Aamulla Salme hörppii onnellisena kahvia.
Tupa on hiljainen, kamarista kuuluu seinäkellon nakutus ja tupaan eksynyt kärpänen surisee ruutua vasten.
Päivä valkenee verkkaisesti ja Salme antaa ajatuksen tulla ja mennä, mihinkään ei tänään ole kiire.
Hymyilyttä, jotenkin asiat ovat nyt oikein.
Tuoleja pitää kyllä saada. Salme oli hetki aiemmin myymässä kotitaloansa ja se oli jo melkein tyhjillään ennen päätöstä tullakin itse siihen.
Nyt oli sitten hankittava kaikkea uudelleen. No, ei millään ollut kiirettä; kun
arki sujui, niin aina pärjäsi.
Sitten ovelta kuuluu kopinaa ja huhuilua. Salmelle tulee kiire.
Posteljooni on tuonut Salmelle odotetun paketin.
Jännittyneenä ja varovaisesti Salme availee kääreitä joita onkin paljon. Pitääkin olla jotta ainutlaatuinen lähetys pysyy ehjänä.
Salme on saanut orkidean, Phalaenopsiksen.
Salme on aivan ihastunut (niin, tähän Salmen aikaan ei kyllä oikeasti ollut joka marketissa ja myymälässä Phalaenopsiksia, tai muitakaan - jos ei niitä markettejakaan - joissain pappiloissa, tai muissa paremmissa taloissa harvakseltaa sellaisia lajeja jotka menestyivät puulämmitteisissä taloissa joissa oli suuret lämpötilan vaihtelut, kuten Lumikuningattaret, coelogyne cristata ja rossioglossum grandet, esimerkiksi. Eikä niitä ollut joka talossa niitäkään.)
Mutta Salmella oli nyt omansa. Varovasti sitä aseteltiin kukkapylväälle kamariin, ikkunalle joka antoi etelään päin, saisi hyvin valoa.
Salmea hymyilytti - kyllä se voi ollakin kaunis!
Anna-Mari Kaipaisen ihanuus, kiitos!