Tytöt olivat vintissä katsomassa Salmen kukkia ja miettivät kukkavaihtoja...
Kun Posti-Mauri oli kurvannut Salmen rapunpieleen ja toi Salmelle paketin - samalla yritti kurkkia sisälle...
Paketti joka Salmelle tuli postissa, tuli Kaamasesta.. kaukaa pohjoisesta ja siitä nousi mieleen Iitukalle ja Salmelle yhteinen muisto aikojen takaa;
Molemmat olivat ruskaretkellä pohjoisessa ja kovia marjastamaan ja sienestämään kun olivat, eivät voineet antaa luonnon antimien olla, vaan olivat lähteneet maastoon. Molemmat tahoillaan.
Aikansa olivat kummatkin kulkeneet, poimineet, kulkeneet ja poimineet ja kun sitten olivat pysähtyneet ja vetäneet vähän henkeä, olivat todeneet ettei ollut minkäänlaista tajuakaan siitä mihi päin piti lähteä. Olivat olleet eksyksissä. Kumpainenkin.
Siinä hiukan jo hätääntyivät tytöt ja alkoivat huhuilla - ja kas - kummatkin kuulivat toistensa huhuilun ja kiiruhtaneet huhuilua kohti. Ja siinä olivat toisiaan tuijotelleet; huivit vinksin vonksin, sääsken paukoja poskissa ja hiukset sikin sokin ja silmissä villin hätääntynyt katse. Niin olivat tytöt toisensa tavanneet.
Siinä oli sitten istuttu kankaalle, rauhoituttu ja sitten otettu termoksesta tuumauskahvit. Onneksi molemmilla oli paljon evästä mukana. Siinä oli sitten rupateltu, odoteltu ja vähän huhuiltu, laitettu tulet, odotelut ja huhuiltu ja jaettu eväät ja vietetty siinä kaksin sitten koko pitkä yö. Mutta kaksi se meni oikein hyvin.
Seuraavana päivänä oli paikallinen metsämiesryhmä löytänyt tytöt.
Siitä kehkeytyi sitten syvä ystävyys. Oli ennätetty puhella kaikki maan ja taivaan väliltä ja kun Salme ja Iitukka matkasivat loman jälkeen tahoilleen, oli kirjoiteltu ja pidetty yhtä.
Nyt paketti oli herättänyt muistot - ja tytöt nauroivat sille makeasti - vaikka silloin yöllä oli ollut hetkiä, kun oli oltu vähän totisempia eikä niin nauarattanut.
Salme on salaperäisen näköinen ja kysyy Iita-Maikilta josko tämä muistaa sitä taloa johon heidät ensin metsältä vietiin... ja muistiko niitä ihmisä... ja muistiko sitä nuorta paria... ja erityisesti sitä miestä - Willa Thulen isäntä Onni - arvaapa, Salme melkein kuiskaa Iita-Maikin korvaan.... Salme on saanut kiertoteitä kuulla, että Onni on vähä ihastunut Salmeen!
Hihitystä ja supinaa - ja Onni kun on ukkomies! Sen muistaa Iitukkakin ... ja vähän vanhempi... hihtykset jatkuu ja molemmat on punasin poskin..... Salme ja Iitukka..ja Kaamasen muistot ja terveiset...
Kun Posti-Mauri oli kurvannut Salmen rapunpieleen ja toi Salmelle paketin - samalla yritti kurkkia sisälle...
Paketti joka Salmelle tuli postissa, tuli Kaamasesta.. kaukaa pohjoisesta ja siitä nousi mieleen Iitukalle ja Salmelle yhteinen muisto aikojen takaa;
Molemmat olivat ruskaretkellä pohjoisessa ja kovia marjastamaan ja sienestämään kun olivat, eivät voineet antaa luonnon antimien olla, vaan olivat lähteneet maastoon. Molemmat tahoillaan.
