Translate

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joulua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joulua. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. joulukuuta 2016

Perinteinen aattoluukku Eijan kanssa! 😍

.Perinteitä pitää olla! Jo muutamana jouluna olemme Eijan kanssa vaihtaneet aattoluukun.
Itsellä se olikin ainoa.
Paketista paljastui pieniä paketteja ja niissä
asiankuuluvat ohjeet avaamisajasta.
Ensimmäisen sai avata jo aamusta. Sieltä löytyi
pitsikassi ja selvästi tarjoiluvati.

Sitten sai avata seuraavan edellisen avattua.
ja Salmen ja Arvon piti olla avaamisessa läsnä....


...ja kun paketti avautui, ei ollut Salmen riemulla rajaa....
Arvo taas kalpeni! 😃

Salme on tikahtua.... Arvo ei edelleenkään saa sanaa suustaan... Nousee testaamaan kuitenkin, kun Salme naurun keskellä patistaa.... Tästä varmaan kuullaan vielä


Sitten oltiin jo joulurauhan julistuksen jälkeisessä ajassa....
Ihanan pehmeään kangasnenäliinaan oli kääritty jotain mitä saattoi tuunailla välipäivinä.... Puinen koppi! Wc, liiteri, vaja, possula...



ja sitten viimeinen paketti avattiin illalla muiden jälkeen.. Ei ennättänyt yhteiskuvaan, pääty kamarin ikkunaan hetimiten. Kaunis!

yhteiskuvaa ihanuuksista. Pienen pieni nukkekin... Onkohan se Huolinukke.

Hyvin mahtuu kuntopyörä Arvon huoneeseen.

Arvo itse oli jo pihalla... Jaa-a, tähän saisi hyvän työkaluvaradton. Olisi tilaa mopedin osillekin..

Salme taas on pienen onnettomuuden jälkeen sohvalla lepuuttamassa särkynyttä jalkaansa. Hyvin se tuntuu kestävän liimasiteen kanssa. Samalla sohvalla voi suunnitella uuden kopin tulevaisuutta. Se olisi tilavampi puusee... Ovessakin oikein sydän... Toisaalta, sekin olisi ulkohuussi... Niin, jos puutarhavaja... Sinne saisi talvipesän myös kaneille!

Kiitos Eija! (eijulista.blogspot.com) Aivan ihana aatto ja joulun jatkot aattoluukun kera. Pidetään perinteestä kiinni!
edit. Kokonaan jäi mainitsematta kasa karamelleja joita oli "kyytipoikana" pakettien avaamiseen ja ohjeisiin liityen. Harmi - niitä nyt ei ole yhtään kuvattavaksi..

lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluiltana vielä

Ilta on kääntynyt yöksi
ja Aura ja Penttikin lähteneet kotiin. Pihalla vielä loistavat jolun valot...



ja sisälläkin vielä valvotaan... 



Kuusen alta Salme ja Arvo ottavat paketit...


Kaunis jouluinen rasia oli kutkutellut Salmen mieltä ja sitten Arvo oli ojentanut sen Salmelle.
Suloinen posliinilumiukko!


Salmen oli yleensä kovin vaikea pitää paketit hypistelemättä, mutta Arvo oli tuonut paketit vasta juuri ennen Auran ja Pentin tuloa kuusen alle, eikä Salme ollut ennättänyt niitä tunnustella.
Arvo katseli Salmea lämmöllä, kun ojensi hänelle suuren paketin.


Salme avasi sitä varovaisesti...


oooihhhh... 


Voi että! Salmen silmiin nousee ihan kyynel. Salmen rakas apinalelu!
Arvo kertoo vähän siivoilleensa vanhan liiterin uumenissa ja löytäneensä sen. Oli sitten putsaillut sitä pitkin syksyä. - Salme on niin onnellinen!


(apina ja lumiukko sekä pyöreä rasia on Rulluddin pikkujouluista, Saara Vallinevan tekemiä,
oi, olen niihin yhtä rakastunut kuin Salme <3 )

.

Kaataisikohan Arvo vileeä kupin kahvia.. voisi ottaa sen kanssa yhden tortunkin..
Voi miten tässä olikin hyvä olla...


Niin oli, samaa mietti Arvokin - pitäisiköhän sitä nyt sitten... vai mitä, onkos joku
semmoinen parempi hetki... khrööhööm, tuota... Salme... niin, tuota...kuule...
Niin, tuota,----------- Ottaisitkos kupin kahvia?
No voi hemmetti, miten se nyt näin meni...


