Translate

perjantai 21. helmikuuta 2014

Kaikki hauska loppuu aikanaa...

Ja tuli aamu jolloin Iitukan kotiin paluu koitti.
Edellinen ilta oli vielä puheltu ja ilakoitu yömyöhään ja päivitelty mahdottomia huutokaupan
ostoksia. Hassuteltu ja otettu yhteiskuvia itselaukaisevalla kameralla... syöty suklaata... ja
vähän oli keräilty tavaroita kasaan sieltä ja täältä ja yritetty pakata.
Uni ei oikein tahtonut tulla.
Aamukahvit oli keitelty aikaisin, kun ensimmäinen linjuri meni Salmen mäen alta jo anivarhain.

Salme oli saatellut ystävänsä linjuriin ja avulias kuljettaja oli nostellut Iitukan tavarat ja kissikopat ja koirulit kyytiin. Siinä menikin monta penkkiä.
Sitten lämmin ja luja halaus, vähän siinä nieleskeltiin ja luvattiin sitten käydä kylässä ja kirjoitella.
Ja illalla Iita-Maikki oli luvannut soittaa Osuuskaupalle, että on päässyt perille.
Vielä viimeiset halaukset, heilutukset ja viimeiset katseet ja sitten linjuri kiihdytti jo vauhtiin...

Salme asteli mäkeä talolle haikein mielin ja vähän pyyhki silmäkulmaansa -  oli niin hiljaista... mutta sitten kuului talon takaa  mustarastaan huilumaista laulua - se on tulossa kevät.





 

tiistai 18. helmikuuta 2014

.. ja rahat hupenevat

Tytöt ovat kyläilleet ahkerasti pari päivää ja kahvia ja vehnästä on juotu ihan mahdottomasti.
Kaikki ovat halunnet nähdä Iita-Maikin, harvoin kun kylälle tulee vieraita.
Vieras on aina vähän kuin koko kylän vieras.
Ja mielellään tytöt kyläpaikkoja kävivät aluksi, mutta nyt tuntuu ettei esittelyjä enää jaksa.

Mutta yhteen väentungokseen he kuitenkin lähtivät  - koululle.
Siellä pidettiin huutokauppa.
Tytöt pakkasivat lompakot laukkuun ja lähtivät matkaan.
Perillä kiersivät myytävät tavarat läpi ja totesivat, ettei siellä ollut mitään huudettavaa. Istuivat kuitenkin katsomaan miten kauppa kävi.
Tovin istuttua jännitys tuntui tarttuvan ja eipä aikaakaan, kun tytöt olivat jo huutaneet yhtä sun toista. Taisivat yhdessä vaiheessa huutaa omien huutojensa päällekin. Siinä tiimellyksessä sitten taisi muutama huuto tulla voitetuksikin...
Onneksi Posti-Mauri oli myös koululla, niin saatiin mopon kyytiin osa tavaroista. Ja osan Salme ja Iitukka kantoivat. Lumet kun olivat sulaneet ja potkurilla ei päässyt.
Maurille keitettiin perillä kakkukahvit kiitokseksi ja tovi vierähti Maurin kanssa turinoidessa.
Ja mikäs, hauska mies se Mauri.
Kun tytöt jäivät kaksin, tarkastettiin vähän vielä pyörällä päästä mitä kummaa oli tullut ostettua...
Iitukkakin tutkaili kukkaroaan ja totesi, että jotain tähdellistä se varmaan on ollut, kun rahat on menneet  - mutta yhdessä sitten nauroivat, että oli se sen väärti!


 
 



Tutkailun lomassa päättivät nauttia pienen herkkun -Paistetaanpas makkaran pätkät. Sellaistakin tuli ostettua torikojusta ja pönttöuunissa on sopiva hiillos...

Ja samalla voidaan tutkailla hiukan tarkemmin näitä hienoja ja välttämättömiä hankintoja...

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Lauantai-illan huumaa

Tytöt kävivät Osuuskaupalla ja samalla sopivat, että tulevat lauantaina saunaan.
Iltapäivällä tytöt pakkasivat kasseihin pyyhkeet ja saippuat ja pullot Jaffaa ja laskivat Salmen talon mäen kylälle potkukelkassa. Sen verran oli lunta, että saivat hyvät vauhdit. Niin sitä mentiin että korvissa suhisi.




