Translate

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Miiru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Miiru. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Hyvää Itsenäisyyspäivää

 Jo aamulla alakertaan tulleessaan oli Salme havainnut, että ulkona pyrytti. Oli tehnyt sitä jo varhaisesta aamusta, tai jopa koko yön, niin näytti kovasti kinostuneen joka paikkaan.

 
Hellaan valkea ja kahvit tulille ja aamiaiseksi Salme voiteli eilen paistetun ruisleivän siivun ja leikkasi viipaleen Lauantai-makkaraa päälle.

Kahvit hörpittyään katseli mietteissään ulos; Tarkoitus oli lähteä käymään hautuumaalla, viemässä kynnttilät, lähinnä isälle, näin Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Olihan isäkin ollut rintamalla itsenäisyyttä puolustamassa.

Pyry kuitenkin  näytti vain jatkuvan ja jatkuvan.


Voi sentään, mitenkäs minä tuonne nyt... Näyttää vain pahenevan ja lunta olevan paksuina kinoksina... eihän tuolla edes näe kohta mitään...


Arvo tulee tupaan ja tullessaan tuo aimo tuulahduksen ulkoilmaa, vaikka onkin riisunut lumisen takin ja saapikkaat jo verantaan...

Oli nähnyt ulkona Posti-Mauria, joka oli tehnyt taivalta suksilla kylälle päin. Pysähtynyt Arvon nähtyä ja kertonut teiden olevan kaikki tukossa. Ja tulisivat olemaan, ennen kuin saadaan isännät traktorien kanssa omilta pihoiltaan apuun. Linjurikin oli saatu vedettyä työllä ja tuskalla kylän mäestä, johon se oli juuttunut. Se käännettiin takaisin kylän Osuuskaupalle. Siellä se saisi nyt olla siihen, kunnes saadaan tiet avattua. 
Mauri oli sitten niistänyt pitkään tienposkeen, nostanut kaulukset paremmin ja työntänyt sauvoilla vauhtia  ja viilettänyt Salmen kohdalla alkavaan mäkeen ja mutkaan. Mennessään huikannut vielä Hyvät Itsenäisyyspäivät joka melkein jo hukkui pyryyn ja hävinnyt näkyvistä.


Niin, että ei sinne hautuumaallekaan nyt mitenkään pääse tänään, saa jäädä tältä erää. 
Menen vielä ulos ja otan vähän lunta tuosta pihasta ja oven edestä, mutta aika turhaahan sekin nyt on...  oli Arvo tuuminut ja kääntynyt otsaa raapaisten lakin alta - verannalla pistänyt takin ja saappaat ja kolistellut pyryyn.

No, ei tässä sitten auta muu, kuin ruveta ruuan laittoon, tuumaa Salme. Salme oli suunnitellut laittavansa Karjalanpaistia, joka olisi hautunut valmiiksi hautuumaalla käynnin aikana. 
Salme pilkkoo sipulit ja porkkanat ja lihan paloiksi, uunipataan laitettavaksi. 

Miiru on herännyt ja venytellen tulee katsomaan Salmen puuhia. Ei sekää viitsi tänään mennä ulos. Oli vain pikaisesti käynyt aamulla ja melkein heti naukunut sydäntä särkevästi kuistin ovella, josta Arvo oli sen pelastanut sisään.


Kuules kissi, elä sinä tule tähän pöydälle, karvastat...

No niin, ollaan me vain tänään kotona ja sisällä. Laitetaan hellaan valkea ja kamariin kanssa. Pysyy lämmin, vaikka ulkona tuulee ja pyryttääkin.


Jos huomenna jo selkenee, tietää se sitten lumitöitä, tuumaa Salme. Mutta mikäs, tehdään rauhallisesti, eihän meillä ole mihinkään kiire. 

Tulepas Miiru, mennään me kamariin ja lisätään puita uuniin ja samalla voidaankin laittaa jo kynttiät valmiiksi ikkunoille. Sytyteään ne yhdessä sitten ilta kuudelta. 


perjantai 6. lokakuuta 2017

Kuusamo....

Hiukan sumuisena aamuna Salmen talossa kannettiin matka-arkkua ja kassia rapulle.


Eikös sinulla ole tuon enempää...
Ethän sinä mitenkään pärjää koko viikkoa tuolla salkulla...


No täällä on partavesi, sukat ja pitkät kalsonkit. Niin ja kaikki paperit... kyllä näillä... kokouksessahan minä.

