Salmella on ollut kevät kiireitä.... ja myös suunnitelmia
jotka nyt tuppaavat pahasti jäädä aikataulustaan.
Salmen on ollut tarkoitus laittaa piha kasvukuntoon ja toteuttaa yksi haave, mutta nyt onkin ajatukset olleet aivan sekaisin...
Salme tapasi entisen koulutoverinsa - niin, todellakin "toverin" - Arvon.
Arvo oli akoinaan samassa koulussa, mutta muutamia luokkia ylemmällä eikä Salme häntä niin kummoisesti silloin huomannut. Samalla kyllällä asuttiin, mutta kylän eri puolilla.
Salmen leikit ja touhut olivat omilla kulmilla ja Arvon omillaan. Tai, kyllähän se Arvo taisi aina silloin tällöin tulla myös kylän toiselle puolen, missä Salme asui. Ja nyt kun Salme oikein muisteli, niin taisi Salme Arvoa nähdä aika useinkin, jossain lähellä... puskissa... tai muuten vain sivussa leikeistä. Mutta lähettyvillä.
Arvon perhe oli kovin aatteellinen ja Salmen perhe ei ollut tekemisissä kuin isä miesten asioissa Arvon isän kanssa.
Nyt oli Salme tavannut vuosien jälkeen Arvon, ja kovin oli lämpimiä lapsuusmuistoja noussut Salmen mieleen. Ja kun Salme oli nyt muuttanut takaisin kotiinsa, oli Salme pyytänyt Arvoa kylään.. niin kuin maalla nyt tapana oli.
Arvo ei kuulema enää asunut kylällä, oli lähi Kauppalassa lähestyvien vaalien vuoksi puhetilaisuuden järjestelijänä ja samalla reissulla tullut katsomaan kotikylää.
Ja oli kyllä tiennyt, että Salme oli tullut kotitaloonsa asukkaaksi takaisin. Se oli jotenkin selvinnyt puheessa.
Tai, ei nyt kovin puheissa, kyllä Salme sai kaiken nyhtää Arvosta irti mitä halusi tietää.
Arvo oli vaan arvoituksellisesti hymyillyt ja kovin mykkänä Salmea katsellut.
Järjestösihteerinä toimi nykyään ja kuulema teki silloin tällöin matkoja Neuvostoliittoon ja Lenigradiin ja arkistoi joitain, siinä harrastukset. ..
Mutta nyt Salmella oli puuhaa - rakas Iita-Maikki oli lähettänyt oikein kuorman ravinnemultaa, turvetta ja lannoitteita joilla pihaa sai kukoistamaan. Ne piti levittää ja sitten siihen istuttaa.
Sitten Salme oli saanut päähänsä, että haluaa kanoja.
Nekin oli naapurin isännältä ostettu samaan syssyyn ison kukon kera ja niille piti kiireesti saada tarha ja pesät. Verkkoa jo oli, kunhan vasaroimaan ennättäisi istutuksilta.
Muuten voisivat vapaana kopsia pihamaalla, mutta metsän laitamilla oli nähty kettu.
Huh, huh, on tässä mietittävää... huokaa Salme
Kun tuli se Arvokin sitten kylään pyydettyä...
Pitäisikö se pyöräyttää vielä pullat? tuumaa Salme..
jotka nyt tuppaavat pahasti jäädä aikataulustaan.
Salmen on ollut tarkoitus laittaa piha kasvukuntoon ja toteuttaa yksi haave, mutta nyt onkin ajatukset olleet aivan sekaisin...
Salme tapasi entisen koulutoverinsa - niin, todellakin "toverin" - Arvon.
Arvo oli akoinaan samassa koulussa, mutta muutamia luokkia ylemmällä eikä Salme häntä niin kummoisesti silloin huomannut. Samalla kyllällä asuttiin, mutta kylän eri puolilla.
