Translate

torstai 29. toukokuuta 2014

Salme on saanut postia


Päivä on ollut pilvinen ja viileä.
Juuri sellainen jolloin kuuluu paistaa makaronilaatikko. Ja yleensä pannukakku, mutta raparperit olivat jo niin suuret, että Salme pätti paistaa raparperipiiraan.

Siitä vaan ei tahtonut tulla oikein mitään... Salme oli aivan ajatuksissaan...
Posti-Mauri oli tuonut Salmelle kirjeen.
Kirje oli Arvolta.
Kun Salme tapasi vuosien jälkeen Arvon ja tuli kutsuneeksi hänet kylään, oli Salme kyllä vähän miettinyt, että oliko kuitenkaan ollut ihan hyvä ajatus.
Montaa sanaa ei Arvo ollut suustaan saanut kyläreissullaan ja salkkukaan ei  irronnut kädestä koko vierailun aikana..
Mutta jotain siitä vierailusta jäi... se Arvon hymy. Hymy joka syttyi silmissä saakka.
Ja lämmin, lempeä katse.
Ja tänään oli sitten tullut kirje.
Kirjeessä Arvo kertoi kaiken sen, mikä tapaamisella oli juuttunut kurkkuun.
Kertoi kaipuustaan ja siitä miten Salme oli jo lapsena tullut Arvon sydämeen, tehnyt sinne pesän ja sitä Arvo vaalinut kaikki vuodet. Nekin jolloin ei Salmea ollut lähettyvillä.
Ensin Salme hämmästeli, mutta sitten mieleen nousi kuva Arvosta joka irrotti Salmen lettiä vattupuskasta, Arvosta joka nosti Salmen pyörää syvästä ojasta ja Arvoa joka kivellä uhkasi naapurikylän isoa Keijoa joka oli kiusannut Salmen ihan itkuun ja Aarvo saattelemassa Salmea kouluun ja kotiin reppua kantaen.
Niin, Arvo..


Kyllä taitaa piirakka jäädä tekemättä.... niin on tuvassa kuumakin.
Salme istuu talon rapulle ja muistelee kirjettä...


Kovin kauniita sanoja se on täynnä.
Ja lopuksi siihen on Arvo kirjoittanut, että suurin haaveensa olisi saada Salme rinnalleen elämän purrelle.
Ihan kunnniallisesti, Arvo kirjoittaa, koska kertoo tietävänsä, ettei Salme koskaan
suostuisi susipariksi. Kihloja ehdottaa...


Ja suuresta kaipauksestaan kertoo  -


Loppuun laittaa, että ei kumminkaan tupata jos ei tykätä....

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Vieraita

 
Salmen talon kulmalla vilahtaa...
epävarmaa... uskallankos... ollaan kuitenkin nyt Salmen pihalla....


Salme kuulee ääniä... ja havahtuu kesken touhun...
 

No mutta... sehän on Arvo, Salmen vanha kouluaikainen tuttava jonka Salme vuosien jälkeen juuri  tapasi muutama päivä sitten ja pyysi kylään, jos Arvolla sattuu Salmenkylään asiaa.
 Onkin heti sitä asiaa sitten tullut...
 
 
 
 
No Arvo, päivää... sitä onkin tullut asiaa tälle kylälle... ?
 
Niihkyll....
 
 
Niin, tällaista täällää on menossa; puutarhan laittoa ja kylvöt pitäisi saada tehtyä että on sitten talvella porkkanat ja kaalit - ja kun näin hyvä ilmakin satttui..
 
On tässä tätä puuhaa....
 
 
Niihkyll...
 
No maistuisiko se kahvit... Niin, maistuu varmaan, menenkin keittämään ja pidän tässä sitten vähän paussia, onha tässä tätä päivää vielä jäljellä...
 
 
Ja Salme menee..
Arvo jää jälkeen ja empii... josko sittenkään oli viisas tämä tänne tulo...

 
Voi hyvänen aika, sama sanojen nyhdäntä se jatkuu - eikä näytä tuo multapussi kovin herkästi sopivan käteen...
Jospa sitten laitankin leipää ja makkaraa, tulisi vähän ruista noihin ranteisiin
... ja eilen saunan jälkeen paistetut letut, niin, nekin minä taidan laittaa vapusta jääneiden munkkien lisäksi....

No tule, tule...
 

... ja sitten se Arvo menee
 
 
Ja kyllä - kyllä vaan - silmiin syttyy tuike ja lämmin hymy leviää Arvon kasvoille, kun kohtaa keittiössä Salmen silmät.
 
 
Liekö johtunut pöydälle katetuista syömisistä... leveä, lämmin hymy...
tiedä häntä, mutta niitä sitten tuli maisteltua, syömisiä... oikein urakalla...
Salme kaatoi välillä kahvia ja voiteli uuden makkaraleivän, laittoi letuille hilloa ja ojensi munkit...