Löylyt olivat hyvät ja Salme oli kaivanut vielä vihdatkin vintiltä mukaan. Salme oli alkukesästä hakenut oksia ja sitonut vihtoja ja kuivanut ne. Nyt niitä oli vielä vintillä suolan kanssa säilöttynä ja kuumassa vedessä hetken liottua heräsivät vihtelykuntoon.
Niistä lähti kesän tuoksua joka herätti Iitukalle ja Salmelle hymyn. Molemmat vihtelivät niin että nahka punotti.
Saunan jälkeen tytöt istuivat pukuhuoneessa pyyhkeissään ja joivat limsaa.
Puettuaan tytöt pistäytyivät vielä kauppiaalla hörppäämässä saunakahvit ja pullat. Sitä oli kauppiaan anoppi leiponut. Asui samassa huushollissa ja autteli, kun kauppiaspari itse oli kaupan puolella.

Kahvien jälkeen Salme ja Iitukka laittautuivat kotimtkalle. Lykkivät kelkalla oikopolkua metsän halki Salmen talolle.
Salme ei uskalla käyttää sitä yksin pimeällä, mutta näin kaksin tytöt päättivät, että uskaltavat.
Vähän sydämet pamppailivat pimeimmässä kuusikossa, kun valoakaan ei ollut kuin pienen laihan taskulampun verran ja ihan varmasti kuului risahduksia... Iitukalla oli tuoreessa muistissa kotipuolen sudet -  ja Salmeakin alkoi pelottaa ... ja yhtäkkiä tytöt huomasivat pinkovansa molemmat kelkan kanssa ihan kamalasti. Viimeiset metrit ja raput ylös. Olisi pitänyt ottaa koirulit mukaan...
Mutta huh, nyt oltiin turvassa.


Lauantai-illan toivotut tuli radiosta ja Salme avasi radion. Limsaa ja mukavia kappaleita, se pisti jalat vipattamaan. Ai, kun olisi kesä, niin olisi kesälavalla tanssit!

 Ja sitten pyörähdettiin....
Tytöt yhdessä tuumaavat, että ompelevat kukkamekot kesäksi ja lähdetään lavatansseihin.
Salme ja Iitukka heittäytyvät sohville ja nauraa kihertävät tanssin päälle. Ja jutut lähtevät kulkemaan taas ihan omia teitään... ja hihitykset säestää tyttöjen lauantai-iltaa...supinoiden ja punaiste poskie kera...



 

lauantai 15. helmikuuta 2014

Paketti Kaamasesta

Tytöt olivat vintissä katsomassa Salmen kukkia ja miettivät kukkavaihtoja...
Kun Posti-Mauri oli kurvannut Salmen rapunpieleen ja toi Salmelle paketin - samalla yritti kurkkia sisälle...
Paketti joka Salmelle tuli postissa, tuli Kaamasesta.. kaukaa pohjoisesta ja siitä nousi mieleen Iitukalle ja Salmelle yhteinen muisto aikojen takaa;



Molemmat olivat ruskaretkellä pohjoisessa ja kovia marjastamaan ja sienestämään kun olivat, eivät voineet antaa luonnon antimien olla, vaan olivat lähteneet maastoon. Molemmat tahoillaan.
Aikansa olivat kummatkin kulkeneet, poimineet, kulkeneet ja poimineet ja kun sitten olivat pysähtyneet ja vetäneet vähän henkeä, olivat todeneet ettei ollut minkäänlaista tajuakaan siitä mihi päin piti lähteä. Olivat olleet eksyksissä. Kumpainenkin.
Siinä hiukan jo hätääntyivät tytöt ja alkoivat huhuilla - ja kas - kummatkin kuulivat toistensa huhuilun ja kiiruhtaneet huhuilua kohti. Ja siinä olivat toisiaan tuijotelleet; huivit vinksin vonksin, sääsken paukoja poskissa ja hiukset sikin sokin ja silmissä villin hätääntynyt katse. Niin olivat tytöt toisensa tavanneet.
Siinä oli sitten istuttu kankaalle, rauhoituttu ja sitten otettu termoksesta tuumauskahvit. Onneksi molemmilla oli paljon evästä mukana. Siinä oli sitten rupateltu, odoteltu ja vähän huhuiltu, laitettu tulet, odotelut ja huhuiltu ja  jaettu eväät ja vietetty siinä kaksin sitten koko pitkä yö. Mutta kaksi se meni oikein hyvin.
Seuraavana päivänä oli paikallinen metsämiesryhmä löytänyt tytöt.
Siitä kehkeytyi sitten syvä ystävyys. Oli ennätetty puhella kaikki maan ja taivaan väliltä ja kun Salme ja Iitukka matkasivat loman jälkeen tahoilleen, oli kirjoiteltu ja pidetty yhtä.
Nyt paketti oli herättänyt muistot - ja tytöt nauroivat sille makeasti - vaikka silloin yöllä oli ollut hetkiä, kun oli oltu vähän totisempia eikä niin nauarattanut.