Juu, kiitos - tahdon  minä.... tuotko tortunkin..

Vihdoin on Joulu

Jouluaattona Salme herää virkeänä.
Vetäisee villasukat jalkaan ja hiipii alakerteaan. Riisipuuro tulelle.
Puuro saa hautua hiljalleen, Salme laittaa voileivät ja kattaa pöydän.
Kuulostelee sitten, joko Arvo herää.


Kun puurot on syöty, Salme koristelee kuusen ja kun kuuseen syttyy valot, on Joulu tullut.
Salme huokaisee. Vaivihkaa kuusen alle sujahtaa jokunen pakettikin.
Kuusi ja sen luoma valo, on joka vuosi yhtä sykähdyttävää. Tulee herkistynyt mieli.
Pintaan nousee muistoja, jo hyvästeltyjä ihmisiä... ja onkin aika käydä viemässä heillekin jouluinen tervehdys.


Lähdetään Kirkolle. Käydään kirkkomaalla viemässä kynttilät Salmen isän ja äidin haudalle.
Samalla kirkkomaalla lepää myös Kappalainen Axel Ahl, Fiona vaimonsa vierellään. Salme vie kynttilät myös heidän kummulleen.
Kumpa molemmat olisivat voineet saada leposijansa Kauppakylästä, mutta sodan pyörteissä niin moni asia muuttui.
Sytytetään kynttilä myös Arvon vanhempien muistolle. Heidän hautansa on naapuri kaupungissa, matkan päässä.
Kirkkomaalla tavataan samalla asialla olevia kyläläisiä, vaihdetaan muutama ystävällinen sana ja toivotellaan Hyvät Joulut puolin ja toisin.

Kun on palattu kotiin, iltapäivällä pakataan kassiin saippuat ja pyyhkeet ja lähdetään Osuuskaupalle Joulusaunaan.


Onneksi sauna oli erillisenä  rakenuksena pihalla, niin se välttyi palovahingoilta.


Tänä jouluna onkin sovittu, että Osuuskauppiaat Aura ja Pentti tulevat Salmen ja Arvon luokse
syömään ja aattoa viettämään.


Salme tuo pöytään perinteiset laatikot, rosollin ja tietysti kinkun.


 Istutaan pitkään, syödään hartaasti, maistellaan  ihania, koko vuoden odotettuja makuja ja vertaillaan mikä laatikko on kenenkin herkkua. Salme on kovin perunalaatikon kannalla, Arvo ehdottomasti lantun. Ja Aura liputtaa myö lantulle. Pentti pitää porkkanalaatikosta, joskin isoon mieheen uppoaa sortti kuin sortti.


Kerrotaan rakkaimpia joulumuistoja. Onkin paljon erilaisia mahtunut jokaisen matkan varrelle.



Arvo on jossain varmaan ottanut Pentin kanssa snapsit, arvuuttelee Salme,...


...kun Arvo kröhäisee kurkkuaan selväksi ja kajauttaa sitten ilmoille...


Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain,
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois laulajan?




Hyvää Joulua kaikille!. 

lauantai 17. joulukuuta 2016

Ja sitten leivotaan

Tänään on leivonta päivä. Salme nousee jo varhain ja laskeutuu alakertaan. Laittaa puita hellaan ja hakee kulhot esille.


 Salme leipoo jouluksi ihan tavallista pullaa.
Salme vaivaa pullataikinan nousemaan.
Sillä aikaa kun taikina nousee, keittää Salme kahvin.
Ehtii siinä istua aamun hiljaisuudessa ja katsoa, kun yön sininen hiljalleen vaalenee.


Salme paistaa myös aina taatelikaakun ja sitruunalla maustetun sokerikaakun.
Ilman niitä makuja ja tuoksuja ei joulu ole joulu.

 Joulutorttujakin Salme paistaa. Voitaikina on kaulittu jo edellisenä iltana. Nyt vaan paistetaan samalla kun joulupullakin.



Onkohan se Arvo jo siistinyt oman kamarinsa? Lupasi ennen kuin lähtee metsään.