No ei kun otat lisää vaatetta nyt...laitat tänne matka-arkkuun. Missäs eväskassi, sitä ei saa panna luukkuun.

Ja päästiin sitten linjuriin...


 Linjurissa istuttiinkin pitkä päivä. Ensin oman kylän linjurissa kaupunkiin ja kaupungista jatkettiin postilinjurilla eteenpäin. Välillä pysähdyttiin tienvarteen, tai risteykseen, kun joku nousi kyytiin, tai jäi matkasta. Rupateltiin kanssa matkustajien kanssa, syötiin eväitä ja kun linjuriasemilla pysähdyttiin ottamaan paketteja ja posteja ja jätettiin myös, käytiin pissillä.
Taisi Arvo ehtiä yhdellä pysähdyksellä kumota keskikaljankin aseman baarissa.


Ja ensimmäinen yö oltiin puolivälissä matkaa matkakodissa yötä.
Arvo tarjosi paistettuja muikkuja ja muusia  Sampossa. Se olikin sataman läheisyydestä johtuen merimiesten mieleen. Eikä voinut erinomainen ruokakaan olla vaikuttamatta, päätteli Salme vatsa mukavasti täynnä.


Mutta nyt...
Linjuri oli kaartanut Salmenkylään tuttuun mutkaan ja Arvo auttanut siitä Salmen alas. Jätti siihen tavaroineen ja nouti mopedin jonka kyytiin auttoi  Salmen...


Ja mopedin selästä sisään...
Minä käyn sitten tavarat vielä


Arvo auttoi vielä päällysvaatteet...
Pärjäätkös nyt...


Salme nostin kassista paketista kauniita hopeakylkisiä siikoja...


Etsi valmiiksi esiin päivällisen tarpeita..

 Arvo ehti siihen ihmettelemään Salmen vaivalloista touhua..


Kuules, ei tuosta nyt tule mitään.
 Ei, ei taida, myöntää jo Salmekin.


Kyllähän sinä varmaan osaat sii'at  paistaa ja perunat keittää. Minä neuvon sinua .. No ei kai tässä sitten muukaan auta, nielaisi Arvo ja katsoo vielä epävarmasti Salmeen.



Melko hyvin suoriutuneen Arvon valmistaman päivällisen jälkeen Arvo auttaa Salmen kamariin. Miirukin hyppää syliin, kehrää ja kynsillään varnii ja valmistaa siihen hyvää nukkumakohtaa.


Arvo sai vielä viedä mattoja ulos tuulettumaa. Oli uudet ja pitäisi vähän kalustettakin vaihtaa...mutta..
Salme huokaisi ja hieraisi särkevää polvea.
Siihen tulee nyt sairaala reissu, jotain siellä on varmaan rikki ja poikki. Miten olikin ollut niin varomaton siellä matkalla. Tunturin kupeessa jotenkin kiertyi polvesta ja ikävästi äänsi.


Mieli kääntyy kuitenkin polvesta ja matoista jonnekin pitkälle, korkealle ja visusti tallennettuihin muistoihin. Matkalla nähtyyn ja koettuun ja kerrassaa huumanneeseen, tai'anomaiseen....


Miten siellä olikaan ollut kaunista.
Niin kaunista.


tiistai 16. toukokuuta 2017

Kesäinen kevätpäivä

Salmenkylässä on kesä antanut odottaa itseään.
Viileässä säässä on puutarhatyötkin antanut odotella itseään.
Mutta tänään on lämpömittarin sininen kiivennyt jo aamusta mukavasti näyttäen  jo lähelle 20 astetta.
Tuoksuukin houkuttelevalle, huomaa Miirukin.


Miiru maukuu itsensä sisään ja sisällä jälleen maukuu ulos. Salme on ihan ymmällä tätä touhua. Arvo tuo lenkkimakkaraa Miirulle muttei sekään kelvannut, vaikka onkin kissin herkkua. Arvo pätkäisee mennessään siitä itselle tuhdin palan.


Asiaa Miirulla olikin. Se yritti kertoa, että ulos, ulos, kaikki ulos nauttimaan. 

Salme kasteli verannalla venyvät kurkuntaimet. 
Ja jatkoi pihamaalle Miirun iloksi,  tutkimaan kasvihuoneen tilannetta - missä vaiheessa voisi siirtää taimet sinne.


Kovin oli kasvihuone tyhjän näköinen.
 Mutta Salmella oli jo taimi jos toinenkin odottamassa sopivan lämmintä.



 Sen verran aurinko kuitenkin lämmitti, että ampiaispesässä oli herätty.


