.. ja rahat hupenevat

Tytöt ovat kyläilleet ahkerasti pari päivää ja kahvia ja vehnästä on juotu ihan mahdottomasti.
Kaikki ovat halunnet nähdä Iita-Maikin, harvoin kun kylälle tulee vieraita.
Vieras on aina vähän kuin koko kylän vieras.
Ja mielellään tytöt kyläpaikkoja kävivät aluksi, mutta nyt tuntuu ettei esittelyjä enää jaksa.

Mutta yhteen väentungokseen he kuitenkin lähtivät  - koululle.
Siellä pidettiin huutokauppa.
Tytöt pakkasivat lompakot laukkuun ja lähtivät matkaan.
Perillä kiersivät myytävät tavarat läpi ja totesivat, ettei siellä ollut mitään huudettavaa. Istuivat kuitenkin katsomaan miten kauppa kävi.
Tovin istuttua jännitys tuntui tarttuvan ja eipä aikaakaan, kun tytöt olivat jo huutaneet yhtä sun toista. Taisivat yhdessä vaiheessa huutaa omien huutojensa päällekin. Siinä tiimellyksessä sitten taisi muutama huuto tulla voitetuksikin...
Onneksi Posti-Mauri oli myös koululla, niin saatiin mopon kyytiin osa tavaroista. Ja osan Salme ja Iitukka kantoivat. Lumet kun olivat sulaneet ja potkurilla ei päässyt.
Maurille keitettiin perillä kakkukahvit kiitokseksi ja tovi vierähti Maurin kanssa turinoidessa.
Ja mikäs, hauska mies se Mauri.
Kun tytöt jäivät kaksin, tarkastettiin vähän vielä pyörällä päästä mitä kummaa oli tullut ostettua...
Iitukkakin tutkaili kukkaroaan ja totesi, että jotain tähdellistä se varmaan on ollut, kun rahat on menneet  - mutta yhdessä sitten nauroivat, että oli se sen väärti!

 
 

Tutkailun lomassa päättivät nauttia pienen herkkun -Paistetaanpas makkaran pätkät. Sellaistakin tuli ostettua torikojusta ja pönttöuunissa on sopiva hiillos...

Ja samalla voidaan tutkailla hiukan tarkemmin näitä hienoja ja välttämättömiä hankintoja...