinäpä seisoo, jotta saa avata heti!!!

Oi mikä keinu! Ja aita

Eihän Salme malttanut, vaikka oli vielä luistimet jalassa Tahmelan markkinoiden rusettiluistelusta....

Sieltä tähän lopuksi muutama taidonnäyte...
Vaikkei sitä numeroparia löytynytkään.

Kukas se siellä!

Aamulla anivarhain Salmen portista vilahtaa pieni ja tumma hahmo... varovaisesti kuuntelee, katselee ja haistelee ympärilleen..

... pieni kissa kiertelee ja kurkistelee ja päättäväisenä asettuu oven taa..

..mmiiuuu...

Arvo lähtee ulos puuhilleen aamukahvin jälkeen. Onkin tulossa kirkas päivä!

Ja samalla livahtaa pikkukissa...
.. ja kurkistaa keittiöön.

No mutta hyvänen aika! Kukas se siinä!...

..mistäs se sinä siihen tupsahdit...

... voi, voi... ja kissi jo hyrisee ja päästää hentoja maukaisuja, puskee Salmen kättä...

Onkos sinun nälkä? Otapa maitoa.. Arvo taisi pistää kahviinsa viimeiset kermat.

... noin, latki vaan.. (niin, ennen kissoille juotettiin maitoa ja kermaa)

Kukas sinä mahdat olla ja mistä tulla.. ei taida pentuja olla lähitaloissa... Ellei Naapurin Isännän navettakissoista jollaan olisi pentuja...

Oletpa sinä kaunis, niin kultainen, on jo aivan innoissaan Salme. Pitkään on Salme kaivannut omaa kissiä..

Voi sinua, pitääpä kysellä missä sinua kaivataan...
Miiuuu, vastaa kissi ja tähyää jo uteliaasti ympärilleen...

Salme on soitellut kylälle ja kysynyt myös Naapurin Isännältä, mutta missään ei kuulu kenkään kaipaavan kissaa. Joku uumoili, että kylällä liikkunut markkinaväki olisi jättänyt kissan jälkeensä... tiedä häntä....   Illalla Salme miettii jo kissille nimeä.. oletkos sinä Miiru?..

Mikään Miiru, tuumaa Arvo... sehän on Pentti!

No elä höpsi! Sehän on tyttö-kissa. Ja kauppiashan on Pentti... Eihän sitä voi nimetä kauppiaan mukaan kissiä!
No jos ei Pentti, niin sitten Pirkko.

No ei nyt sentään - hyvänen aika, lakkaa höperehtimästä! se kyllä näyttää niin Miirulta!
Mikään miiru.. kas kun ei viiru.. Kuule, nytpäs tiedän, Siiri, Siiriltä se näyttää..

No ei ole Siiri tämä, ei sitten millään ole.   Kuulepas Salme, eihän sitä tiedä ollenkaan jääkös tuo lainkaan tänne. Ja katos nyt miten se jo sotkee...
Oi, voi pikkuista Miirua ...

Oletkos sinä Miiru... kurrrr prrrr

 Voi mihinkäs me laitamme sinut nukkumaan..

Jos pannaan verannalle vähän sanomalehteä ja lukitaan se sinne...ja huomenna viedään Naapurin navettaan...

Niin, laitetaan sinulle kori vintille minun sängyn viereen... Sitten ei vieras talo pelota.

No eipä kai tuota pelota... yöllähän se on ulkonakin ollut ja tullut... sano tässä sitten enää mitään, tuumaa Arvo ja lähtee jo komeroa kohden korin hakuun.. Ei tässä taida enää mikään auttaa...

Voi minun pieni Miiru-kissi ❤

Iso,iso kiitos ihanainen Hanna!❤www.hannajaleijona.blogspot.fi

Perinteinen aattoluukku Eijan kanssa! 😍

.Perinteitä pitää olla! Jo muutamana jouluna olemme Eijan kanssa vaihtaneet aattoluukun.
Itsellä se olikin ainoa.
Paketista paljastui pieniä paketteja ja niissä
asiankuuluvat ohjeet avaamisajasta.
Ensimmäisen sai avata jo aamusta. Sieltä löytyi
pitsikassi ja selvästi tarjoiluvati.

Sitten sai avata seuraavan edellisen avattua.
ja Salmen ja Arvon piti olla avaamisessa läsnä....

...ja kun paketti avautui, ei ollut Salmen riemulla rajaa....

Arvo taas kalpeni! 😃

Salme on tikahtua.... Arvo ei edelleenkään saa sanaa suustaan... Nousee testaamaan kuitenkin, kun Salme naurun keskellä patistaa.... Tästä varmaan kuullaan vielä

Sitten oltiin jo joulurauhan julistuksen jälkeisessä ajassa....

Ihanan pehmeään kangasnenäliinaan oli kääritty jotain mitä saattoi tuunailla välipäivinä.... Puinen koppi! Wc, liiteri, vaja, possula...

ja sitten viimeinen paketti avattiin illalla muiden jälkeen.. Ei ennättänyt yhteiskuvaan, pääty kamarin ikkunaan hetimiten. Kaunis!

yhteiskuvaa ihanuuksista. Pienen pieni nukkekin... Onkohan se Huolinukke.

Hyvin mahtuu kuntopyörä Arvon huoneeseen.

Arvo itse oli jo pihalla... Jaa-a, tähän saisi hyvän työkaluvaradton. Olisi tilaa mopedin osillekin..