Salme on salaperäisen näköinen ja kysyy Iita-Maikilta josko tämä muistaa sitä taloa johon heidät ensin metsältä vietiin... ja muistiko niitä ihmisä... ja muistiko sitä nuorta paria... ja erityisesti sitä miestä - Willa Thulen isäntä Onni  - arvaapa, Salme melkein kuiskaa Iita-Maikin korvaan.... Salme on saanut kiertoteitä kuulla, että Onni on vähä ihastunut Salmeen!
Hihitystä ja supinaa - ja Onni kun on ukkomies! Sen muistaa Iitukkakin ... ja vähän vanhempi... hihtykset jatkuu ja molemmat on punasin poskin..... Salme ja Iitukka..ja Kaamasen muistot ja terveiset...

 

perjantai 14. helmikuuta 2014

Vierailun jatkoa

Ilta venyi ja venyi, kun Salme ja Iitukka rupattelivat ja puhuivat näkemättömän välin pois.
Kävivät pissittämässä koirulit ja viipottivat pihanpoikki itsekin vielä yömyöhällä, kun tuli juotua
kahvia pannutolkulla..
Vihdoin viimein olivat kömpineet vinttiin ja piti levittää patja sängyn viereen, että kaikki kissit ja koirulit mahtuivat mukaan.
Salme ja Iitukka yrittivät nukkua, mutta olivat sellaisen iltahihityksen vallassa ja nauraa pyrskivät pitkälle yöhön.

Sitten se nukuttikin aamulla... pitkään....

 
... mutta sitten Iitukka säpsähti hereille... mikä kolahti....

 
no orkidea se näköjään on tipahtanut kukkapöydältä ja pudotessaan kolahtanut ja herätti tytöt.
 
Olihan se jo aika nousta ja molemmat lähtivät silmät sirrillään alas ja kahvin keittoon...






 Hyvää Ystävänpäivää! - toivottivat tytöt toisilleen ja molemmilla oli hymy silmissä saakka.
Pöydässä oli tarjolla herkkuja - Ystävä-Leenan leipomia ja lähetttämiä kaneliässiä - Kiitos Leena ja hyvää Ystävänpäivää, toivottavat myös Salme ja Iitukka!

Salmelle oli tullut toinenkin paketti... se oli tullutkin pitkän matkan, Kaamasesta saakka. Ja se kirvoittikin tyttöjen mieliin muiston jostain kaukaa....
Mutta siitä tuonnempana... nyt piti lähteä koirulien kansssa ulos...Salme ja Iitukka  päättivät samalla käväistä Osuuskaupalla.

 

torstai 13. helmikuuta 2014

Ystävänpäivän Ystävä

Salme oli ollut levoton jo muutaman ajan. Ja tänään Salme oli jo aamusta  ottanut perintöporsliinit esiin kirjahyllyn kaapista.
Käynyt välillä ikkunassa ja kuunnellut ääniä tieltä. Linjuria odotti... Käynyt pari kertaa jo päivälinjuria pysäkillä vastassa, mutta ei, ei se pysähtynyt ja Salme oli kääntynyt ja palannut takaisin talolle.
Sitten kuului linjurin ääni, kun se nousi mäkeä ja kyllä, kyllä se hiljensi..
Juuu... ja pysähtyy - pysäntyy se.... rahinaa hiekkatiellä, ja sitten linjuri  päästi huokaisevan ääneen, kun se sulki ovensa ja höristen kiihdytti taas matkaan.
Nopea vilkaisu kamariin ja pöydälle... ja sitten Salme ryntäsi rapulle ja aikomus oli lähteä mäkeä alas tielle, mutta ...
Ei tarvinnutkaan, siinä rapulla olikin jo Rakas Ystävä!
Iita-Maikki - ja kissit ja koirat.

