Vihdoin on Joulu

Jouluaattona Salme herää virkeänä.
Vetäisee villasukat jalkaan ja hiipii alakerteaan. Riisipuuro tulelle.
Puuro saa hautua hiljalleen, Salme laittaa voileivät ja kattaa pöydän.
Kuulostelee sitten, joko Arvo herää.

Kun puurot on syöty, Salme koristelee kuusen ja kun kuuseen syttyy valot, on Joulu tullut.
Salme huokaisee. Vaivihkaa kuusen alle sujahtaa jokunen pakettikin.
Kuusi ja sen luoma valo, on joka vuosi yhtä sykähdyttävää. Tulee herkistynyt mieli.
Pintaan nousee muistoja, jo hyvästeltyjä ihmisiä... ja onkin aika käydä viemässä heillekin jouluinen tervehdys.

Lähdetään Kirkolle. Käydään kirkkomaalla viemässä kynttilät Salmen isän ja äidin haudalle.
Samalla kirkkomaalla lepää myös Kappalainen Axel Ahl, Fiona vaimonsa vierellään. Salme vie kynttilät myös heidän kummulleen.
Kumpa molemmat olisivat voineet saada leposijansa Kauppakylästä, mutta sodan pyörteissä niin moni asia muuttui.
Sytytetään kynttilä myös Arvon vanhempien muistolle. Heidän hautansa on naapuri kaupungissa, matkan päässä.
Kirkkomaalla tavataan samalla asialla olevia kyläläisiä, vaihdetaan muutama ystävällinen sana ja toivotellaan Hyvät Joulut puolin ja toisin.

Kun on palattu kotiin, iltapäivällä pakataan kassiin saippuat ja pyyhkeet ja lähdetään Osuuskaupalle Joulusaunaan.

Onneksi sauna oli erillisenä  rakenuksena pihalla, niin se välttyi palovahingoilta.

Tänä jouluna onkin sovittu, että Osuuskauppiaat Aura ja Pentti tulevat Salmen ja Arvon luokse
syömään ja aattoa viettämään.

Salme tuo pöytään perinteiset laatikot, rosollin ja tietysti kinkun.

 Istutaan pitkään, syödään hartaasti, maistellaan  ihania, koko vuoden odotettuja makuja ja vertaillaan mikä laatikko on kenenkin herkkua. Salme on kovin perunalaatikon kannalla, Arvo ehdottomasti lantun. Ja Aura liputtaa myö lantulle. Pentti pitää porkkanalaatikosta, joskin isoon mieheen uppoaa sortti kuin sortti.

Kerrotaan rakkaimpia joulumuistoja. Onkin paljon erilaisia mahtunut jokaisen matkan varrelle.

Arvo on jossain varmaan ottanut Pentin kanssa snapsit, arvuuttelee Salme,...

...kun Arvo kröhäisee kurkkuaan selväksi ja kajauttaa sitten ilmoille...

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain,
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois laulajan?

Hyvää Joulua kaikille!.