Salme oli käynyt naapurin isännä navetassa katsomassa miten porsaat voivat. Talveksi ne oli siirretty jälleen sinne, kun omaa navettaa ei saatu vielä rakennettua.
Jolun kunniaksi oli Salme vienyt makeita, punaposkisia omenoita possuilleen, ne olivat maistuneet kaikille.
Salme oli saanut joulun valmistelut tehtyä ja rakkaat esineet otettua esille. Hopeinen kynttilänjalka, josta Salmen äiti oli kertonut, että se oli tullut Kauppakylästä sota-aikana pappilasta ja niitä olleen alun perin kaksi. (ihana, koruseppä Kipenen, Päivi Rutasen tekemä)
Mihin lie hukkaantunut toinen.
Niitä oli Salme hankkinut muutaman uuden Tahmelan markkinoilta Saara Vallinevan pöydästä.
Jouluaattona Salme oli keittänyt aamusta riisipuuron.
Ja sen turvin piti jaksaa aaton hautuumaakierros ja sitten lähdettäisiin naapurin isännälle joulusaunaan...
... Ja saunakahvien jälkeen mentäisiin Osuuskaupalle syömään jouluateria.
Arvo oli kuitenkin tullut ulkoa ja sanonut, että nyt on kaikki hullusti! Pyörrytti ja vilutti eikä ääntäkään enää tullut..
Salme koitti, että kova taisi olla kuume...
Kuului vain voihketta. Salme antoi aspiriinia ja kuumaa mehua. Hiukan terästi sitä Arvon tropilla, jotka oli ollut tarkoitus ottaa kauppiaan luo mukaan .
Ja sitten Arvo nukkui.
Salme perui saunat ja muut vierailut ja kattoi keittiöön pienen jouluaterian
No Miiru, haluatko sinäkin jotain...
Jaa-a näin sitä tilanteet muuttuu...
Onneksi Salme oli paistanut pienet laatikot ja lihan kotonakin.
Katsoppas vain, Posti Maurikin menee mopollaan kaupalle päin. Huiskutti Salmelle ikkunaan mennessään...
Ja niin laskeutui joulun aika Salmen talollekin, hiljalleen...
rauhaisa, kodikas hämärä...
kuului Salmen jutustelu Miirulle ja vintin rapun narina, kun Salme kävi kuulostelemassa Arvon kuumeista huokailua...