 
Voi tervetuloo!!

Ja sitten siinä oli sellainen pyörre ja pyöritys, ja haukku ja miukuna...
No sisään, sisään, anna kun kannan näitä...



Ja kun matkasta väsyneet kissit pääsi kantolaukuista ulos ja koirat, niin sellaisella ryminällä meni osa vinttiin, ettei näkyny enää kun taluttimen pää...
 
  

 Voi näitä ihania.... mitäs sinä siinä löydät... onkin kuulunu iltasella  sieltä rapinaa... haistatkos sinä siellä hiiriä?.. ettei vaan ois ihan rotta...

 Voi tuu Iitukka kamariin, tule ihmeessä istumaan.. tule kiikkuun, kahvi on ihan justiin valmista ja syödään, onhan teillä varmaan jo nälkä, tällainen matka, kerro nyt ihmeessä miten teillä meni matka...
Iitukka onkin väsynyt ja samalla kun kertoo linjurimatkasta, niin kertoo myös susista joita oli tullut justiin ennen lähtöä ihan talon kulmille... huuuii, oli jääny nalkkiin itsekin tikkaille... ja oli sitten päättäny ottaa kissit ja koirat mukaan matkalle. Eihä niitä voinu kotiinkaan jättää... Onneksi oli ollut mukava ja avulias linjurikuski joka oli Iitukkaa auttanu kantamuksissa...

Ja kissit ja koirat, nehän on heti kotiutunu...

 Sitteen Iitukka kaivaa esiin ison paketin.... tällaisia oli löytyny Iitukan vintiltä - vanhoja - ja  kaksin kappalein  ja Iitukka toi tuliaisiksi toisen Salmelle....

 
Ihana peili!
 
 

 Ja johan sitä ihmettelemään oli koirulikin ennättäny vintin tutkimusmatkalta...

 
Ja sellainen nauru, ilo ja haukku kuului Salmen talolta ilta myöhään, että ohi kulkenut Posti-Maurikin kummasteli....
 

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Ja nyt mie romahan

Tänään paistoi aurinko ja antoi oikein ihanaa energiaa. Ajattelin laittaa Salmen keittiön sähkövalon kunnolla kiinni.
Olin tuumannu, että poraan vintiltä reiän piipun viereltä alas ja vedän kattoa pitkin johdon keskelle.
Poran tuotatin liiteristä ja sitten tuumasta toimeen.
Mietin mikä on pienin vahinko; lamppu oli sellainen jossa toisessa päässä on varjostin joka ei tule lampun läpi pois ja toisessa pistoke - poraakko iso reikä, pistokkeen mentävä, vai vähän pienempi ja yrittää suurentaa varjostimen kantaa jolloin lamppu tulisi pois ja menisi reiästä.
Päätin, että yrittää suurentaa lampunvarjostimen kantaa. Väärä valinta.
Siinähän kävi sitten niin, että yhtäkkiä minulla olikin tyhjä johdonpää kädessä - poikki.


No niin,  johdon sisällä oli niin ohutta kuparilankaa (ainakin on sen väristä) etten sitä nähnyt oikein millään suurentavalla vehkeellä. Päätin yrittää niitä kieputtaa kuitenkin yhteen ja maalarin teippiä päälle. Ja katsoa tuleeko valo. Väärä valinta.
Sulake meni - ja siitä päättelin, että jokin henkäystäkin ohuempi oli jossain väärällä puolen teippiä ja kosketuksissa jonkin toisen henkäyksen kanssa.
Aurinko paisteli edelleen ja loi uskoa tekemiseen ja niin sitä yriteltiin uudellen. Väärä valinta.

