Translate

tiistai 27. joulukuuta 2022

Joulun aikaa

 Salmenkylässä oli nautittu kauniista, ruskantäyteisestä syksystä. Salme oli haravoinut värikkäitä lehtiä ja nauttinut kauniista syyspäivistä. Sitten oli pitänyt muutaman päivän pakkasata ja eräänä iltana oli leijaillut ensimmäiset lumihiutaleet. Sitten oli saennut ja kiihtynyt pyryksi ja aamuun mennessä oli jo kunnon kinokset.

Arvo ja Salme olivat tehneet lumitöitä. Ja jälleen, kuten joka talvi aiemminkin, Salme mietti, että remontti taloon ja sisä-wc:n rakentaminen olisi nyt viimestään tehtävä. Sitten se taas kesän tullen unohtuu jonnekin, eikä sitä tule aloitetuksi. 

Kun lähestyttiin joulua, oli kääntynyt suojaksi ja Salme päätti pestä muutaman ikkunan. Arvo jupisi, että huono ajankohta, kun on ulkona kosteaa ja kylmää ja ikkunoita availlessa talo vallan jäähtyy ja hiipii kosteuskin sisälle... mutta Salme siirsi ämpäriä ja antoi rasunsa heilua, ei voinut katsoa pölyyntyneitä ikkunoita.

Illalla Salmea vilutti. Lisäsi villatakkia  päälle ja kömpi aikaisin petiin. Ei jaksanut lukeakaan, vaan sammutti valon ja hautautui täkin alle. Aamulla oli sitte kurkku kipeä, ääni pois ja päivän aikana nousi kuume. 

Arvo sanoi, että siinä ikkunanpesu touhussa oli saanut kylmää, eikös hän ollut sitä jo toppuutellut! - mutta kun Salmen kuume vain jatkui, eikä Salme päässyt sängystä, oli jo Arvokin huolestunut, keitteli kuumaa mehua ja toi Aspiriina, Hota-pulveria ja kanferin tippoja. 

Ja oltiin jouluviikolla.

Nyt kävi selväksi, ettei Salmesta ollut joulun laittajaksi tänä jouluna. Arvo päätti,  että riisipuuron hänkin osaa laittaa ja kuusen hakea, tulee se joulu laittamattakin. 

 Arvo vähän siivoilikin. Tomuutti matot ulkona telineessä ja pyyhkäisi lattiat. Ja nosti esiin muutaman koristeen.

Lähti sitten naapurin isännän juttusille Toukolaan. 


Vappu otti iloisena vastaan ja pyysi Arvoa jäämään kahville. Kun Vappu kuuli, että Salme oli edelleen kipeänä, ehdotti, josko hän toisi aatoksi laatikoita, niin ei tarvitsisi Salmen niitä murehtia, runsaasti niitä aina tulee paisteltua. Pala kinkkua ja laatikot ja vähän rosollia. Karjalanpaistin Arvo lupasi osata laittaa itse kotona hautumaan. No niin,  päästään joulun makuun, hienosti nämä asiat järjestyvät. 


Toukolle Arvo selvitti, josko saisi kuusen käydä hakemassa Toukolan mailta, niin kuin joka joulu aiemminkin. Tottahan toki, sieltä vaan valitsemaan, oli mistä hakea.


Arvo kovin kiitteli ja mieli nousi. Kun vaan se Salme pääsisi pedistä... josko sitä pitäisi ihan lääkärille puhua... Touko vielä kehotti hakemaan, jos kyytiä tarvitaan. Reki pelillä olisi helpompi lähteä kuin Arvon kaivella autoa lumihangesta ja tietkin olivat vaarallisemmat autolla, kuin rekipelillä.


Arvo palasi kotiin hyvillä mielin; kuusi mukana ja aatoksi saapuvista joululaatikoista lupaus kerrottavaksi Salmelle.


Aatto aamuna Arvo keitteli jälleen puuron, kuuman mehun ja suunnitteli sitten lähtöä hautuumaalle. 


Kuusi oli kamarissa...


... ja Vapun tuomat laatikot viileässä verannalla.


Salme oli piristynyt niin, että oli päässyt alas kamariin...


... kuusen tuoksu ja siinä loistavat valot... jo pelkästään niiden luoma rauha ja tunnelma suorastaan paransi, tuumi Selme. 
Mutta oli kyllä pahoillaan, että Arvo oli saanut niin paljon tehdä aivan yksin...


Kun aatto ehti iltaan, oli Salme varma, että joulunvalmistelussa oli ollut Arvolle liian paljon!