Salme taas on pienen onnettomuuden jälkeen sohvalla lepuuttamassa särkynyttä jalkaansa. Hyvin se tuntuu kestävän liimasiteen kanssa. Samalla sohvalla voi suunnitella uuden kopin tulevaisuutta. Se olisi tilavampi puusee... Ovessakin oikein sydän... Toisaalta, sekin olisi ulkohuussi... Niin, jos puutarhavaja... Sinne saisi talvipesän myös kaneille!

Kiitos Eija! (eijulista.blogspot.com) Aivan ihana aatto ja joulun jatkot aattoluukun kera. Pidetään perinteestä kiinni!

edit. Kokonaan jäi mainitsematta kasa karamelleja joita oli "kyytipoikana" pakettien avaamiseen ja ohjeisiin liityen. Harmi - niitä nyt ei ole yhtään kuvattavaksi..

Mikä joululahja!

Ennen joulua oli Salme saanut paketin Maijalta, Pirren Äiteeltä ja kun tunnollinen oli,
oli pistänyt sen visusti piiloon ettei kiusaus avata ennen aikojaan olisi käynyt liian suureksi.
Sitten oli joulu tullut - ja joulu mennyt...
ja jossain kohtaa oli Salme muistanut pakeitn - mutta ei enää muistanutkaan mihin sen oli laittanut.
Se oli hukassa... Loppiaisena oli korjailtu joulukuusta pois ja Arvo vienyt vintille koristeita.
Ja kesken siivoilun oli huhuillut Salmelle alakertaan, että vintillä oli jokin paketti, mitä se pitää sisällään. Sen kummemmin asiaa miettimättä Salme vain tokaisi, että no avaa ja katso.
Ja Arvo oli avanut ja katsonut.  Ja varovaisesti kömpi rappuja alas ja huusi Salmeakin katsomaan...

No voi hyvänen aika!!
Sielläkö se paketti olikin?!
Ai että, mitä ihmettä sieltä tulee!
Mikro uuni.. älä vaan nyt pudota...

Voi mahdoton, miten se Maija... miten tätä oikein käyttääkään... Katsopas, on suojakupu ja kaikki...
voi ihmettä kerrakseen!
Mutta miten se mahtaa, onkos ollenkaan terveellistäkään.. voi sentään.. hyrisee Salme
tyytyväisenä.

Jaa-a, sitä siirrytäänkin sitten nykyaikaan ihan kerralla - ai miten tuossa on kätevä lämmitellä lihapiirakat... oi, oi ja sinne väliin kuule Berliinimakkarasta aimo siivu...
ja Arvo jo nieleksi..

Maija Kekäle <3 Kiitos <3

Salmen talossa onkin vihdon valot joka huoneessa....

Lamppuja Salmelle

Syksyn myötä pimeys on saapunut, Salmenkylälläkin on mustaa ja pimeää,
kun ei ole satanut lunta. Siellä täällä pimeässä loistaa talojen ikkunoista valot.
Pari niistä kuuluu Salmelle....

...kuistilla vielä ilman varjostinta..

ja Salmella uutuuttaan hohtava hattu! - nimensä mukainen; sen reuna hohtelee - näkyypä hyvin, kun odottelee pimeässä pysäkillä linjuria... Hattu on lahja Leenalta, Kiitos kamalasti!

Salmella on ollut keittiössä valo - silloin kun se on pysynyt katossa... Tuskailin asian kanssa, kun on vaikea "valmiiseen" kattoon naulata, tai porata mitään ripustus koukkua tai muuta. Teippi ei pysy, kiinnitysvaha ei pysy... kunnes ihana vävypoikani antoi vinkin; olin jostain ostanut sellaisen pehmeän ja taipuisan arkin jääkaappimagneetteja Efelle ja kun isänsä niitä irroitteli, sanoi, että tästä saat  leikattavaa magneettia  johonkin pieneen... älä heitä pois...

Leikkasin siitä pienen pyöreän palan, oli helppo leikata - ja liimasin äkkiä kyhäämääni lampunvarjostimeen. Olin pujottanut lampun aukosta ensin ja sitten päällystin kankaalla aukon pienemmäksi ja tähän laitoin pienen reiän  - johdon kokoisen ja halkeaman reunaan, josta taivutin sen  johdon ympärille

Kamarin kattoon toinen... liimasin pienet magneetit kattoon, ja hupsis, nämä kestävät oikein hyvin 

Ainakin tämän painon kestää; lamppu ja varjostin. Toinen on jonkin pullon muovikorkki ja toinen on kertakäyttöpikarin jalkaosa josta leikkasin osan pois, olisi ollut muuten liian suuri.

Ja tässä tätä mukavaa leikattavaa materiaalia...

Johdot laitan pintavetona niin kun ennenvanhaa oli tapana ja kiinnitän vahalla, Tacky Waxilla -
 niin saan irti kun tarvii...

Salme on siirtänyt pelakuut kuistille talvehtimaan...

Kurpitsa sato kerätty, alkaakin säilöminen, saa joulupöytään kurpitsasalaattia ja pikkelsiä....

 On alkanut aika jolloin pihalla ei paljoa voi enää tehdä ja siirrytään sisälle... kirjat odottavat, käsityöt ja tunnelmointi kynttilöitä poltellen...

Ja amarylliksen sipulit ovat innostuneet kukkimaan, näissä on mennyt ajoitus pieleen, mutta Salmea ne ilahduttavat jo nyt  - ei sen väliä, joulu tahi ei, kauniita ovat (ruukku on Tarun tekemä samoin omenakulho - ihanat!)

 Mukavaa syksyä ja talven odotusta!