Nyt on sitten joka ikinen sulakekin mennyt. Onneksi varjostimen sain laitettua yhteen toiseen lamppuun jossa on ehkä ehjä johto, mutta sen toimintaa en siis saanut testattua, kun sulakkeet loppuivat.
Harmittaa ihan vietävästi, kun oli Marian lamppu joihin olen tykästynyt ja Marialta niitä aina markkinoille pyytänyt. Hitsi, jostain pitää saada siis sulakkeita. Olinkin aina ihmetellyt mitä niillä niin paljolla tekee.
Sitten päätin, että laitan kuitenkin tulevia johtoja varten vintin kattopalan kiinni. Sinne ullakolle suunnittelin sen listan jossa on kytkin ja johon pistokkeet tulevat. Keskiseinän päälle ajattelin vuolla vähän uraa ja katon välistä ulos ja ulkoseinää pitkin alas ja sieltä sitten seinään.
Kun löysin ullakko/kattopalan, en meinannut saada sitä paikoilleen. Toisesta reunasta kinnaa ja toisessa on rako - ja kun sitä katsoin, niin totesin, että kiero koko juttu.


Jätin sen lepäämään, eli suoristumaan ja päätin sitten, että jotain pitää saada valmiiksikin, kun aurinkokin vielä vähän paistoi.
 
Veranta ja raput kiinni ensin toisiinsa ja sitten taloon.
 
 

Hooohooo... miten ihmeessä tännekin on tullut tällainen rako. Eihän rappuja saakaan kiinni kuistiin ennen kuin tekee siihen vähän täytettä ja suoristamista... Liimaa ja tavaraa siihen mihin pystyi ja loput korjataan sitten, kun nähdään mistä kaikkialta pitää täyttää.

Laitoin sitten katon paikoilleen - pitkästä aikaa ja ajattelin katsoa sitä kokonaisuutta ja makustella katon väriä. Maalit olen ostanut. Jospa sitten maalaisi katon...


No eeeeiiii - folioteippi onkin kuoriutunut lisää vähän sieltä ja täältä, kun katon säilytys on ollut myös hiukan siellä ja täällä. Näyttää kyllä siltä, että katto on laitettava uudelleen, ei tuohon päälle voi maalia laittaa. Ei sitten tehdä sitäkään.
Ja aurinkokaan ei enää näytä paistavan.


Kurkkasi katon alle ja siellä viltin alla Salme ottaa päiväunia.
Ilmeisesti päättänyt olla  hitokseenkaa sotkeutumatta, tai sitten  jo romahtanu.

Pitää odottaa jokin toinen aurinkoinen päivän - tälle ei enää energiaa riitä.

Mutta, jotain mukavaakin - kun vimmaisena etsin sulakkeita, löysin yhdestä pussista pienen pojan hyvin käärityt osat! Miten olen voinut unohtaa - Tarun nukke sekin. Samalla tein sitten inventarion ja tämä poika, kun saan sen koottua, on Kauppakylän asukkaita numero 40.
Ja Salme mukaan lukien Tarun nukkeja on sitten 41. Pitääköhän ottaa oikein sellainen ryhmäkuva.
Saakohan Valokuvaamo Eva Holmin liikkeeseen aikaan näin suurelle joukolle?

Nyt sitten pikkuinen kasaan - ja toivottavasti sitten ei ollut väärä valinta....
 

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Paketti

Salme oli poikennut Osuuskaupalla ja siellä olikin odottanut Salmea paketti.
Lunta oli pyryttänyt pari yötä ja potkukelkalla matka paketin kera taittuikin mukavasti.
Paketti oli ysävältä Erjalta.


Salme riisui vaatteet ja lähti vintiin viemään pakettia jossa sai sen rauhassa levittää auki.

Kasa ihania kirjoja! Erja tiesi, että Salmella on heikkoutena kirjat ja Salme ahmiikin niitä enemmän kuin pitäisi. Välillä jää moni asia vähän hitaalle tekemiselle, kun on joku mielenkiintoinen, tai jännittävä kirja menossa.


Voi ihana, mitä kirjoja!


Salme valitsee niistä pari ja jättää sängylle odottamaan iltaa, ja kiiruhta loppujen kanssa alakertaan.
Ne Salme asettelee kirjakaappiin talteen, ettei pölyynny ja hukkaannu.

 
Kirjat antoivat potkua kirjakaapin tekoon joka oli muhinut jo tosi pitkään, vaan en saanut tartutuksi toimeen. Kiitos piristyspotkusta, Erja!