 
Aika riensi.. ja Arvon tuli aika jatkaa matkaa...
Työmatkalla Arvo oli - Salmenkylälle jotainpuhetilaisuutta Arvo oli puuhaamassa..
siinä menisi varman jokunen päivä..kin.. ehkä...
No tuleekos se Arvoo taas käymään, kun asiaa kerran on näillä kulmilla?
 
Niihkyll...

lauantai 17. toukokuuta 2014

Salmen aikataulut menevät sekaisin

Salmella on ollut kevät kiireitä.... ja myös suunnitelmia
jotka nyt tuppaavat pahasti jäädä aikataulustaan.

Salmen on ollut tarkoitus laittaa piha kasvukuntoon ja toteuttaa yksi haave, mutta nyt onkin ajatukset olleet aivan sekaisin...

Salme tapasi entisen koulutoverinsa - niin, todellakin "toverin" - Arvon.
Arvo oli akoinaan samassa koulussa, mutta muutamia luokkia ylemmällä eikä Salme häntä niin kummoisesti silloin huomannut. Samalla kyllällä asuttiin, mutta kylän eri puolilla.
Salmen leikit ja touhut olivat omilla kulmilla ja Arvon omillaan. Tai, kyllähän se Arvo taisi aina silloin tällöin tulla myös kylän toiselle puolen, missä Salme asui. Ja nyt kun Salme oikein muisteli, niin taisi Salme Arvoa nähdä aika useinkin, jossain lähellä... puskissa... tai muuten vain sivussa leikeistä. Mutta lähettyvillä.
Arvon perhe oli kovin aatteellinen ja Salmen perhe ei ollut tekemisissä kuin isä miesten asioissa Arvon isän kanssa.

Nyt oli Salme tavannut vuosien jälkeen Arvon, ja kovin oli lämpimiä lapsuusmuistoja noussut Salmen mieleen. Ja kun Salme oli nyt muuttanut takaisin kotiinsa, oli Salme pyytänyt Arvoa kylään.. niin kuin maalla nyt tapana oli.
Arvo ei kuulema enää asunut kylällä, oli lähi Kauppalassa lähestyvien vaalien vuoksi puhetilaisuuden järjestelijänä ja samalla reissulla tullut katsomaan kotikylää.
Ja oli kyllä tiennyt, että Salme oli tullut kotitaloonsa asukkaaksi takaisin. Se oli jotenkin selvinnyt puheessa.
Tai, ei nyt kovin puheissa, kyllä Salme sai kaiken nyhtää Arvosta irti mitä halusi tietää.
Arvo oli vaan arvoituksellisesti hymyillyt ja kovin mykkänä Salmea katsellut.
Järjestösihteerinä toimi nykyään ja kuulema teki silloin tällöin matkoja Neuvostoliittoon ja Lenigradiin ja arkistoi joitain, siinä harrastukset. ..

Mutta nyt Salmella oli puuhaa - rakas Iita-Maikki oli lähettänyt oikein kuorman ravinnemultaa, turvetta ja lannoitteita joilla pihaa sai kukoistamaan. Ne piti levittää ja sitten siihen istuttaa.
Sitten Salme oli saanut päähänsä, että haluaa kanoja.





Nekin oli naapurin isännältä ostettu samaan syssyyn ison kukon kera ja niille piti kiireesti saada tarha ja pesät. Verkkoa jo oli, kunhan vasaroimaan ennättäisi istutuksilta.
Muuten voisivat vapaana kopsia pihamaalla, mutta metsän laitamilla oli nähty kettu.
Huh, huh, on tässä mietittävää...  huokaa Salme
Kun tuli se Arvokin sitten kylään pyydettyä...
Pitäisikö se pyöräyttää vielä pullat? tuumaa Salme..


lauantai 3. toukokuuta 2014

Pihapuuhia

Kevät on sitten ihanaa aikaa, tuumaa Salme ja nauttii auringosta ja kevään väkevästä tuoksusta.
 
¨
 
Jotain väkevää tuoksua on Mahotonkin vainunnut kellarin kuppeella...
 
 
Salme on touhunnut pihalla monena päivänä ja on piilotellut multiin jos jonkin siemenpussin.
 
 
Mistähä saisi kunno kanaverkkoa.... Osuukapalla ei viimeksi ollut...
 
 
Tämä kärhö on Salmen aarre. Se on tässä eteläisellä seinustalla harvinaisen aikainen :)
sen juurelle on salme pistänyt naapurilta hakemaansa hevosen kakkaa ja se jaksaa kukkia suurin kukin.

Taimi on Katriinan taimitarhalta - ja olen niin iloinen, että osasin sen kasata. Aikaa siinä meni, nuppujen styrokspalleroita katosi ja ihmettelin miten talven aikana sormet ovat pullistuneet ja jäyksityneet, mutta sen kasaaminen oli ihanaa! Taidan laittaa tilaukseen toisen värin Salmelle....

 
Salmen talo on saanut katon. Siitä Salme on niin iloinen, että antaa vielä anteeksi ovien puuttumisen...

 
Jospa sitten seuraavaksi...