Aikansa olivat kummatkin kulkeneet, poimineet, kulkeneet ja poimineet ja kun sitten olivat pysähtyneet ja vetäneet vähän henkeä, olivat todeneet ettei ollut minkäänlaista tajuakaan siitä mihi päin piti lähteä. Olivat olleet eksyksissä. Kumpainenkin.
Siinä hiukan jo hätääntyivät tytöt ja alkoivat huhuilla - ja kas - kummatkin kuulivat toistensa huhuilun ja kiiruhtaneet huhuilua kohti. Ja siinä olivat toisiaan tuijotelleet; huivit vinksin vonksin, sääsken paukoja poskissa ja hiukset sikin sokin ja silmissä villin hätääntynyt katse. Niin olivat tytöt toisensa tavanneet.
Siinä oli sitten istuttu kankaalle, rauhoituttu ja sitten otettu termoksesta tuumauskahvit. Onneksi molemmilla oli paljon evästä mukana. Siinä oli sitten rupateltu, odoteltu ja vähän huhuiltu, laitettu tulet, odotelut ja huhuiltu ja jaettu eväät ja vietetty siinä kaksin sitten koko pitkä yö. Mutta kaksi se meni oikein hyvin.
Seuraavana päivänä oli paikallinen metsämiesryhmä löytänyt tytöt.
Siitä kehkeytyi sitten syvä ystävyys. Oli ennätetty puhella kaikki maan ja taivaan väliltä ja kun Salme ja Iitukka matkasivat loman jälkeen tahoilleen, oli kirjoiteltu ja pidetty yhtä.
Nyt paketti oli herättänyt muistot - ja tytöt nauroivat sille makeasti - vaikka silloin yöllä oli ollut hetkiä, kun oli oltu vähän totisempia eikä niin nauarattanut.
Salme on salaperäisen näköinen ja kysyy Iita-Maikilta josko tämä muistaa sitä taloa johon heidät ensin metsältä vietiin... ja muistiko niitä ihmisä... ja muistiko sitä nuorta paria... ja erityisesti sitä miestä - Willa Thulen isäntä Onni - arvaapa, Salme melkein kuiskaa Iita-Maikin korvaan.... Salme on saanut kiertoteitä kuulla, että Onni on vähä ihastunut Salmeen!
Hihitystä ja supinaa - ja Onni kun on ukkomies! Sen muistaa Iitukkakin ... ja vähän vanhempi... hihtykset jatkuu ja molemmat on punasin poskin..... Salme ja Iitukka..ja Kaamasen muistot ja terveiset...
Mitä mitä mitä? En ole ehtinyt muutamaan päivään lukea blogeja ja mikä ihana yllätys täällä olikaan, kun totesin, että Iitamaikki olikin lähtenyt todella oikeesti ystävänsä Salmen luo kyläilemään. Tämä on niin ihana blogi ja ihanat tarinat, samoin kuin se Iitamaikin blogikin. Niin hauska seurata kaikkee mitä taptahtuu...
VastaaPoistaVoi miten sie oot nii ihana tarinan kertoja... Ihana paketti sieltä tulikin :D
VastaaPoistaOlipa se onni, että nää neitokaiset löysivät toisensa.... <3
Ihmettelinkin tuota Iita-Maikkia että on jotenkin tutun näköinen. Tiedä vaikka Onnikin vielä kävisi kylässä, riiuulla nimittäin ( on vähän eripuraa Tainan kanssa ).
VastaaPoistaMyöhästyneet Ystävänpäivät. Mulla vanha läppäri läpsähti kai lopullisesti. Nyt pitää saada sähköpostit jotenkin toimimaan.
Voi että tullee aina niin hyvälle tuulelle, ku lukke näitä Salmen ja Iitukan tarinoita :D siellähän kuulostaa olevan vähän ihastusta, hih :) Ihana, ku Iitukka meni Salmen luo kyllään :) Saapa nähä milloin se Salme mennee kattomaan Iita-Maikin uuven torpan :)....mitähän siellä huomenna tapahtuu hih :) naurattaa jo valamiiksi :) <3 Ihana tää sun blogi <3
VastaaPoista