Tänään tuodaan kuusi, Arvo lupasi käydä kuusimetsällä.
 Naapurin isännän maalta sai käydä hakemassa kuusen harvennus alueelta.
Voisihan sen tuoda jo sisään sulamaan. Siitä lähtee aina niin ihastuttava tuoksu.
Joulun aika onkin oikeastaan täynnään  ihania tuoksuja.
Salme huokaa nautinnollisesti ja kääntyy ottamaan pellillisen torttuja uunista,

Pitääkin hakea ne koristeet esille.


torstai 18. joulukuuta 2014

Avaatko ovesi joulun tulla...


Salme on sitten iloinen! Pitkään odotettu hetki on vihdoin käsillä.
Mukavat puhelu rakkaiden ystävien kanssa edellisenä iltana...


Sitten aamulla possu ja kanat on hoidettu ja sovittu niille hoito, taloon on laitettu joulua ja on pakattu.


Viimeiset silmäykset pihamaalle.
Voi Arvo, sitten kai vaan vaatteiden vaihtoon ja kaikki mukaan, eikös, ai, ai...
Linjuri on kohta mäen alla. Voi sanoinkos minä nyt varmasti oikean tuloajan...
että sitten osaavat vastaan...
Ja pakkasinkos minä nyt ne mitä piti...
Juu, kyllä tässä varmaan on kaikki... niin, onkos ne eväät, on edessä pitkä linjurimatka...
voi sentään, ihan vatsassa jo kipristää, on tämä niin ihanaa...
Juu, on tämä - tuumaa Arvo - ja tällä kertaa on oikeasti samaa mieltä Salmen kanssa.



Avaatko ovesi joulun tulla?
Joulu on jo täällä!
Vai pidätkö visusti ovesi kiinni,
salvat oven päällä?
Sadun huoneessa salaisessa
saat lahjaksi ruusut ja tähdet.
Ota ne reppuun evääksi, kun matkoillesi lähdet.
 

perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulutervehdyksiä

Joulu on Salmelle kovin rakasta aikaa ja Salme haluaa viettää sitä mahdollisimman pitkään.
Salme on leipomisten lisäksi tehnyt kukkaistutuksia; isoksi kasvanut joulukaktus on jakamista vaille. Perimätiedon mukaan  se on aikanaan Kauppakylän pappilassa kukkinut joulukaktus ja sitä on aina jaettu ja istutettu uudelleen ja kulkenut sukupolvelta toiselle. Alku on pappilassa isoisoäiti Fionan hankkima.
Ja on jälleen tultu siihen hetkeen jolloin se tulee jakaa. Salme istuttaa siitä alkuja joissa jo näkyykin nuppuja - se on ollut aina kovin hyvä kukkimaan - ja niitä Salme lähettää joulutervehdyksenä ystävilleen.


Salme on myös saanut ihania tervehdyksiä - ja jo jokin aika sitten sai Tiinalta särkyä varten särkypulveria. Nyt se onkin ollut tarpeen, Salmella on ollut viisaudenhampaan kanssa harmia.
 Salmelta kiitos ja jouluinen tervehdys (Krist)Tiinalle.
 

Salme sai myös kuusenvalot Jaanalta ja nyt on kuusimetsällä käyty. Salme virittelee valoja ja se onkin aina jännittävin hetki, kun valojen pitäisi syttyä....


Kyllä, palavat ne. Kiitos ja tervehdys Jaanalle.
Kuusen alla Kaisalta kuusen matto ja seinällä Salmea ilahduttanut joutervehdys Kaisalta.
Kiitos, se lämmittää Salmen mieltä.

Sitten Salme sai salaperäiseltä Tontulta postia. Samainen Tonttu kuuluu kulkeneen muuallakin ja ilahduttaneen.

Salme ei malttanut olla avaamatta ja sieltä löytyi ihana käsipeili
 
 
 
 
Ja se oli vielä nimikoitu kääntöpuolelta. Tämän Tontun Salme kyllä haluaisi selvittää, mutta siihen asti - Salme lähettää oikien lämpimät Joulun toivotukset ja kiitoksen Tontulle!
 

Jaa-a Iita-Maikille sinne omaan taloon lämmin halaus, ja kiitokset tervehdyksestä - aatoksin olen joulussasi.

Joulunaika saa Salmen aina hiukan haikealle mielelle, kun ei ole enää perhettä sitä jakamassa, mutta samalla Salme aina huomaan miten pajon hänellä on ystäviä ja miten onnekas ja  rikas hän oikeastaan on.
Salme lähettää suuren sylillisen lämpimiä ajatuksia ja joulun toivotuksia kaikille.