Aamulla anivarhain Salmen portista vilahtaa pieni ja tumma hahmo... varovaisesti kuuntelee, katselee ja haistelee ympärilleen..
..mmiiuuu...
Arvo lähtee ulos puuhilleen aamukahvin jälkeen. Onkin tulossa kirkas päivä!
Ja samalla livahtaa pikkukissa...
.. ja kurkistaa keittiöön.
No mutta hyvänen aika! Kukas se siinä!...
..mistäs se sinä siihen tupsahdit...
Onkos sinun nälkä? Otapa maitoa.. Arvo taisi pistää kahviinsa viimeiset kermat.
... noin, latki vaan.. (niin, ennen kissoille juotettiin maitoa ja kermaa)
Kukas sinä mahdat olla ja mistä tulla.. ei taida pentuja olla lähitaloissa... Ellei Naapurin Isännän navettakissoista jollaan olisi pentuja...
Oletpa sinä kaunis, niin kultainen, on jo aivan innoissaan Salme. Pitkään on Salme kaivannut omaa kissiä..
Voi sinua, pitääpä kysellä missä sinua kaivataan...
Miiuuu, vastaa kissi ja tähyää jo uteliaasti ympärilleen...
Salme on soitellut kylälle ja kysynyt myös Naapurin Isännältä, mutta missään ei kuulu kenkään kaipaavan kissaa. Joku uumoili, että kylällä liikkunut markkinaväki olisi jättänyt kissan jälkeensä... tiedä häntä.... Illalla Salme miettii jo kissille nimeä.. oletkos sinä Miiru?..
Mikään Miiru, tuumaa Arvo... sehän on Pentti!
No elä höpsi! Sehän on tyttö-kissa. Ja kauppiashan on Pentti... Eihän sitä voi nimetä kauppiaan mukaan kissiä!
No jos ei Pentti, niin sitten Pirkko.
No ei nyt sentään - hyvänen aika, lakkaa höperehtimästä! se kyllä näyttää niin Miirulta!
Mikään miiru.. kas kun ei viiru.. Kuule, nytpäs tiedän, Siiri, Siiriltä se näyttää..
No ei ole Siiri tämä, ei sitten millään ole. Kuulepas Salme, eihän sitä tiedä ollenkaan jääkös tuo lainkaan tänne. Ja katos nyt miten se jo sotkee...
Oi, voi pikkuista Miirua ...
Oletkos sinä Miiru... kurrrr prrrr
Voi mihinkäs me laitamme sinut nukkumaan..
Jos pannaan verannalle vähän sanomalehteä ja lukitaan se sinne...ja huomenna viedään Naapurin navettaan...
Niin, laitetaan sinulle kori vintille minun sängyn viereen... Sitten ei vieras talo pelota.
Voi minun pieni Miiru-kissi ❤