Salmen leikit ja touhut olivat omilla kulmilla ja Arvon omillaan. Tai, kyllähän se Arvo taisi aina silloin tällöin tulla myös kylän toiselle puolen, missä Salme asui. Ja nyt kun Salme oikein muisteli, niin taisi Salme Arvoa nähdä aika useinkin, jossain lähellä... puskissa... tai muuten vain sivussa leikeistä. Mutta lähettyvillä.
Arvon perhe oli kovin aatteellinen ja Salmen perhe ei ollut tekemisissä kuin isä miesten asioissa Arvon isän kanssa.
Nyt oli Salme tavannut vuosien jälkeen Arvon, ja kovin oli lämpimiä lapsuusmuistoja noussut Salmen mieleen. Ja kun Salme oli nyt muuttanut takaisin kotiinsa, oli Salme pyytänyt Arvoa kylään.. niin kuin maalla nyt tapana oli.
Arvo ei kuulema enää asunut kylällä, oli lähi Kauppalassa lähestyvien vaalien vuoksi puhetilaisuuden järjestelijänä ja samalla reissulla tullut katsomaan kotikylää.
Ja oli kyllä tiennyt, että Salme oli tullut kotitaloonsa asukkaaksi takaisin. Se oli jotenkin selvinnyt puheessa.
Tai, ei nyt kovin puheissa, kyllä Salme sai kaiken nyhtää Arvosta irti mitä halusi tietää.
Arvo oli vaan arvoituksellisesti hymyillyt ja kovin mykkänä Salmea katsellut.
Järjestösihteerinä toimi nykyään ja kuulema teki silloin tällöin matkoja Neuvostoliittoon ja Lenigradiin ja arkistoi joitain, siinä harrastukset. ..
Mutta nyt Salmella oli puuhaa - rakas Iita-Maikki oli lähettänyt oikein kuorman ravinnemultaa, turvetta ja lannoitteita joilla pihaa sai kukoistamaan. Ne piti levittää ja sitten siihen istuttaa.
Sitten Salme oli saanut päähänsä, että haluaa kanoja.
Nekin oli naapurin isännältä ostettu samaan syssyyn ison kukon kera ja niille piti kiireesti saada tarha ja pesät. Verkkoa jo oli, kunhan vasaroimaan ennättäisi istutuksilta.
Muuten voisivat vapaana kopsia pihamaalla, mutta metsän laitamilla oli nähty kettu.
Huh, huh, on tässä mietittävää... huokaa Salme
Kun tuli se Arvokin sitten kylään pyydettyä...
Pitäisikö se pyöräyttää vielä pullat? tuumaa Salme..
Ihana piha! Jännittävä vaihe Salmen elämässä <3
VastaaPoistaOn kyllä Salmella ihana piha ja ihana on ite Salmeki <3 Saas nähä miten tuossa käy, kun Arvo tulee kylään...ihan jänskättää ootella :D
VastaaPoistaVai että pullat pyöräyttämää... Niin ihana tää piha ja koko juttu <3.... Hyvin se huussi käy pihaa "koristamaan" ....
VastaaPoistaAi et on ihana tuo piha (tartuttanut olet pihanlaittoinnon minuunkin, aikanaan, ehkä..), katsoin, onko tuolla yhdessä kuvakulmassa puukin, ei kai?
VastaaPoistatää on kyllä niin parasta tää Salmen elämä ja touhuilu näissä blogimaailmoissa... onneksi saan olla seuraajana :) kiitos.
VastaaPoistaMahtaako Arvosta olla käytännön työhön? Vaikuttaa niin olevan ison asian mies... mutta romantiikan aihioita tässä hiukan on ;)
VastaaPoistaKanoja! Kuinka hauskaa!!!
VastaaPoistaRauhallakin on jo kanakoppi. Kanat vaan puuttuu. :D
-Salmen luonahan alkaa kehkeytyä ihan uusi Arvo-maailma.
Mitähän tästä helluntaki hulinoissa viel seuraa... ;)