Salmmenkylä oli saanut valkean lumipeitteen. Ensin oli ollut muutama päivä pikku pakkasta ja sitten oli yön aikana satanut kerros valkeaa lunta, kuin salaa ja peittänyt alleen pihat, polut ja kylätiet.
Salme ilahtui avatessaan keittiössä verhoja. Joka kerran se ilahdutti, kun oli satanut ensilumen. Ikkunan takana oli kauralyhteessä keltasirkkuja. Naapurin Isäntä oli antanut jo muutaman lyhteen. Salmesta oli hauska seurata lintujen vierailuja.
Tänään oli Salme lähdössä naapuriin, Toukolaan ja eteisessä kietoi kaulahuivia kaulaansa. Kyläläisillä oli tapana kokoontua ennen joulua koululle laulamaan yhdessä joululauluja. Kaikki vauvasta vaariin saapuivat, jos suinkin kykenivät ja koulun juhlasalissa soi laulut niin, että ne kaikuivat pitkälle pihamaalle saakka. Tahtia antoi opettaja urkuharmoonillaan ja kylällä oli muutama hyvä viuluniekka ja hanuristi, niin että pysyttiin sävelessä. Ainakin osa.
Tilaisuudessa tarjottiin lämmintä mehua ja pipareita ja tänä vuonna Salme oli lupautunut leipomaan Toukolan Vapun kanssa piparit sinne. Salme teki lähtöä Toukolaan.
Salme ja Vappu päättivät tehdä heti useamman pellillisen paistovalmiiksi ja vasta sitten lähteä niitä paistamaan. Niin se kävi joutuisasti, piparit kun ei tarvinneet montaa minuuttia uunissa.
Kun oltiin loppusuoralla, Vappu kiehautti pannun kahvia.
Mennäänkin saliin nauttimaan kahvit ja uunilämpimät piparit - päätti Vappu.
Touko oli tuonut sisään lämpiämään metsästä kaatamansa kuusen ja Vappu halusi sen jo koristella, vaikka aattoon oli vielä aikaa.
Sen valoon oli rauhoittava istahtaa. Ja siitä levisi saliin ihana puun tuoksu.
Vappu kaatoi kahvia.
Salme hyrähti nauruun ja kertoi, että Arvo oli jäänyt siihen useimmin pihalla olevaan näkyyn: Trabantin konepelti ylhäällä ja Arvo sen alla korvantaustaan raapien!
Oli jo sellaista joulun läheisyyden tuntua. Salme nautti - pitääkin ottaa koristeet esiin kotonakin. Ja täytyy kysyä sitä kuusta Toukolta, tuumaa, ihaillessaan Toukolan salin komeaa kuusta.