 Lähdetäänpäs Miiru katsomaan onko raparperit jo otettavissa.


 jaa, katsopas, tähän on joku laittamassa kotia itselleen!
 No mutta -


 Onpas auringolla ollut kuitenkin voimaa, tästähän saa jo piiraan, tai kiisselin. Jos Arvolta kysyy, niin se on se kiisseli.


Salme käy vielä kasvilavan luona katsomassa, etteivät taimet läkähdy lasin alle ja vähän nostaa rakosalle laseja.


Onpa hyvällä alulla nämäkin, osa pääsee kasvimaalle, kunhan yöpakkaset hellittävät. Viimeistään juhannuksen tietämillä.


Pihan kierroksen jälkeen jatketaan takaisin sisälle. No jäätkös Miiru sinäkin sisälle vai mihin sinä taas aiot..


Salme lähti keittiöön ja Miiru katseli auringon leikkiä verannalla..  Taisi olla riittävän lämmin paikka päiväunille... Vai maukaiseekos ulos...




tiistai 31. tammikuuta 2017

Kukas se siellä!

Aamulla anivarhain Salmen portista vilahtaa pieni ja tumma hahmo... varovaisesti kuuntelee, katselee ja haistelee ympärilleen..

... pieni kissa kiertelee ja kurkistelee ja päättäväisenä asettuu oven taa..


..mmiiuuu...

Arvo lähtee ulos puuhilleen aamukahvin jälkeen. Onkin tulossa kirkas päivä!


Ja samalla livahtaa pikkukissa...
.. ja kurkistaa keittiöön.

No mutta hyvänen aika! Kukas se siinä!...


..mistäs se sinä siihen tupsahdit...


... voi, voi... ja kissi jo hyrisee ja päästää hentoja maukaisuja, puskee Salmen kättä...


Onkos sinun nälkä? Otapa maitoa.. Arvo taisi pistää kahviinsa viimeiset kermat.


... noin, latki vaan.. (niin, ennen kissoille juotettiin maitoa ja kermaa)


Kukas sinä mahdat olla ja mistä tulla.. ei taida pentuja olla lähitaloissa... Ellei Naapurin Isännän navettakissoista jollaan olisi pentuja...


Oletpa sinä kaunis, niin kultainen, on jo aivan innoissaan Salme. Pitkään on Salme kaivannut omaa kissiä..


Voi sinua, pitääpä kysellä missä sinua kaivataan...
Miiuuu, vastaa kissi ja tähyää jo uteliaasti ympärilleen...


Salme on soitellut kylälle ja kysynyt myös Naapurin Isännältä, mutta missään ei kuulu kenkään kaipaavan kissaa. Joku uumoili, että kylällä liikkunut markkinaväki olisi jättänyt kissan jälkeensä... tiedä häntä....   Illalla Salme miettii jo kissille nimeä.. oletkos sinä Miiru?..


Mikään Miiru, tuumaa Arvo... sehän on Pentti!


No elä höpsi! Sehän on tyttö-kissa. Ja kauppiashan on Pentti... Eihän sitä voi nimetä kauppiaan mukaan kissiä!
No jos ei Pentti, niin sitten Pirkko.


No ei nyt sentään - hyvänen aika, lakkaa höperehtimästä! se kyllä näyttää niin Miirulta!
Mikään miiru.. kas kun ei viiru.. Kuule, nytpäs tiedän, Siiri, Siiriltä se näyttää..


No ei ole Siiri tämä, ei sitten millään ole.   Kuulepas Salme, eihän sitä tiedä ollenkaan jääkös tuo lainkaan tänne. Ja katos nyt miten se jo sotkee...
Oi, voi pikkuista Miirua ...


Oletkos sinä Miiru... kurrrr prrrr

 Voi mihinkäs me laitamme sinut nukkumaan..

Jos pannaan verannalle vähän sanomalehteä ja lukitaan se sinne...ja huomenna viedään Naapurin navettaan...

Niin, laitetaan sinulle kori vintille minun sängyn viereen... Sitten ei vieras talo pelota.


No eipä kai tuota pelota... yöllähän se on ulkonakin ollut ja tullut... sano tässä sitten enää mitään, tuumaa Arvo ja lähtee jo komeroa kohden korin hakuun.. Ei tässä taida enää mikään auttaa...

Voi minun pieni Miiru-kissi ❤


Iso,iso kiitos ihanainen Hanna!❤www.hannajaleijona.blogspot.fi